Reunalla pelottaa: ANNA ANTEEKSI

Erimielisyydet painavat ja syövät sisältä rotan lailla. Puoliso voi mokata, kaveri tölväistä, työkaveri tiuskia ja äitikin voi sanoa ilkeästi. Anteeksi, olen pahoillani. Noiden sanojen edessä kaikki joskus kompuroivat. Joskus anteeksipyynnön ja anteeksiannon hyväksyminen voi olla työn ja tuskan takana. Buddhan ajatus pätee yhä: ”Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen tarkoituksella heittää se jonkun päälle: sinä olet se, joka polttaa itsensä.”

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KIIRE, VÄSYMYS, OLETUKSET JA TULKINTA

Hetki, kemia, toisten kuuntelu ja ymmärrys eivät aina mene yksiin. Välillä sattuu. Joskus takana on väsymys tai se, ettei olla tilanteessa tuntosarvet ojossa. Tehdään omia tulkintoja kehonkielen, omien kokemusten ja aiemmin koetun pohjalta. Väärinymmärryksiltä ei voi kukaan välttyä. Mikään ei ole vaikeampaa kuin anteeksi pyytäminen, paitsi anteeksi antaminen. Anteeksi voi antaa jopa silloin, kun toinen ei pyydä.

Vääryyden tai loukkaamisen kohteeksi joutuminen on tuskallista. Anteeksipyyntö koskettaa syvimpiä tunteita, sillä se kohdistuu omaan väärin tekemiseen. Yrittäessämme pyytää vilpittömästi anteeksi, alamme helposti selitellä ja syytellä toista. Menemme kipsiin ja annamme ristiriitaisia viestejä.

ANTEEKSIPYYTÄMISEN VAIKEUS

Anteeksipyynnön pitäisi olla vilpittömän rehellinen, jotta loukattu kykenisi sen hyväksymään. Vilpittömästi tehty pyyntö selventää omiakin ajatuksia. Silloin kykenee ymmärtämään, mitä tapahtunut on toiselle aiheuttanut. Suksien mentyä ristiin loukkaaja yleensä kokee syyllisyyttä ja tunnontuskia. Kun pyytää anteeksi, joutuu myöntämään, ettei ole erehtymätön. Se kertoo toiselle, että loukannut henkilö on valmis selvittämään tilanteen ja ottaa vastuun teostaan.

Päästäkseen syyllisyyden taakastaan pitäisi tutkailla sisimpäänsä. Se vaatii huonouden ja häpeän tunteiden hyväksymistä. Jos oppii tunnustamaan tunteensa, oppii olemaan myötätuntoinen ja lempeä itselleen. Anteeksipyytäminen- ja antaminen tekevät hyvää. Katkeruudesta, märehdinnästä ja vihanpidosta irti päästäminen helpottaa ihan fyysisestikin. Anteeksiantaminen on oman ja toisen vajavuuden hyväksymistä.

NÖYRÄ KATUMUS

1) Latvanen:. "Anteeksipyynnön voi aloittaa vaikka näin: ”Tiedän, että tein väärin. Tiedän, että satutin. Näen tuskasi, ymmärrän sen. Anna anteeksi. Tärkeää on pukea sanoiksi se, mitä on tehnyt väärin. Todellista anteeksiantamista seuraa suuri helpotus. Kun anteeksi pyytäjä osoittaa aidolta tuntuvaa katumusta, ottaa henkilökohtaisen vastuun teosta ja pyrkii vilpittömästä paikkaamaan syntynyttä henkistä haavaa, voi siitä seurata parantava anteeksianto. Tästä syystä katumus ei ole ainoastaan sanoja vaan ennen kaikkea tunnetta, ilmeitä, eleitä ja tekoja, joissa myös anteeksi pyytäjän oma haavoittuvuus tulee esille. ”

ANTEEKSIANTAMINEN HELPOTTAA

Lainaus Mattila: ”Anteeksiantoprosessin aikana henkilö lakkaa kokemasta kaunan, närkästyksen, tuohtumuksen tai vihan tunteita koetun loukkauksen, näkemyksen eroavaisuuden tai erehdyksen takia ja lakkaa vaatimasta rangaistusta tai vahingonkorvausta.

Tutkimuksen mukaan anteeksiantaminen vähentää, vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin”

Anteeksianto on sitä, että päästää irti vihasta ja suuntautuu kohti hyvää.

Tunteiden tasolla anteeksi antaminen tarkoittaa armollisuutta ja hyväksymistä. Toiminnan tasolla se tarkoittaa sovittelevaa asennetta ja hyväntahtoisuutta. Anteeksiantoa tarvitaan niin itseä kuin toisia kohtaan. Jos ei osaa antaa anteeksi itselleen, ei ole helppoa antaa anteeksi toisillekaan.

Anteeksianto helpottaa oloa, vapauttaa kehon jännityksiä ja voimavaroja. Se kiinnittää nykyisyyden ja auttaa suuntaamaan ajatukset ja voimavarat kohti tulevaisuutta. Aito ja todellinen anteeksianto tekee tilaa myönteisille tunteille. Sen tunnistaa katkeruuden ja vihan vähenemisestä sekä myönteisten tunteiden ja toivon lisääntymisestä.. Myötätuntoa ja anteeksiantoa harjoitelleet kärsivät tutkimusten mukaan vähemmästä stressistä, masennuksesta ja ahdistuksesta.

Lainaus 1. ”Todellista anteeksi antamista seuraa suuri helpotus. Kun anteeksipyytäjä osoittaa aidolta tuntuvaa katumusta, ottaa henkilökohtaisen vastuun teosta ja pyrkii vilpittömästä paikkaamaan syntynyttä henkistä haavaa, voi siitä seurata parantava anteeksianto. Katumuksessa tulee näkyväksi satutetun henkilön kivun, harmin tai kärsimyksen tunne ja sen ymmärtäminen. Me kaikki ”kompastelemme” vuorollamme.

JOS ASIAN KÄSITTELY TAKKUAA

Joskus anteeksiantamisen prosessi voi jäädä jumiin tunteiden käsittelemisen vaikeuden vuoksi. Itseään voi auttaa tutkimalla anteeksiantamisen mahdollisuutta pala kerrallaan. Anteeksiantamisen prosessia voi koittaa helpottaa jäsentämällä sitä pienemmiksi yksiköiksi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla.

Mihin tämä asia minussa sattui? Kuinka paljon se satutti? Mikä siinä oli pahinta? Mitä arvojani se loukkasi?
Mitä siitä voisin antaa anteeksi? Minkä verran voin /voisin antaa anteeksi? (Esim. 1–100 %).
Mitä osaa asiasta en vielä pysty antamaan anteeksi?
Mitä pitäisi tapahtua, että voisin antaa anteeksi?
Mitä hyvää anteeksi antamisella saavuttaisin (joku muu saavuttaisi)?
Mitä anteeksi antaminen mahdollistaisi? Mitä anteeksi antamalla menettäisin? (Ja olisiko tämä menetys todellista?)

Jotta prosessi ei päädy umpikujaan

voi pohtia, miten olla, ettei tilanne pahene kunnes pystyn antamaan anteeksi löydän vastauksen siihen, pystynkö koskaan antamaan anteeksi? Estääkö tämä ystävällisyyden? Onko parempi olla etäällä vai tekemisissä?” Anteeksi antamista voi myös harjoitella.