Runo - Itsetutkiskelua

Ihminen ei ole koskaan niin fiksu, ettei vanhanakin oppisi jotain uutta, myös itsestään. Elämä tuo kaarteita, mutkia ja kompastuksen paikkoja - kivuttavaa ja kipuiltavaa. Yhtäkaikki, oppimatkalla voi katsella eteen ja ylös. Toisinaan on hyvä miettiä itseään. Kilometrit tuntuvat. Toivottavasti ei iske tylsyys, tyytyväisyys tai omahyväisyys. Niin paljon on oppimista, yhä. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ITSETUTKISKELUA

TÄLLAISEKSI MUOVAANTUNUT,

MONENLAISEEN VENYNYT.

EROTAN JO MIKÄ ON HYVÄKSI,

ITSELLENI PARHAAKSI.

 

AVOIMIN KATSEIN, JÄMÄHTÄMÄTTÄ,

KESKUSTELLEN, TUOMITSEMATTA,

TUTKISKELLEN, TUUMAILLEN.

 

TIETTY MÄÄRÄ KIPUA

JA SIELUN TUSKAA.

HEIKKOUDET VOIMAANNUTTANEET,

NÖYRÄKSI OPETTANEET.

 

MATKALLA EHEÄMMÄKSI,

PEHMEÄMMÄKSI, AVOIMEMMAKSI.

HERKEMMIN AISTEIN,

SYDÄN EHEYTYEN.

REPUSSA JO KOKEMUSTA,

PERIMMÄISEN YMMÄRRYSTÄ.

#reunallapelottaa #runo #sydän

Kirjoituksiani:

Merkitystä etsimässä

RUNO - Jos voisin

RUNO - Iloa etsimässä

RUNO - Jos tietäisi 

RUNO - Hauras elämä

RUNO - Ahdistuksen alla 

Mielen vapaa lento

RUNO - Lempeydellä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.