Reunalla pelottaa: 2021

VÄHÄN SINNEPÄIN

En aio luvata, mutta toivon ja yritän elää enemmän hetkessä ja täyttä elämää kaikki aistit hereillä. Voisiko olla tyytyväinen huomata olennaisen omalla laillaan? Saa kai sitä olla sopivasti vähän sinnepäin ja enemmän lapsenkaltainen?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

TAVOITTEIDEN HARHA

Rantakuntoon, herrahissillä ylöspäin, uusi taito ja vähän ruuvin kiristystä niin ehtii enemmän. Lisää töitä, kontrolloitua rentoutumista, kuntoilua jaksaakseen arjen velvoitteet ja lomailua latautuakseen sietämään arkeaan. Yhden tavoitteen kun saavuttaa, jo uusi häämöttää kutsuvana. Suorituspaineet ja väsymys kuultaa monen katseessa. Monen salaisena haaveena olisi hengähtää, olla sapatilla ilman vaatimus- ja ToDo-listaa. Viimeisellä viivalla ei mietitä tavoitteita, josko sen ymmärtäisi jo ennen loppusuoraa? Pitkäaikaissairaana yritän tuoda panoksenani jotain hyvää ympärilleni, kun niin monella on niin monin tavoin hankalaa. En uskalla tehdä vuosisuunnitelmia ja olen aikaa sitten hyväksynyt sen, että kontrollit määrittelevät menojen tahdin. Haaveilen kyllä ja silti.

VÄHÄN VÄHEMMÄN

Leppoistaminen, kotoilu, palapelien kokoaminen ja aikuisten värityskirjat. Tapoja päästää irti rutiineista, vaatimuksista ja olla hiljaa puuhastellen. Ulkoisia paineita ja talouden asettamia raameja. Media kertoo rohkeista irtiotoista, mutta harva niistä on perheellisten matalapalkkatyötä tekevien tarinoita. Monelle arki on vaativaa. Selvitäkseen päivästä vaaditaan kekseliäisyyttä, luovuutta, budjettisuunnittelua ja suunnan äkkimuutoksien hallintaa. Pienille maan hiljaisille nostan hattua ja kuiskaan: Hyvin sä vedät!

Kiireessä kirmaaville sanon: Älä suotta hötkyile, joskus hitaammin näkee paremmin.

Meillä on tämä yksi elämä, jossa taaksepäin katsominen ei auta. Sitku ja mutku-ajattelu aiheuttavat lopulta tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Elämässä kortit on jaettu epätasaisesti. Kateus, kauna ja muu mielipaha kapeuttaa näkemään syvempiä kerroksia. Vaikka miten kiirehtii, maailma ei valmistu koskaan. Lähtiessämme, joku toinen jatkaa. Oppiessaan olemaan armollisempi itselleen saa palkkioksi levollisemman mielen.

HUOMISEN PELKO

Toisinaan aamut alkavat vähemmän kivasti; varvas kalahtaa kipeästi tuolin reunaan, hammastahnaa tippuu puhtaan paidan rintamukselle. Päivään voi mahtua sattumuksia ja takapakkeja. Huomisesta ei ole varmuutta, vaikka suunnittelisi minuutilleen. Yhtä kaikki - kompromissit ja epätäydellisyys kasvattavat. Vakavammin sairastunut joutuu ainakin jollain tasolla käsittelemään kuolemattomuuden ajatusta ja MITÄ JOS? Usein asian käsittelyä tulee siirtäneeksi. Kipuillaan, kun pelottaa ja pitäisi uskaltaa niitä ”ihan kamalia” asioitakin miettiä. Vaikka mitäpä uutta siinä, että synnytään, eletään ja kuollaan?

Arkipuuhia touhutessa ollaan elämänsyrjässä. Terveidenkin olisi hyvä huomata elämän arvaamattomuus ja se, että perälauta tulee kaikille. Penkoessaan pohjamudatkin itsestään, miettiessään elinluovutukset, käydessään hautaustoimistolla, miettiessään hoitotahtoaan ja viimeistä tahtoaan tulee käytyä sellainen mankeli läpi, että kyllä se herättelee - mutta lopulta antaa mielenrauhan. Käydessään tietyllä Reunalla elämän jatkumisen suhteen, muuttuu jollain tavalla lähtemättömästi. Ei pelota enää niin kovasti.

Itse kallistun kristilliseen ajatukseen siitä, että kuolema ei ole elämän loppu. Ihminen on osa katoavaa luomakuntaa. ”Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman”.

Eletään - vähän sinnepäin.

SANOITUKSIA AIHEEN TIIMOILTA

Musa soi meillä usein. Usein kiinnitän huomiota sanoituksiin. Tässä muutama sattumanvaraisella listalla kolahtanut, jotka aiheeseen mielestäni sopivat.

CMX:n Ruoste-biisin sanat:
” Kaikki valheet, jotka tulevat elämän tielle Kaikki hyvä mikä estää näkemästä Se on ruoste”

******

Paula Koivuniemen Aikaan sinikellojen sanoitusta:

"Jo häipyi eilinen kuin tuuli aromaan, Ja kenties huomista ei koskaan tulekaan.
On ainut todellisuus nyt ja tässä näin
JA

"Ei ole olemassa toista elämää, Vain yksi vaatimaton tähdenlento tää."

Muistetaan se ja eletään, vähän sinnepäin.

Kirjoituksen pääkuva on kaapattu Instagramin Ålesund-sivulta, kuvaaja Jan Forberg.

Linkkiluettelo:

CMX Ruoste YouTubevideo

Paula Koivuniemi Aikaan sinikellojen YouTubessa

#armo #arvaamaton #mielenrauha #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksiani:

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

RUNO - Elämä koulii

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - JOS TIETÄISI

Elämä on suuri ihme. Jokaisen elämän kulku ja pituus on arvoitus. Elinaikanaan, matkansa varrella ihminen miettii elämän suuria kysymyksiä. Toisinaan oman aikajanansa pituutta. Ja sitä mitä tekisi, jos tuon maallisen elämämme aikajanamme määrän etukäteen tietäisi ...

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

JOS TIETÄISI

JOS TIETÄISI ELÄMÄNJANANSA,

TULEVAT SUDENKUOPPANSA.

HÄÄMÖTTÄVÄN VASTARANNAN,

VIIMEISEN HENKÄYKSEN.

LAMAANTUISI, YLIREAGOISI.

ELÄMÄÄ SUORITTAISI.

OSAISIKO TILINSÄ TASATA,

YMMÄRTÄISIKÖ HETKISTÄ ILOITA?

OSAISIKO JÄLJELLÄOLEVAN,

LASTINSA ELÄMÄN,

ANTAA ANTEEKSI,

SAADA SOVITUKSI?

VOISIKO VAIKKA JO NYT,

KUN ON JO VÄHÄN YMMÄRTÄNYT.

ELÄÄ KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ,

VAILLA HUOLEN HÄIVÄÄ?

#armo #kiitollisuus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksiani:

RUNO - Tuhansina harmaina päivinä

RUNO - Liikaa kasattu

RUNO - Toivon

RUNO - Jos voisin

Ahdistuksen alla - RUNO

Miltä tuntuu? - tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Vanhemmiten

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

ANNA ANTEEKSI

Erimielisyydet painavat ja syövät sisältä rotan lailla. Puoliso voi mokata, kaveri tölväistä, työkaveri tiuskia ja äitikin voi sanoa ilkeästi. Anteeksi, olen pahoillani. Noiden sanojen edessä kaikki joskus kompuroivat. Joskus anteeksipyynnön ja anteeksiannon hyväksyminen voi olla työn ja tuskan takana. Buddhan ajatus pätee yhä: ”Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen tarkoituksella heittää se jonkun päälle: sinä olet se, joka polttaa itsensä.”

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KIIRE, VÄSYMYS, OLETUKSET JA TULKINTA

Hetki, kemia, toisten kuuntelu ja ymmärrys eivät aina mene yksiin. Välillä sattuu. Joskus takana on väsymys tai se, ettei olla tilanteessa tuntosarvet ojossa. Tehdään omia tulkintoja kehonkielen, omien kokemusten ja aiemmin koetun pohjalta. Väärinymmärryksiltä ei voi kukaan välttyä. Mikään ei ole vaikeampaa kuin anteeksi pyytäminen, paitsi anteeksi antaminen. Anteeksi voi antaa jopa silloin, kun toinen ei pyydä.

Vääryyden tai loukkaamisen kohteeksi joutuminen on tuskallista. Anteeksipyyntö koskettaa syvimpiä tunteita, sillä se kohdistuu omaan väärin tekemiseen. Yrittäessämme pyytää vilpittömästi anteeksi, alamme helposti selitellä ja syytellä toista. Menemme kipsiin ja annamme ristiriitaisia viestejä.

ANTEEKSIPYYTÄMISEN VAIKEUS

Anteeksipyynnön pitäisi olla vilpittömän rehellinen, jotta loukattu kykenisi sen hyväksymään. Vilpittömästi tehty pyyntö selventää omiakin ajatuksia. Silloin kykenee ymmärtämään, mitä tapahtunut on toiselle aiheuttanut. Suksien mentyä ristiin loukkaaja yleensä kokee syyllisyyttä ja tunnontuskia. Kun pyytää anteeksi, joutuu myöntämään, ettei ole erehtymätön. Se kertoo toiselle, että loukannut henkilö on valmis selvittämään tilanteen ja ottaa vastuun teostaan.

Päästäkseen syyllisyyden taakastaan pitäisi tutkailla sisimpäänsä. Se vaatii huonouden ja häpeän tunteiden hyväksymistä. Jos oppii tunnustamaan tunteensa, oppii olemaan myötätuntoinen ja lempeä itselleen. Anteeksipyytäminen- ja antaminen tekevät hyvää. Katkeruudesta, märehdinnästä ja vihanpidosta irti päästäminen helpottaa ihan fyysisestikin. Anteeksiantaminen on oman ja toisen vajavuuden hyväksymistä.

NÖYRÄ KATUMUS

1) Latvanen:. "Anteeksipyynnön voi aloittaa vaikka näin: ”Tiedän, että tein väärin. Tiedän, että satutin. Näen tuskasi, ymmärrän sen. Anna anteeksi. Tärkeää on pukea sanoiksi se, mitä on tehnyt väärin. Todellista anteeksiantamista seuraa suuri helpotus. Kun anteeksi pyytäjä osoittaa aidolta tuntuvaa katumusta, ottaa henkilökohtaisen vastuun teosta ja pyrkii vilpittömästä paikkaamaan syntynyttä henkistä haavaa, voi siitä seurata parantava anteeksianto. Tästä syystä katumus ei ole ainoastaan sanoja vaan ennen kaikkea tunnetta, ilmeitä, eleitä ja tekoja, joissa myös anteeksi pyytäjän oma haavoittuvuus tulee esille. ”

ANTEEKSIANTAMINEN HELPOTTAA

Lainaus Mattila: ”Anteeksiantoprosessin aikana henkilö lakkaa kokemasta kaunan, närkästyksen, tuohtumuksen tai vihan tunteita koetun loukkauksen, näkemyksen eroavaisuuden tai erehdyksen takia ja lakkaa vaatimasta rangaistusta tai vahingonkorvausta.

Tutkimuksen mukaan anteeksiantaminen vähentää, vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin”

Anteeksianto on sitä, että päästää irti vihasta ja suuntautuu kohti hyvää.

Tunteiden tasolla anteeksi antaminen tarkoittaa armollisuutta ja hyväksymistä. Toiminnan tasolla se tarkoittaa sovittelevaa asennetta ja hyväntahtoisuutta. Anteeksiantoa tarvitaan niin itseä kuin toisia kohtaan. Jos ei osaa antaa anteeksi itselleen, ei ole helppoa antaa anteeksi toisillekaan.

Anteeksianto helpottaa oloa, vapauttaa kehon jännityksiä ja voimavaroja. Se kiinnittää nykyisyyden ja auttaa suuntaamaan ajatukset ja voimavarat kohti tulevaisuutta. Aito ja todellinen anteeksianto tekee tilaa myönteisille tunteille. Sen tunnistaa katkeruuden ja vihan vähenemisestä sekä myönteisten tunteiden ja toivon lisääntymisestä.. Myötätuntoa ja anteeksiantoa harjoitelleet kärsivät tutkimusten mukaan vähemmästä stressistä, masennuksesta ja ahdistuksesta.

Lainaus 1. ”Todellista anteeksi antamista seuraa suuri helpotus. Kun anteeksipyytäjä osoittaa aidolta tuntuvaa katumusta, ottaa henkilökohtaisen vastuun teosta ja pyrkii vilpittömästä paikkaamaan syntynyttä henkistä haavaa, voi siitä seurata parantava anteeksianto. Katumuksessa tulee näkyväksi satutetun henkilön kivun, harmin tai kärsimyksen tunne ja sen ymmärtäminen. Me kaikki ”kompastelemme” vuorollamme.

JOS ASIAN KÄSITTELY TAKKUAA

Joskus anteeksiantamisen prosessi voi jäädä jumiin tunteiden käsittelemisen vaikeuden vuoksi. Itseään voi auttaa tutkimalla anteeksiantamisen mahdollisuutta pala kerrallaan. Anteeksiantamisen prosessia voi koittaa helpottaa jäsentämällä sitä pienemmiksi yksiköiksi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla.

Mihin tämä asia minussa sattui? Kuinka paljon se satutti? Mikä siinä oli pahinta? Mitä arvojani se loukkasi?
Mitä siitä voisin antaa anteeksi? Minkä verran voin /voisin antaa anteeksi? (Esim. 1–100 %).
Mitä osaa asiasta en vielä pysty antamaan anteeksi?
Mitä pitäisi tapahtua, että voisin antaa anteeksi?
Mitä hyvää anteeksi antamisella saavuttaisin (joku muu saavuttaisi)?
Mitä anteeksi antaminen mahdollistaisi? Mitä anteeksi antamalla menettäisin? (Ja olisiko tämä menetys todellista?)

Jotta prosessi ei päädy umpikujaan

voi pohtia, miten olla, ettei tilanne pahene kunnes pystyn antamaan anteeksi löydän vastauksen siihen, pystynkö koskaan antamaan anteeksi? Estääkö tämä ystävällisyyden? Onko parempi olla etäällä vai tekemisissä?” Anteeksi antamista voi myös harjoitella.

Anteeksiantamisen harjoituksia

Kirjoituksen kuvat on lainattu Microsoft 365 kuvapankista.

Kirjoituksen tukena ja pontimena olen lukenut aiheesta. Lainauksia olen tehty seuraavista (osin mukaillen),
Linkkiluettelo:

Psykologi Pirjo Latvalan ajatuksia ja kirjoituksista

Anteeksianto Terveyskirjasto Duodecim Antti S. Mattila

#anteeksi #armo #mielenrauha #reunallapelottaa

Kirjoituksiani:

RUNO - Musiikin avulla

RUNO - Toivon valintoja

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

LIIAN KILTTI

HYS! Olkaa kilttejä, joulu on nurkan takana! Jouluun valmistautuminen voi olla kivaa. Uupuneille arjen riepomille, pyhät voivat katkaista ”kamelinselän”. Työtä tekeville ne tuovat muutaman (tai yhden) ylimääräisen vapaan. Soman jouluntunnelman takana voi olla perinne, jota taiotaan verisuoni pullistuen vaikkei jaksaisikaan. Kaunis joulukoti kylpee koristeissa, kukissa ja valoissa. Herkullisella jouluaterialla ihmetellään, kun ollaan hermoromahduksen partaalla ja mielenrauhan tilalla on vain väsymys.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Olen itsekin ollut se Ehtoisa emäntä, joka piti yllä oppimiani perinteitä. No matter what. Vaikka pumppu olisi tiltannut, niin pitihän sitä joulupuuhat tehdä. Aikanaan reissattiin lasten isovanhemmille. Se ei ollut juuri helpompaa. Lasten asioiden muistamista. Töissä painettiin tiukkaan tahtiin, jotta vapaille pääsi. Lomareissuun pakattiin, kulkuvälineissä istuttiin viihdyttäen ja jonoissa ajaen, tavaroiden purkamista ja epämukavaa nukkumista. Sitten istuttiin nauttimaan ja seurustelemaan. Väsymys painoi jo miettiessä kotiin päästessä edessä odottavia kassien purkamista, pyykkikoneen täyttämistä ja kauppareissua. Ruokaa piti saada nälkäkiukkua helpottamaan. Joulun sanomaan hiljentyminen ja aitoon joulurauhaan virittäytyminen oli vähillä voimavaroilla kokonaisuudessaan siinä tilanteessa hankalaa.

HELPOMPAA?

Jokainen sukupolvi on saanut kuulla, miten helpolla he ovat päässeet. En allekirjoita. Jokaisessa ajassa on paljon pielessä. Elintaso ja elinikä on noussut, mutta hyvinvointi jakaantuu kovin epätasaisesti. Eihän se voi nuorison vika olla. Aiemmat sukupolvethan nykymenosta ovat vastuussa. Työvaiheet ja toteutus ovat lyhyessä ajassa muuttuneet tavattomasti. Tieto- ja muu media laitteineen ei ole tuonut juuri helpotusta. Ruuvia ja vaatimuksia on kiristetty ja monessa työssä multitaskataan. Pitää saada yhä enemmän aikaan ja usein työt sisältävät monta vaihetta ja muuttujaa. Työ on mielessä työmatkan lisäksi alitajuisesti vapaallakin. Osa tekee ajatustyön lisäksi jonkin verran valmistelua ja varmistelua (etätyötäkin) kuin huomaamattaan. Sellainen on tavattoman kuluttavaa. Se on pois omista voimavaroista. Niin kilttiä.

ETSIKÄÄ

On hyvä ihmetellä elämää ja etsiä onnenhetkiä. Elämästä voi oppia kalkkiviivoille asti. Jokaisella on ainutlaatuinen elämänmittainen matkansa. Joskus väsymys, turhautuminen, jonkinlainen katkeruus tai vertailu voi täyttää mielen arjen haasteiden painaessa. Ilman terveyteni romahtamista olisin taatusti pinnallisempi ja kypsymättömämpi. Olisinko osannut pysähtyä huomaamaan tätä kaikkea mitä nyt olen huomannut? Olisinko osannut etsiä ja tutkia sisimpääni niin kuin nyt on käynyt? Luulen ja uskon, että kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa ja että olemme täällä osana isompaa suunnitelmaa. Elämä ei ole aina herkkua, mutta aina voimme etsiä hyvää sisältämme. Elää omanlaista elämäämme. Olemalla vähän enemmän läsnä. Olemalla kilttejä, mutta arvostaen myös itseämme.

PITÄISI

Yle Uutisten kolumnissa Reetta Räty kirjoitti mm.: Hyvinvoinniksi kutsutaan sitä, että tekee kaikkea. Kaava on tuttu: arjesta selviytyy suorittamalla töitä, salia, unta ja ihmissuhteita. Tämän lisäksi suoritetaan empatiaa itseä kohtaan ja kiitollisuutta elämää kohtaan. Suoritteista tärkein on palautuminen. Palautuminen on paitsi suoritus myös jotain, josta pitää olla alati huolissaan. Reetan keittiöpsykologian havainnot ovat peräisin hänen elämästään: Usein suorittaminen liittyy yritykseen kontrolloida erilaisia vaateita ja ympäristön epävarmuutta.” JA ”Tätähän meillä arvostetaan: hanke etenee, kehitys kehittyy, ohjausryhmän toimet on määritelty, projektoitu ja lopulta myös suoritettu. Kokonaan toinen asia on, onko tämä ihailtavaa, tavoiteltavaa, tai viekö tämä jotain olennaista maailmassa eteenpäin. …… mikään määrä suorittamista ei johda siihen, että kaikki valmistuisi.”

TOMERAN KILTTI

Yhteiskuntarauhan nimissä olisi hyvä käyttäytyä lakien ja normien mukaisesti. Voimavarat ja eväät eivät jakaudu tasaisesti. Samasta puusta ei olla - ja hyvä niin. Yhtä hyvin voidaan touhuta omilla vahvuusalueillamme toisiamme vähättelemättä. Joulupukkiin en taida enää uskoa, mutta uskon että hyvillä ja pahoilla teoilla on merkitystä sitten kun olemme niillä viimeisillä porteilla. Toivon, että voisimme kohdata ja arvostaa toisiamme, kulkea rinnakkain ja toistemme vierellä kiitollisina.

Ollaan tomeran kilttejä toisillemme jouluna ja ympäri vuoden!

Tämän kirjoituksen idean sain luettuani Yle Uutisten Tuukka Tervosen kolumnin Nuorison kiltteydestä otsikolla:” Kiltit lapset eivät ole vaatineet mitään, kiltit lapset eivät ole saaneet mitään (linkki kirjoituksen alaosassa). Osui ja upposi. Olen itsekin ollut se Ehtoisa emäntä, joka piti yllä oppimiani perinteitä. No matter what. Vaikka pumppu olisi tiltannut, niin pitihän sitä joulupuuhat tehdä. Aikanaan reissattiin lasten isovanhemmille. Se ei ollut juuri helpompaa. Lasten asioiden muistamista. Töissä painettiin tiukkaan tahtiin, jotta vapaille pääsi. Lomareissuun pakattiin, kulkuvälineissä istuttiin viihdyttäen ja jonoissa ajaen, tavaroiden purkamista ja epämukavaa nukkumista. Sitten istuttiin nauttimaan ja seurustelemaan. Väsymys painoi jo miettiessä kotiin päästessä edessä odottavia kassien purkamista, pyykkikoneen täyttämistä ja usein kauppareissujakin. Ruokaa piti saada nälkäkiukkua helpottamaan. Joulun sanomaan hiljentyminen ja aitoon joulurauhaan virittäytyminen oli vähillä voimavaroilla kokonaisuudessaan siinä tilanteessa hankalaa.

Ollaan tomeran kilttejä toisillemme jouluna ja ympäri vuoden!

Kuvat viimeistä otosta lukuunottamatta on Microsoft 365 kuvapankista.

Linkkiluettelo:

Tuukka Tervosen kolumni Kiltit lapset

Reetta Rädyn kolumni On ok olla raikuli nainen

Kirjoituksiani:

RUNO - Näkymätön

RUNO - Kuule minua

RUNO - Sivuun siirretyt taakat

RUNO - Toivon valintoja

Parempia kohtaamisia

Ajan kulumisesta

RUNO - Kun ei riitä - itselleen

Narsistin hallintaa kodissa

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RAKAS YSTÄVÄ 2 - Painajaisista kohti haaveita

Sinulle pudotus terveestä vakavasti sairaaksi tuli ”täysin puskista”. Vaikea sairastuminen muutti väkivalloin elämänkulkusi ja arjen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ymmärtää ja selvitä. Elämääsi ohjasi epävarmuus ja pelko. Sairastumisen voimat olivat hallitsemattomia. Sairaspolun aikana tottuu ja tajuaa monta asiaa, joista ei ole aiemmin ollut mitään ”hajua”. Alussa ajattelit, että kyllä se tästä. Otit huumorintajusi ja sanalliset heittosi avuksi. Hoidit oman leiviskäsi sairasprosessista. Teit kaiken mitä pitää, mutta terveyden alamäkesi jatkui ja alamäki jyrkkeni. Et ollut enää oman kroppasi ja elämäsi ohjaimissa. Kuva sydänsiirtoleikkauksesta on Yle Uutiset-sivuilta 24.4.2017.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKSI MINÄ?

Aika pysähtyi ja kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Entinen arki oli mennyttä. Elämä ja epätoivo vilisti silmissäsi. Mitä kaikkea olikaan suunnitelmissasi? Tilalla sairaalaseiniä, kotiseiniä, apteekkireissuja, tutkimuksia. Tylsyyttä ja ihmettelyä. Ystävät tsemppaavat ja taputtelevat, alkuun. Kun jää pois entisestä, taputtelut ja yhteydenotot alkavat yksi kerrallaan hiljetä. Korttipakan kortit on jaettu uudelleen. Tulevaisuus on täysi kysymysmerkki. Pitää kestää, kun ei ole vaihtoehtoja. Haaveilet siitä, jos voisi vain nukahtaa ja herätessä kaikki olisi ennallaan. Näet painajaisia edessä häämöttävistä asioista, joiden tiedät olevan kivuliaita ja rankkoja. Kaverit eivät ymmärrä, etkä voi olla huomaamatta sääliviä katseita. Ottaa rajusti pattiin! Elämäsi kurssi on muuttunut kokonaan. Tekisi mieli huutaa: ”Hei, elän vielä!”.

TUNTEET, SYDÄMEN APUPUMPPU

vasemman kammion apupumppu (LVAD),

Ennen sairastumista olit seurallinen, näppärä ja aina menossa. Tunnet olevasi nyt varjo entisestä. Elämä menee muualla. Mielessäsi on pelko, paniikki, ahdistus, katkeruus ja kateuskin. Tekisi välillä mieli luovuttaa ja toisaalta lyödä luu kurkkuun tälle hiton sairaudelle. Vuoristorataa mielen ja sairauden kanssa. Fyysisesti suunta on alavireinen ja turvaksesi päädytään isoon operaatioon. Saat lisäseuralaiseksi sydämen apupumpun, joka turvaa elämänlankaasi. Nimeät ja juttelet seuralaisellesi, josta et pääse eroon ennen kuin sydänsiirto on tehty. Kaveri on vaativa ja työläs, mutta sitä on huollettava, jotta elämäsi jatkuisi. Stressi kasvaa, niin kuin ahdistus ja väsymys.

apupumppulaukut Husari 1/2012

Sairaalavuorokausia ja kuukausia riittää. Valkoisia seiniä, vaihtuvia henkilöitä ja laitosruokaa. Motivaation löytäminen on toisinaan vaikeaa. Tunne on kuin vangilla, paitsi että heillä on paremmat oltavat. Ihan kuin katsoisi omaa elämäänsä ulkopuolelta. Tekisi mieli raivota ja pienikin lisäasia ketuttaa. Siirto-operaatio siirtyy ja siirtyy, kun niitä takapakkeja tulee. Se ei tee mielellesi eikä elämänuskollesi hyvää. Elämäsi rajallisuus on käsin kosketeltavaa.

SYDÄNSIIRROSTA TOIPUMINEN

Sydänsiirtosi onnistui ja olet elossa. Juukelinmoisia takapakkeja, kuinkas muuten. Viimeisillä fysiikkasi ja mielesi raunioilla kuuntelet fyssareiden ja hoitajien kehotuksia. Pitäisi, pitäisi. Joskus tympii ja tulee purettua sitä terveydenhuollon henkilöillekin. Kun sairaala on kuukausia paikka, jossa on elettävä, niin kai silloin on lupa yrittää viihtyäkin? Sairastuminen on muuttanut sinua, tältä retkeltä ei enää palata ennalleen. Lopulta pääset kotiin hatarassa kunnossa. Arkiset askareet ja tavallisten asioiden hoitaminen on melkein liikaa. Kaikki on työn ja tuskan takana. Perusasiat vaativat suunnatonta venymistä. Kuukausien myötä fysiikkasi paranee hitaasti. Kontrolleja ja selvitettäviä asioita riittää. Pikkuhiljaa lenkkisi pitenevät. Lääkkeitä vähän vähennetään ja koet ajoittaisia pieniä takapakkeja. Univaikeudet, pelot ja ahdistus jatkuvat. Sinua masentaa, eikä sitä kuuluisaa ”valoa tahdo näkyä tunnelinpäässä”, kuin ajoittain. Kirjoituksen alla linkkiluettelossa on lisätietoa sydämen apupumppuleikkauksesta ja siitä toipumisesta sekä sydänsiirtoleikkauksesta ja siitä toipumisesta.

YSTÄVÄN SANANEN

Olet kulkenut yhtäkkiä elämäsi romahduttaneen sairausmatkan, joten eipä ihme, että yhä oireilet. Ei haittaa, vaikka mietteet menisivät yhä vuoristorataa, se on sitä sairastumisprosessia. Jouduit varmasti työntämään kamalimpien pelkojesi käsittelyn aina tuonnemmaksi, kun kulman takaa tuli aina uusia kampituksia. Neuvoni on: Puhu, puhu ja puhu. Kirjoita: ajasta ennen sairastumista, sairasajasta, nykyhetkestä ja mitä ajattelet tulevasta. Hyväksy se, että olet peruuttamattomasti muuttunut. Ihminen muuttuu joka tapauksessa kaiken kokemansa ja ajan saatossa. Olet selvinnyt niin isosta asiasta, että isompia ei yhdelle ihmiselle taida tullakaan. Synkillä hetkillä toivon, että soitat tai kirjoitat. Lähdet kävelylle ja kauppaan, jonnekin ihmisten ilmoille. Lähde vertaistukiryhmiin ja sellaisten seuraan, jossa saat olla sellainen kuin olet. Älä välitä, vaikka vanhat ystävät puhuvat mielestäsi puuta heinää. He eivät kykene ymmärtämään, niin se vaan on. Nyt kun seisot taas jaloillasi, voit ottaa askelia takaisin ystäviesi pariin. Olla mukana, vaikka vähemmän tehden. Yksin ei ole ihmisen hyvä olla mietteissään.

PEILISTÄ LÖYTYY PARAS YSTÄVÄSI

Katso itseäsi peilistä lempeästi silmiin niin kuin katsoisit ystävääsi. Huomaa arpesi. Sano peilikuvallesi: ”Hyvin mä vedän ja kelpaan juuri tällaisena”. Kroppasi petti sinut, mutta siinä se on kasaan kursittuna. Entistä katu-uskottavampana. Ota se ystäväksesi. Katso myötätuntoisesti päätäsi, joka on ollut viime vuodet tavattoman kovilla. Anna sillekin aikaa ja anna tunteiden ja mietteiden tulla kaikkine pelkoineen ja muistoineen. Sulattele kokemiasi asioita rauhassa, elämä on muutenkin matkantekoa. Olet tavattoman älykäs, fiksu ja nokkela. Muuttuminen voi olla hyväksikin. Kun ihminen selviytyy näin isosta, hän on vahvempi. Itseluottamuksesi voi vaihdella ilmapuntarin lailla, mutta anna vaihdella. Jätä liika analysointi ja ahmi elämää. Tee mieleisiäsi asioita ja hakeudu sellaisten seuraan, joissa sinun on vaivattoman hyvä olla. Asteittain ja pieninä annoksina osallistu vähemmän kivoihinkin, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Luulen ja toivon, että ajan myötä: tunnet elämän kantavan ja jatkuvan, uskallat luottaa tulevaan. Siihen, että hyviä ja kivoja asioitakin voi tapahtua. Toivon, että tapahtunut draama kulkee jossain vaiheessa mukanasi sankaritarinana, sillä sellainen sinä olet. Yritä luottaa siihen, että aika tekee tehtävänsä ja mielen möröt hiljalleen laantuvat. Olet ansainnut supersankarin viitan. Kaukohalaus, olet huippu!

TÄTÄ TOIVON SINULLE

Tarina on siis minun näkemykseni rankasta sairastumismatkastasi. Sydänsiirto (ja sitä edeltäneet ajat) olivat tosi rankkoja. Elimistönkin kestää tottua siirteeseen. Ajatukset tulevat hämäläisittäin perässä. Olen varma, että hiljalleen otat automaattisesti hylkimis- ja muut lääkkeet ja voinnin miettiminen alkaa jäädä taustalle. Hiljalleen pääset ystävien kanssa harrastuksiin mukaan ja muihinkin menoihin. Työelämäkin siintää jossain tulevassa. Varmaan siirtyminen kannattaa aloittaa osa-aikaisesti. Kaikki puuhastelu on hyväksi, jottei jää liikaa luppoaikaa pyöritellä asioita. Älä haikaile täyden työpäivän perään. Se tulee sitten, jos on tullakseen. Uuden elämäsi palaset alkavat löytää paikkansa pala kerrallaan. Tuki ja vertaistuki ovat niitä, joihin on lupa nojata.

Ahmi elämää, sillä tänään eletään. Valonpilkahduksia on tulossa ja valoisampia aikoja. Jaksa uskoa 💓.

#armo #mielenrauha #myotatunto #sairas #sydan #sydansiirto #toivo #vertaistuki #ystava

Linkkiluettelon kaikki linkit on lainattu Terveyskylän sivustolta:

Sydämen apupumppuleikkaus

Sydämen apupumppuleikkauksesta toipuminen

Sydänsiirtoleikkaus

Sydänsiirtoleikkauksesta toipuminen

Kirjoituksiani:

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Rakas ystävä - reunalla saa pelottaa

RUNO - Jos käykin hyvin

RUNO - Toivon valintoja

Sairastamisen opetuksia 1 - Elämä muuttuu

Sairasatamisen opetuksia 3 - Mieli ei aina kestä

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

RUNO - LIIKAA KASATTU

Maalaus Susanna Huovinen

Toisinaan tuntuu, että elämän reppuun on kasaantunut ihan liikaa kannettavaa ja elettyä painolastia. Vaikeiden hetkien, aikojen ja tunteiden alla riittänee, että antaa tunteiden tulla - ja mennäkin. Toisinaan ahdistuksen ja epätoivon hetkillä voi jättää syvemmän ajattelun parempiin hetkiin. Vaikeaan hetkeen riittää, että hengittelee sisään-ulos rauhallisesti ja huomaa ajan matelevan eteenpäin. Jokainen hetki voi rakentaa siltaa kohti toivoa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

LIIKAA KASATTU

LIIKAA KASATTU HUOLTEN TAAKKAA.

LYÖ VOIMALLA POLVILLEEN,

PISTÄÄ HAUKKOMAAN,

SIELUN ITKEMÄÄN.

AUTA, AUTA.

LIIAN RASKASTA REPPUNI TAAKASSA.

HILJAA HUOKAAN,

KÄPERRYN PIENEKSI - IHAN MITÄTTÖMÄKSI,

JA TOIVON, NIIN TOIVON.

JOSKO HUOLET PIENENISI, JOSTAIN VÄHÄN PILKOTTAISI,

JOTAIN HÄLVENISI, HIVEN HUOLISTA RATKEAISI,

SIELUUN RAUHAN ANTAISI, SEESTEISYYDEN RAKENTAISI.

LIIKAA KASATTU HUOLTEN TAAKKAA.

LYÖ VOIMALLA POLVILLEEN.

PISTÄÄ HAUKKOMAAN, SIELUN ITKEMÄÄN.

#ahdistus #armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksiani:

RUNO - Tuhansina harmaina päivinä

RUNO - Jos tietäisi

RUNO - Sivuun siirretyt taakat

RUNO - Ahdistuksen alla

RUNO - Toivon valintoja

Elämänmuutokset

RUNO - Jäljet jättää elämä

RUNO - Itsensä unohtanut

RUNO - Syyllisyyden taakka

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

KOKEMUKSENI - TÖISSÄ SAIRAANA

Tarina on fiktiivinen, osin itselle ja usealle ystävilleni kirjoitettu. Olen kuunnellut asiasta kipuilua lukemattomia kertoja. Tarinan alku: Pienestä on opetettu työnteon tärkeys. Nuoreen päähän on iskostettu, että ahkera pitää olla. On kunnia-asia hoitaa työnsä kunnolla. Kun sairaus astuu peruuntumattomasti kuvaan, nämä itsestäänselvyydet heittävät nopeasti ”häränpyllyä”. Töistä ja arkiaskareista tulee vuoren korkuisia esteitä. Niiden ylittäminen tuntuu lähes mahdottomalta.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SAIRAS ARKI

Sairas arki on sinnittelyä, tekemistä vaikkei mitenkään jaksaisi. Vaikka sattuisi, hengästyttäisi, ahdistaisi ja särkisi. Rahaa on saatava peruselämiseen ja ”velvoitteet” on hoidettava. Joskus roskapussin vieminen tuntuu Jee-tuuletuksen arvoiselta. Työt sitten? Saattaa olla, että alun sairasloman jälkeen tilanne teknisesti jollain tutkittavalla arvolla voi olla parempi. Oman Olon vointimittari kertoo kuin olisi jäänyt täryjyrän alle. Mieli harhailee villinä pelosta ja epäuskosta. Alku aina hankalaa, sanotaan. Ja yrität. Suunnattomalla sisulla selviät tunti kerrallaan ja jopa työpäivän. Työviikonkin. Elämään ei enää mahdu kuin työ ja työpäivistä toipuminen. Mielessä kummittelevat lääkärin sanat – tilanne on vähän parempi…

EI PALUUTA ENTISEEN

Sitä haluaisi kaiken palaavan ennalleen, sellaiseksi kuin se terveinä aikoina oli. Reippautta ja uskoa puuttuu, sillä keho ja mieli tuntuvat lyijynraskaalta. Joskus ei auta hammastenkiristys, vaan pääsee itkun tirahdus. Sitten jostain tulee voimia kerätä itsensä. Ajattelen mielikuvia: Jos tämä olisikin talvisota. Sinnittelen, venyn ja kestän. Kotiin päästessä edessä on ruoanlaittoa, pyykkejä ja muuta tavallista. Jo kotiovea avatessa on pakko ottaa asenne: ”Havuja perkele!”. Sinnittelyä päivät ja valvottuja öitä, joten olo on kuin tieteisleffan zombeilla. On tultu pisteeseen, että pelkää romahtavansa. Lopulta on kerrottava lääkärille tilanteesta. Hän auliisti antaisi uni- ja/tai masennuslääkkeitä. Sanoo, että kyllä se siitä. Monihan niitä syö.

MOTIVAATION METSÄSTYS

Enemmän kuin mitään muuta, haluaisi pakittaa aikaan, jolloin oli vielä terve. Kaikki oli itsestään selvää. Elämisen vaivattomuutta ja helppoutta ei tajunnut ja eikä arvostanut. Harrastukset jäävät pois ja kyläilykutsut harvenevat. Ei vaan jaksa. On vaikea keskittyä tekemiseen, sillä aivot ja kroppa ovat jähmeän sumun peitossa. Oireiden tarkkailua, pelkotiloja. Sitten muistat lääkärin sanat: parempi. Lenkille ja salille, vaikka et jaksaisi. Ystävien luokse, mutta istut täysin voipuneena kyhjöttäen muita kuunnellen. Olalle taputellaan, että kyllä se siitä. Yrittämistä vaan, vaikka syrän märkänis. Sitten huomaa, että päivää seuraa toinen, viikko menee, kuukausi ja useampi. Olo junnaa ja vaihtelee. Kesä ei olekaan kiva, sillä lääkitys saa hien virtaamaan ja pumpun poukkoilemaan, vaikka vaan istut. Väsymys seuraa. Ja pelot, ne vainoavat ajoittain. Yrityksenä on pysyä touhukkaana, niin ei ehtisi eikä jaksaisi pysähtyä miettimään. Välillä itkettää.

SYITÄ JAKSAA

Suurimmat toiveet ovat muuttuneet. Enää ei ole haaveena lomamatkat, ei tanssireissut. Remontointi ja uusi sisustus, no ei! Ei todellakaan. Jouluna ei vaihdettu jouluverhoja eikä tehty joulusiivoa. Pölypallot saavat lisääntyä. Pääasia, että laskut saa maksettua, on katto pään päällä ja ruokaa saadaan. Motivaattorina on pysyä elossa lasten takia. Sekin on kuulemma väärin, sanovat viisaammat. Ei pitäisi ajatella lasten vaan itsensä kautta. Silti, syy miksi nousta, mennä ja palata– on lapset. Toivon, että he eivät menetä minua ennen kuin ovat aikuisia. Siksi en saa pysähtyä, enkä luovuttaa. Syöt kiltisti lääkkeesi ja mietit, miksi vointi huononee ja lääkemäärät kasvavat. Olet jo tottunut ja hyväksynyt sairastumisen, vaikka välillä kateuden katkera kalkki nousee kurkkuun. Välillä tuntuu hassulta kuunnella terveiden pikkumaisia ongelmia. Epävarmuus syö sisältä. Uupumus on aina läsnä ja keskittymiskyky on hukassa. Elämä on kuin katsoisi sumuharson läpi. Jaksettava on myös sen hiton -rahan takii

KROPPA IRTISANOUTUU

Stressaavaa on tajuta, että keho ei kestä. Se ei tottele, vaikka hampaat irvessä yrittäisin. Kannattaako tehdä töitä, jos se vie kaikki voimat? Kolikon kääntöpuolena on mielekäs tekeminen, rahallinen korvaus ja muutama kiva työkaveri. Työ antaa paljon, mutta se imee kaikki voimat, jota pitäisi olla arkeenkin. Töissä aika kuluu nopsaan eikä ehdi miettiä muuta. Rahaa tarvitsisi ihan arkeen, mutta tuntuu kuin kaivaisi poteroa omalle arkulleen yrittäessään sinnitellä.

Jaksaminen on niin kortilla, että sairaslomaa on haettava. Ja lisää. Lisää lääkkeitä, oireita ja niiden sivuvaikutuksia. Osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Tässä iässä, hitto?! Vaikea hyväksyä, tuntuu haavoitetulta. Mieli on herkillä. Masennus ja pelko vaanivat. Pelkoja, mitä sairauden edetessä vielä pitääkään kestää? Tavallinen elämä on muuttunut selviytymistaisteluksi ja vauhti hidastunut entisestään. Passitetaan kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Kerrostalon muut eläkeläiset elävät vauhdikkaampaa elämää ja kirmaavat ohitse.

PERIMMÄN ÄÄRELLÄ

Uskaltaako ottaa viimeisen askeleen? Pelottaa, todella pelottaa. ja Selviääkö niin isosta operaatiosta? Jos ei jaksakaan? Isoja selvittelyjä ja pikainen päätös on tehtävä. Uskaltaako hypätä altaan syvään päähän? Mitä jos ei toipuisikaan, vaan jäisi tämä väsymys ja puolinaisuus? Jos ei siltikään jaksaisi enää työskennellä, tämän ikäisenä? B-luokan kansalaisena?

Operaatio tehdään ja toipuminen on tosi rankkaa. Toitotellaan, että pitäisi olla kiitollinen, kun on hengissä. Toista tietäisivät, jos samoihin nahkoihin pääsisivät. Eloonjäämistaistelua tämä on. Olo lienee kuin sotilailla Raatteen tiellä. Toipuminen on säälittävän hidasta ja hiton rankkaa. Itkettää ja masentaa, sairastaminen vie kaikki rahat. Hitaasti ja osin toisten avulla hoituu kotona asiat. Voimien keräämistä ja kuntoutumista kuukausien ajan. Takaumat ja pelot valtaavat. Lääkkeiden sivuvaikutuslista on pienen novellin mittainen. Kokonaisuus on niin rankka, että on turvauduttava nukahdus- ja masennuslääkkeisiin. Vakuutellaan sen olevan normaalia, tässä vaiheessa. Käskytetään kuntoilemaan ja kuntouttamaan. Sävy on moittiva. Kunto nousee hitaasti, mutta oireilua on monin tavoin ja lääkärikäyntejä riittää. Kukaan ei ota koppia kokonaisesta ihmisestä. Ketuttaa, välillä hyvinkin rankasti.

TÖITÄ PITÄISI TEKEMÄN

Aika kuluu ja vointi on vähän parempi. On liikaa aikaa ajatella. Sitä niin haluaisi olla kuin muut tämän ikäiset. Tehdä töitä ja saada talouden vakaammalle pohjalle. Ajankulua eikä vaan kotiseiniä. Jos yrittäisi edes hiukan, jokusen tunnin jotain kevyttä ja helppoa? Työ veisi ajatukset, ettei niin itseään ja tuntemuksiaan ehtisi seurata. Entä jos ei siihenkään kykenisi? Mistä saisi voimia olla pelkkä eläkeläinen vaikkei siltä näyttäisi? Köpötellä ja kahvitella. Olla hissukseen? Mitä, jos se onkin ihan riittävästi? Terveillä on menonsa ja päivät ovat tylsiä. Kaikki hokevat miten olisi niin ihana, kun olisi aikaa. Kadehtivat. Voi kun tietäisivät!

Yllättävä työtarjous pamahtaa ja äkkiä olen töissä. Innostun. Kaikki kävi niin nopeasti. Lisää päiviä, jolloin on töitä. Voinnin, työn ja lääkitysten yhdistämisessä on haasteensa. Raha on tervetullut ja kun pyydetään, pitää mennä. Sitten, töistä on vaikea palautua. Työasiat painavat, kotona ei jaksa mitään. Ruoan saan tehtyä. Vaikka työtunteja on niin vähän. Luuseriolo valtaa mielen. Kärvistelen ja puren hammasta ja kokeilua vielä viikko ja toinenkin. Vointi pahenee ja unet on menneet. Tiukkojen ratkaisujen jälkeen irtisanoutuminen. Yrityksen jälkeen pitää nuolla haavojaan. Viikon päästä olo on helpottunut.

TYÖN TEKEMISEN TÄRKEYS

Näistä olen keskustellut paljon. Löysin EVA:n tutkimuksen ansiotyön merkityksestä. EVA = Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n (voittoa tavoittelematon yhdistys), joka on vuonna 1974 perustettu ajatushautomo, joka edistää markkinataloutta ja jonka tavoitteena on suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestys. Se tuottaa tietoa ja näkemyksiä ajankohtaiseen julkiseen keskusteluun ja esittää reformeja poliittisille päättäjille). Tutkimuksen palkeista juuri nyt allekirjoitan seuraavat: keino rahoittaa aktiviteetteja, velvollisuus, ihmissuhteita, arjen rutiinia, statusta = olen ihminen, jatkuvaa rääkkiä, PAKOPAIKKAA ELÄMÄN MUILTA VAATIMUKSILTA. Viimeinen kolahti.Tässä linkki tutkimukseen EVA-ansiotyön merkitys itselle

Olisiko niin, että riittäisi tällaisena nuorempana eläkeläisenä, kun ei ole sairauksia itse aiheuttanut? Kuka vaan voi sairastua. Miksi syytellä itseään ja verrata muihin?

Jos tästä toipuu, voisi kai vielä lyhyesti kokeilla, jotta saisi muutaman lisäeuron. Jos aina käy niin kuin kävi, niin täytyy antaa muiden kadehtia eläke-eloani ja minä jatkan muiden elämän kadehtimista. No ei. Kadehdin terveyttä, sitä kaipaan. Vaivattomia ja kivuttomia päiviä. Ollaan kai sitten samalla viivalla kadehtimassa - vaikka eri kropissa ja eri elämäntilanteissa. Näillä eväillä jatketaan ja eletään toivossa.

Kuvat Microsoft 365 kuvapankista.

#ahdistus #alakulo #kipu #sairas #reunallapelottaa #toivo #toissasairaana #vertaistuki

Kirjoituksiani:

Siskot, matka jolle ei halunnut - Toivo ja tuki OMA SYÖPÄKERTOMUKSENI

Kirjoittajan sairauksista

OMA KOKEMUS - Keuhkosarkoidoosi

OMA - Sydänsarkoidoosi

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Toivon valintoja - RUNO

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta

Kun ei riitä itselleen - runo