![]() |
Moni sairastuu vakavasti
ennen varsinaista eläkeikää.
Sairastuminen mullistaa
työssä puurtaneen elämän.
Vaikutukset tuntuvat
sairaan elämän lisäksi
hänen lähipiirissään
ja työyhteisössään.
Vakavaan sairauteen sairastuminen
on kamalaa kaikenikäiselle.
Lapsen sairaus on täyttä horroria.
Nuoren aikuisen sairastuminen
tuntuu julmalta vääryydeltä.
Työelämässä puurtavilla on
omanlaisensa ongelmat sairastuessaan.
Työssäkäyvän pitäisi jaksaa
työ, sairaus, lepo
ja muut arjen velvoitteet.
Velvoitteita on monenlaisia.
Toisilla on perhe ja huollettavia.
Toisilla huoli ikääntyvistä vanhemmista.
Omasta jaksamisestaan pitäisi
huolehtia ensisijaisesti.
Maailma ei kaadu,
jos yksi on sairaslomalla.
Tai jos työpäivä sovitellaan sellaiseksi,
että sairas jaksaa
elämänsä kokonaisuuden.
Sairaslomia ja erilaisia vaiheita kertyy.
Sairaan mielen myllerrystä
ei ulkopuoliset näe,
mutta sairaus voi mullistaa
elämän hallinnan monin tavoin.
Olo ja mieli voivat junnata, vaihdella.
Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia,
sairastaminen on erityisen haasteellista.
On lisähuolia ja jatkuvaa venymistä.
Työikäinen sairas joutuu
monenlaiseen mankeliin.
Töissä pitäisi jaksaa – ja jaksaa
Meille on iskostettu,
että ahkeruus palkitaan
ja töitä pitää tehdä.
Kun sairaus on astunut
peruuttamattomasti kuvaan,
nämä itsestäänselvyydet
heittävät häränpyllyä.
Arkiaskareista ja työstä
voi tulla vuoren korkuisia esteitä.
Niiden ylittäminen
voi tuntua mahdottomalta.
Epävarmuus syö sisältä.
Uupumus tuntuu aina.
Keskittyminen voi olla hukassa.
Keho ei yksinkertaisesti kestä.
Ei tottele,
vaikka hampaat irvessä yrittäisi.
Silloin pohtii:
kannattaako työnteko,
jos se vie kaikki voimat?
Kolikon kääntöpuolia
Työ voi antaa paljon:
mielekästä tekemistä,
palkan, ehkä hyviä työkavereita.
Mutta imeekö se
kaikki voimat
ne, joita tarvitsisi myös arkeen?
Pelottaa.
Kuka sitä nyt laiskan leimaa?
Mieli on herkillä.
Masennus ja pelko vaanivat.
Elämä muuttuu selviytymistaisteluksi.
Sellaista on työssä sairaana
sinnittelevän elämä.
PS. Tunnistan tuskasi 💗
Työ voi antaa paljon:
mielekästä tekemistä,
palkan, ehkä hyviä työkavereita.
Mutta imeekö se
kaikki voimat
ne, joita tarvitsisi myös arkeen?
Pelottaa.
Kuka sitä nyt laiskan leimaa?
Mieli on herkillä.
Masennus ja pelko vaanivat.
Elämä muuttuu selviytymistaisteluksi.
Sellaista on työssä sairaana
sinnittelevän elämä.
PS. Tunnistan tuskasi 💗

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti