Jos lähtöjärjestys on väärä

Tämä kirjoitus syntyi,
kun kanssasairas kertoi,
ettei hänen toinen
vanhempansa
yhtään käsitä,
että hän
kuolee pian.

Vanhempi toimi ja puhui
aivan kuin ennen.

Kieltäminen on yksi suojelukeino.
silloin kun asia on niin suuri,
ettei sitä pysty vielä
edes ottamaan ajatuksiinsa.

Kuolemasta ajatellaan usein,
että se tulee elämän loppusuoralla.

Kun vakava sairaus osuu nuorempiin,
sairastunut ja hänen läheisensä
ovat hämmentyneitä.

💗

Ei näin pitänyt mennä.
ei näin saisi mennä.

Ajatus on helpompi kieltää,
kuin edes yrittää hyväksyä.

Lapsen menettäminen
on vanhempien pahin painajainen .
Oli lapsi minkä ikäinen tahansa.

Shokki - väärä järjestys
Ahdistus

Ajatus sairastua kuolemanvakavasti
parhaassa iässä on absurdi.

Musertavaa on, jos käy ilmi,
ettei parannuskeinoja ole.

Silloin edessä on
toisen kesken jäävä elämä. 
Valtava ja käsittämätön ajatus.

Osa torjuu tilanteen käsittelyn kokonaan.
Pelko ja ahdistus voivat olla liian suuria.

Sairastunut voi vaipua
shokki‑ ja torjuntatilaan.

Puheenaihetta vaihdetaan lennosta
tai sanotaan jotakin ajattelematonta.

Vanhemmille ajatus lapsesta luopumisesta
on usein mahdoton.
Jo pelkkänä ajatuksena.

Toisen kärsimyksen seuraaminen
ja pelko siitä,
mitä sairauden edetessä
tapahtuu.
Sellaista on vaikea kestää.

Toisille tulee pakenemisreaktio.
Toisille vihaa tai epäuskoa.

Osa kykenee ottamaan
rinnalla kulkijan ja tukijan roolin.

Kuolema on nykyään
hyvin yksityinen asia.

Harva jakaa 
sairastumiskokemuksiaan
avoimesti,

Sairastaminen on
yhteiskunnassamme
siivottu syrjään.

Kun kuolema tulee
väärässä järjestyksessä,
sen hyväksyminen
on lähes mahdotonta.

Jokainen käsittelee
tilanteen
omassa tahdissaan
ja omalla tavallaan..

💗

Lopullisuuden ymmärtäminen

Sairastunut voi pitkään
olla hyväkuntoinen
tai näyttää ulospäin voivalta.

Läheiset eivät aina tiedä
milloin ja miten heidän tulisi
alkaa valmistautua kuolemaan.

Saattohoitoon siirtyminen
voi tulla yllätyksenä.

Kaikki toivovat viimeiseen asti
että kaikki olisi vain painajaista.

Meissä elää syvällä
lapsenuskoinen ajatus siitä
että kaikki vielä kääntyisi hyväksi.

Järki ymmärtää,
mutta mieli ei suostu
käsittelemään asiaa.

Kuolemanpelko
voi viedä
toimintakyvyn 
niin sairastuneelta
kuin hänen läheisiltään.

Osa, etenkin vanhemmat
saattaavat kieltää
tilanteen vakavuuden
viimeiseen asti.

💗

Sairastuneen on
pakko ymmärtää tilanteensa.

Voi tuntua kohtuuttomalta
jos sairaan täytyy
yhä uudelleen selittää muille
sairautensa vakavuutta.

Sivuuttamisen kokemus
on sairastuneelle erityisen raskas.

Todellisuuden maalaaminen
valkoiseksi ei lohduta.

Mitä läheisempi kuolemansairas on,
sitä vaikeampaa kuolemasta puhuminen
usein on.

Voimme yrittää tehdä viimeisistä ajoista
rakkaudellisia ja merkityksellisiä.

Mutta, todellisuus on lopulta hyväksyttävä.
Kuolemansairas tulee kuolemaan sairauteensa.

Joskus auttaa ajatus siitä,
että kuolema voi olla vapauttaja.
Kivut ja kärsimys päättyvät
ja kuoleva pääsee pois.

Kuoleman ajatus
voi ajan myötä muuttua
hiukan helpottavammaksi.

💗

Rakkautta on se,
että lopulta
päästämme irti.

💗Hyvää taivasmatkaa Matilda .💗🙏

Kuvat Microsoft 365 ‑kuvakirjasto

Pääsiäisen äärellä - Elämä voittaa kuoleman

Pääsiäisen ilosanoma

Kuva: Kirkko ja kaupunki ‑media / Matti Pikkujämsä

Pääsiäisen ilosanoma on, että me selviämme tästä.
Kristinuskoon kuuluu tietty kaksinaisuus: maailma ei ole taistelutanner, jossa hyvä ja paha, Jumala ja saatana, ottaisivat mittaa toisistaan yksinkertaisena vastakkainasetteluna.

Pääsiäinen on surullinen ilojuhla – tai iloinen surujuhla. Riippuu siitä, miten päin haluaa katsoa. Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, kuten luterlaiseen virsikirjaan ortodoksisesta perinteestä lainatussa pääsiäishymnissä lauletaan.

💗

Pääsiäisen kertomus

Pääsiäisen kertomus vie tuonelan syvyyksiin asti, viipyy siellä ja nousee ylös – aina taivaisiin saakka. Kristinusko on maan ja taivaan uskonto. Jeesus on sekä jumalallinen että inhimillinen. Raamattu on Jumalan sanaa ja ihmisten kynäilyä.

Ihminen on samaan aikaan kelvoton syntisäkki ja läpeensä vanhurskas.
Olemme tulleet maan tomusta ja maan tomuksi palaamme.
Olemme lähtöisin Jumalan luota ja hänen luokseen lopulta palaamme.

“Kerran kotiin minut vie tämä röpelöinen tie,
on kaikki niin kuin ennenkin”,
laulaa J. Karjalainen.

Pääsiäinen ei ole ilolla terästettyä surua eikä surulla laimennettua iloa. Pitkäperjantain synkkä musta on yhtä totta kuin pääsiäisaamun kirkas valkea.

💗

Väkivallan kierteen voi pysäyttää

Jeesuksen seuraajien oli vaikea löytää sanoja sille, mitä tapahtui. Ylösnousemus muutti heidän maailmankuvansa ja käsityksensä Jumalasta – ja siitä, mikä on mahdollista.

Väkivallan ja koston kierteen voi pysäyttää. Me ihmiset teemme toisillemme sen, mitä nyt teemme – mutta Kristus ei maksa takaisin samalla mitalla. Jumalan rakkaus kulkee elämän ja kuoleman läpi, eikä sitä lopulta pysäytä mikään.

Siksi meilläkin on mahdollisuus muuttua.

💗

Armo

Kristillinen kertomus kuolemasta ja ylösnousemuksesta elää meissä ja ihmissuhteissamme. Kadotamme merkityksen, ahdistumme ja rikomme itseämme ja toisiamme – ja painumme ikään kuin kuolemanlaaksoon.

Ja sitten, jollain tavalla, tapahtuu ylösnousemus.
Voimme jatkaa eteenpäin.

Armo antaa meille mahdollisuuden olla olemassa ja elää sellaisina kuin olemme – kaikkine puutteinemme.

Jeesus rukoili ristillä teloittajiensa puolesta:
“Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät.”

Lue nuo sanat hiljaa.
Kuuntele niitä sydämessäsi.

Rukoile, että Jumala pysäyttäisi meidät ja antaisi meille voimaa kulkea rakkauden tietä.

💗 🙏

Lähteet

Tämä kirjoitus on kooste useista teksteistä, joita olen omavaltaisesti leikannut, muokannut ja yhdistellyt. Aihe on sellainen, että omat sanani eivät yksin riittäneet.

Lainaukset:

• Kirkko ja kaupunki – Pääsiäisen ilosanoma on, että me selviämme tästä (Jaakko Heinimäki)
• Helsingin piispa Teemu Laajasalo – Pääsiäinen on käänteistä suurin
• Kirkko ja kaupunki – Väkivallan kierteen voi pysäyttää (Lauri Maarala)
• Kirkko ja kaupunki – Armo nostaa ihmisen kuolemanlaaksosta (Marjaana Toiviainen)

Pääsiäisen äärellä - kuoleman läheisyydessä

Eletty elämä helpottaa kuoleman hyväksymistä. Tutkimusten mukaan kuolinvuoteella ahdistaa eniten elämätön elämä – unelmat, joita ei uskallettu toteuttaa, tilaisuudet joihin ei tartuttu, ja sanat, jotka jäivät sanomatta. Myös erilaiset syyllisyydet voivat painaa mieltä.

Kuoleman läheisyydessä katse kääntyy usein taaksepäin. Siihen, mitä oli – ja siihen, mitä ei ollut. 💗

Elä ja kerro elämästäsi 💗

Moni harmittelee elämänsä varrella, ja sen lopumetreillä, asioita joihin ei uskaltanut tarttua, vaikka olisi halunnut. Asioita, joita ei kokeillut eikä lopulta ehtinyt kokea.

Kuoleman käsittelyä ja kohtaamista vältellään monin tavoin. Saatetaan laskea leikkiä tai uskotella, että kuoleva vielä toipuisi. Huumorista voi olla apua, eikä toivosta pidä luopua – mutta jossain vaiheessa asiasta olisi hyvä puhua suoraan, ilman kiertoilmaisuja.

Monesti asiat olisi hyvä puhua selviksi jo ennen kuin on liian myöhäistä.

Maalliset asiat olisi hyvä hoitaa ajoissa, silloin kun kuolema tuntuu vielä kaukaiselta: pankkiasiat, laskut, omaisuus, hoito‑ ja hoivatahto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti. Asiakirjoja voi aina muuttaa, mutta jos niitä ei ole lainkaan ja äkillinen tilanne tulee, se aiheuttaa viivästyksiä ja valtavaa kuormitusta läheisille.
(Näistä olen kirjoittanut aiemmin.)

Elämäntarinaa voi kertoa ja käydä läpi läheisten kanssa jo ennen kuolemaa. Apuna voivat olla valokuvat, päiväkirjat, kirjeet tai vaikkapa Facebook‑muistot. Samalla jätetään hyvästejä tärkeille asioille, ihmisille ja rakkaille paikoille. Parhaimmillaan surun rinnalla kulkee myös kiitollisuus.

💗

Palliatiivinen hoito ja saattohoito

Kun sairautta ei enää voida parantaa, lopetetaan tarpeettomat ja raskaat hoidot ja siirrytään palliatiiviseen hoitoon. Sen tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu: oireiden ehkäisy ja lievittäminen sekä potilaan tukeminen hänen toiveidensa ja tarpeidensa mukaisesti.

Saattohoitopäätös on lääketieteellinen päätös, joka tehdään yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Se voi olla hoidon rajaus tai pitkän prosessin lopputulos, jossa on selvinnyt, ettei sairautta voida enää parantaa.

Sekä palliatiivisessa että saattohoidossa huomioidaan ihminen kokonaisuutena: fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena, henkisenä ja maailmankatsomuksellisena olentona. Tavoitteena on mahdollisimman rauhallinen ja tuskaton kuolema – ja samalla läheisten tukeminen.

💗

Elävän identiteetti loppuun asti

Mitä sanoa ja mistä puhua, jotta voisi lohduttaa loukkaamatta kuolevaa?

Saattohoidon ammattilaisten mukaan tärkeintä on kuolevan henkisten kipujen lievittäminen ja kuoleman lopullisuuden kohtaaminen. Kun kuolemasta puhutaan suoraan ja levollisesti, ihminen saa sanoittaa ja jäsentää ajatuksiaan ja tunteitaan. Kun joku antaa arvon sille, mitä hän kokee, pelkoa on helpompi hyväksyä.

Kuolevaa tulisi kohdata ihmisenä kaikkine niine asioineen, jotka sillä hetkellä ovat hänen elämässään aktiivisia. Ei ole pakko osata sanoa mitään oikeaa tai ratkaista toisen kyyneliä. Usein tärkeintä on kuunnella, mistä ja miten toinen haluaa puhua.

Vaikka kuolemaa lähestyvä puhuisi peloista tai surusta, niitä ei tarvitse yrittää lohduttaa pois. Ei tarvitse ottaa vastuulleen toisen kohtaloa – mutta rinnalla kannattaa olla. Se on tärkeää myös omaa surutyötä ajatellen.

Kohtaamiseen voi tuoda pieniä tuulahduksia ulkomaailmasta niin kauan kuin toisella on voimia: kukkanen, yhteinen muisto, lempijuoma. Joku tuo mansikoita ja kuohuviiniä, joku punkkupullon, josta maistellaan yhdessä – jos se on ollut yhteinen tapa.

Myös teknologia voi auttaa. Kun toinen ei jaksa lukea, voi lähettää ääniviestin:
“Olin juuri kävelyllä ja tulit mieleeni. Olet tosi tärkeä. Ajattelen sinua nyt.”
Tieto siitä, että toinen kuulee, voi riittää – vaikkei enää jaksaisi vastata.

💗

Lähteet

Tämä teksti on koottu useista kirjoituksista ja podcasteista. Suora lainaus on seuraavasta lähteestä:

Kirkko ja kaupunki – Kun elämä tulee valmiiksi, on kuoleman vuoro. Miten kohtaan kuolevan
Riikka Grå

Pääsiäisen äärellä - oma kuolevaisuus

IG-Yle Sää 

Pitkäperjantai – tie ristiltä armoon

Kristinuskon pääsiäiseen kietoutuvat kärsimys, hylkääminen ja kuolema.
Rakas ystäväni pyysi blogin alkuvaiheessa kirjoittamaan kuolemasta – ajatuksena ja siitä, miten siihen voisi suhtautua.

Aihe ei ole helppo, mutta se on väistämätön.
Kuolema koskettaa meitä kaikkia.

💗

Mikä kuolemassa mietityttää?

Olisi hyvä, ettemme aina pakenisi suuria ja vaikeita asioita. Kuolema herättää pelkoa, ahdistusta ja monia kysymyksiä. Silti sen pohtiminen voi olla myös kaunis ja syventävä kokemus – sellainen, joka kirkastaa omaa elämää.

Joskus kuolema tulee täysin yllättäen. Silloin omaiset joutuvat äkillisesti vaikeiden asioiden äärelle, usein vailla valmistautumisen mahdollisuutta.

Kuolemasta puhutaan kiertoilmauksin:
“vaihtoi hiippakuntaa”, “poistui keskuudestamme”, “siirtyi yläkerran orkesteriin”, “meni manan majoille”.
Ehkä ne kertovat siitä, kuinka paljon kuolemaa pelkäämme.

Vakava sairastuminen, kärsimys ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat raskaita asioita. Silti kuoleman pohtiminen ei ole luovuttamista. Se voi olla eheytymistä ja seestymistä. Mitä enemmän uskallamme katsoa kuolemaa kohti, sitä vähemmän se ehkä pelottaa.

💗

Olemme osa kiertokulkua 

Kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia, mutta tieto voi rauhoittaa.

Minä saan riittävästi kipulääkkeitä.
Ruumistani kohdellaan arvokkaasti.
Läheiseni selviävät.
Minua ei unohdeta.

Ajatus katoavaisuudesta ja lopullisuudesta ahdistaa. Oman minän lakkaaminen pysäyttää. Silti jotakin jää aina. Ihminen elää muistoissa, esineissä, valokuvissa ja puheissa – kodeissa, kesämökeillä, ystävien mielissä ja yhteisöissä.

Kuuluminen perheeseen, sukuun ja sukupolvien ketjuun voi helpottaa ahdistusta. Elämä jatkuu, vaikka minä en enää olisi siinä mukana.

💗

Toivo ja merkitys 

Monille usko tai luottamus tuonpuoleiseen helpottaa kuoleman kohtaamista. Joku luottaa jälleennäkemiseen, toinen löytää lohtua kuolemanrajakokemuksista. Joku ajattelee, että elämä päättyy kuolemaan – ja juuri siksi se on arvokasta.

Kuolevaisuuden ymmärtäminen voi lisätä kiitollisuutta ja kykyä elää hetkessä. Maailma näyttäytyy todellisempana ja kauniimpana, kun ymmärtää, että sen voi myös menettää.

💗

Hyvää elämää kohti 

Kuolemaa pohtiessa voi kysyä itseltään:

– Mitä elämä merkitsee juuri minulle?
– Mihin haluan ihmisenä mennä?
– Mitä en halua enää kantaa mukanani?

Ajattelu voi auttaa elämään omien arvojen mukaista elämää. Moni huomaa tehneensä asioita velvollisuudesta, ei sydämestään. Kuolevaisuuden hyväksyminen voi yksinkertaistaa ja kirkastaa sitä, miten haluaa elää.

Ajatusleikkinä voi kysyä:
Mitä jos eläisin vielä kaksi viikkoa, kuukauden, vuoden – tai viisitoista vuotta?

Katselisinko elämääni hyväksyvästi ja rauhallisin mielin?
Olisiko päällimmäisenä kiitollisuus eletystä elämästä ja ihmisistä ympärilläni?

Voisinko herätä ajatukseen:
Ihanaa – tähänkin aamuun sain herätä. Tätä päivää ei ole koskaan ennen ollut.

💗

Olen lukenut ja kuunnellut aiheesta monia lähteitä: Kirkko ja Kaupunki ‑mediaa, seurakuntien tekstejä, Helsingin Sanomia, Vertaiskylää ja muita.

💗

Kärsimys

Lähestymme Pääsiäisen teemoja
syvää kärsimystä.

Kärsimys voi tuntua
kipuna, uhkakuvina
ja epävarmuutena.

Me kärsimme fyysisesti
psyykkisesti, sosiaalisesti
ja myös, kun pohdimme
olemassaolon merkitystä.

Jokainen
voi helpottaa toisen kärsimystä
olemalla lähellä.
Aina ei tarvita sanoja

Toisen kokema kärsimys tulee ottaa todesta,
sitä arvioimatta, epäilemättä tai selittämättä pois.

Lainattua 

Kärsimys on
vaikeaa epämukavuutta,
joka aiheuttaa todellisen
tai koetun uhan
ihmisen omalle eheydelle'.

Se voi olla fyysistä, psyykkistä
sosiaalista tai liittyä
olemassaolon merkitykseen,

Kärsimykseen liittyy
turvattomuutta ja pelkoa.
Kärsimyksen jatkumisesta
ja ahdistusta tulevaisuuden
ennustamattomuudesta.

Kärsimystä lisää
kokemus siitä, että se jää
kohtaamattomaksi
ja merkityksettömäksi.

Kärsivä ihminen
etsii merkitystä
kärsimykselleen.

Syytä
miksi kärsin
kysymykselle,.

Kun kärsimys kohdataan myötätunnolla
ja ihminen kokee saavansa apua,
kärsimys voi lievittyä.
Se voi muuttua siedettävämmäksi.

Kärsimys on liikkeelle paneva voima
se kertoo
jotain on vialla.

💗

Ihminen pyrkii
pois kärsimyksestä.

Kaikkea kärsimystä
ei voi poistaa.

Silloin merkitys
voi hämärtyä
ja avuttomuus
ottaa vallan.

Juuri siksi kohtaaminen on ratkaisevaa.
Kun kärsimys nähdään ja tunnistetaan,
se voi lievittyä tai muuttua kannettavammaksi

Ihminen on enemmän
kuin osiensa summa.

Kärsimys 
koskettaa
koko ihmistä.

Fyysinen kipu vaikuttaa mieleen,
tunteisiin ja ihmissuhteisiin.
Henkinen ahdistus voi ilmetä kehossa.

kärsimystä voidaan

lievittää monin tavoin.

Lääkkeillä,
kosketuksella,
myötätunnolla,
turvallisuuden tunteella.

Vakava kärsimys
pysäyttää ja johdattaa
myös hengellisten
kysymysten äärelle.

Moni miettii mistä
löytää oikeita sanoja,
kun toisella on
hyvin paha olla.

Kaikkia sanoja
ei tarvitse osata.

Voi tunnustaa oman
vajavaisuutensa
ja silti jäädä.

Kärsimyksen kohtaamista
ei tarvitse pelätä,
Se opettaa rohkeutta
ja ihmisyyttä.

Toivo ei pääty
kärsimykseen.

Se muuttaa
muotoaan.

mietteeni

Kärsivän kohtaaminen💗

tukea ja apua tarjoten
rauhallisesti kuulostellen
hellästi
silloin tällöin villasukkasillaan

lempeästi vierellä
kohteliaasti ystävällisyydellä

turvallisesti
myötätunnolla
aidosti ihmisarvoa kunnioittaen

pysytellen rinnalla
ja lähellä

💗

lähteet

• Terveyskylä – Palliatiivinen talo: Mistä kärsimys muodostuu
• Kirkko ja kaupunki – Lohduttamisen pitäisi olla kansalaisvelvollisuus (Annu Haho)