 |
| vas. kuva 7/2002, oikea 11/2021 |
Moni sairastuu vakavasti ennen varsinaista eläkeikäänsä. Sairastuminen mullistaa työssä puurtaneen elämän. Vaikutukset tuntuvat sairaan elämän lisäksi monella tapaa hänen lähipiirissään ja työyhteisössään. Luettehan kirjoituksen lopussa olevan linkin kirjoitukseen, jossa on paljon lisämietteitä.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa
muisteloita.TÄSTÄ linkistä
pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
ERI IKÄKAUSINA JA ELÄMÄNVAIHEISSA SAIRASTUVILLA ON OMAT ONGELMANSA
Sairastuessa vakavaan sairauteen, se on toki kamalaa kaiken
ikäiselle. Lapsen sairaus on täyttä horroria. Nuoren aikuisen sairastuminen tuntuu
julmalta vääryydeltä. Työelämässä puurtavilla on omanlaiset ongelmansa myös
sairastuessaan. Sairauden myötä usein tarvitaan monenlaista sovittelua työssä. Usein
sairaslomia ja erilaisia vaiheita riittää. Sairaan mielen myllerrystä eivät ulkopuoliset
näe, mutta tilanne mullistaa hänen elämänsä monin tavoin.
Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia, on sairastaminen erityisen haasteellista.
Itse sairaalle se merkitsee lisähuolta ja monenlaista venymistä. Perheen keskinäiset
roolit, lähipiirin ja laajemmin työyhteisön ja sairaan elämässä olleiden
ihmisten suhteet saattavat muuttua. Yhtä kaikki – työikäinen sairas joutuu
monenlaiseen mankeliin.
Isompi sairastamiseni alkoi 9/2002. Sinnittelin
työelämässä täysin (lyhyin sairaslomin) aina vuoden 2012 alkuun, jolloi jäin
osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Sairauksien yhä vaikeutuessa jäin kokonaan
työkyvyttömyyseläkkeelle 6/2014. Olin tuolloin 46-vuotias. Tajusin kaivavani
itselleni jatkuvalla venymisellä ennenaikaista monttua. Tuskin olisin tässä kirjoittamassa,
ellen olisi myöntänyt itselleni, etten kertakaikkisesti jaksa. Ihminenhän
jaksaa sisulla ihan valtavasti. Toimeentulo ja kaava työssäkäynnistä oli istutettu varhain mieleeni. Sairaslomat ja eläköityminen tuntuivat pieneltä kuolemalta.
Hirvittävän epäreilulta. Asiaa ei ole auttanut se, että ulkonäöstäni ei usein
voi ymmärtää minun olevan sairas.
KIRJOITUKSENI KAHDEN VUODEN TAKAA
… oli ystäväni pyyntö. Harvinaiseen sydänsairauteeni
sydänsarkoidoosiin sairastuvat ovat lähes poikkeuksetta työikäisiä, joten aihe
on usein esillä. Jokainen joutuu käymään karhunpaininsa työssä jaksamisen ja
elämänvaiheidensa kanssa
Muistan elävästi ne tuhannet venymiset
ja perkeleet, joita olen mielessäni työvuosinani sairaana työssä, työmatkoilla
ja muuten elämässäni sadatellut. Sairastuessani lapseni olivat 2- ja
4-vuotiaita, joten luulen tietäväni jotain myös lapsiperheen ja sairauden yhteisvaikutuksista
– toki omalta kantiltani. Keuhkosyöpä tuli peikkona elämääni vuonna 2020.
Armollisuuden ja myötätunnon ajatuksia kaikille työikäisille
vakavasti sairaalle.
Toivon, että jaksat lukea vielä seuraavan linkin jossa avaan asiaa vielä laajemmin.
Tässä
linkki aiempaan kirjoitukseeni
#ahdistus #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo
#vertaistuki
Kirjoituksia::
RUNO
- Kun ei riitä - itselleen
Miltä
tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta
Jos viihdyt kirjoitusteni
ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit
seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI
VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin
ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista
muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti