Tämä on kirjoitus siitä, miten vaikeaa anteeksianto on,
ja miksi se koskee lopulta eniten itseä.
Erimielisyydet painavat ja syövät sisältä.
Puoliso voi mokata, kaveri tölväistä,
työkaveri tiuskia ja äitikin sanoa ilkeästi.
Anteeksi.
Olen pahoillani.
Noiden sanojen edessä
kaikki kompuroivat.💗
Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen,
tarkoituksena heittää se toista kohti.
Usein siinä polttaa vain itsensä.
Anteeksianto ei ole unohtamista.
Se on irtipäästämistä.
Joskus anteeksi on parasta antaa,
vaikka toinen ei sitä pyytäisi.
💗💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti