Jos lähtöjärjestys on väärä

Meillä on kuolemasta ajatus, että se käy noutamassa elämän loppusuoralla. Kuolemanvakavan sairauden osuessa nuorempiin, on sairastunut läheisineen hämmentynyt. Eihän sen noin pitäisi mennä. Se on helpompi kieltää kuin edes yrittää hyväksyä. Lapsen menettäminen on vanhempien pahin painajainen. Oli lapsi sitten minkä ikäinen hyvänsä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SHOKKI - VÄÄRÄ JÄRJESTYS - AHDISTUS

Ajatus sairastua parhaassa iässä kuolemanvakavasti on absurdi. Etenkin jos selviää, ettei parannuskeinoa ole. Asia pitäisi ymmärtää ja hyväksyä, kesken elämän. Se on iso käsittämätön asia. Moni torjuu asian käsittelemistä. Torjunta, sairauden aiheuttama pelko ja ahdistus voi olla liian suuri. Sairas voi vaipua shokki- ja torjuntatilaan. Moni vaihtaa lennosta puheenaihetta tai sanoo jotain ajattelematonta. Vanhemmille lapsesta luopuminen on usein mahdoton jo ajatuksena. 

Toisen kärsimyksen seuraaminen ja pelot siitä mitä sairauden edetessä tapahtuu, ovat hankalia ajatella ja kestää. Toisille tulee pakenemisreaktio, joillekin vihaa ja epäuskoisuutta. Osa osaa ottaa rinnalla kulkijan - tukijan roolin. Kuolema on nykyään hyvin yksityistä eikä moni jaa sairastumiskokemuksiaan. Sairastaminen on yhteiskunnassamme siivottu syrjään. Kuoleman kohdatessa ”väärässä järjestyksessä”, sen hyväksyminen on lähes mahdotonta. Jokainen käsittelee asiaa omaan tahtiinsa ja tavallaan.

Sairastuneen on pakko ymmärtää tilanteensa. Voi tuntua kohtuuttomalta, jos sairaan pitää kerrata muille sairautensa vakavuudesta. Sivuuttamisen kokemus on sairastuneelle rankkaa. Se, että yritetään maalata mustaa valkoiseksi - lakaistaan pois sitä todellisuutta. Mitä läheisempi kuolemansairas on, sitä vaikeampaa voi kuolemasta keskusteleminen olla.

LOPULLISUUDEN YMMÄRTÄMINEN

Sairas voi olla pitkään hyvässä kunnossa ja/tai hyvinvoivan näköinen. Läheiset eivät tiedä tai ymmärrä milloin ja miten heidän pitäisi valmistautua kuolemaan. Sattohoitoon siirtyminen voi tulla yllätyksenä.
Kaikki toivovat viimeiseen asti, että sairauden vakavuus olisi vain painajaista. Meissä on syvällä lapsenusko siitä, että kaikki vielä kääntyisi hyväksi. Järki ymmärtää, mutta asiaa ei kykene ajatuksen tasolla käsittelemään. Kuolemanpelko voi viedä jopa toimintakyvyn - sairaalta ja hänen läheisiltään. Osa, etenkin sairastuneen vanhemmat voivat kieltää asian vakavuuden viimeiseen asti.

Voimme yrittää luoda viimeisistä ajoista rakkaudellisia ja tärkeitä.
Todellisuus on lopulta hyväksyttävä. Kuolemansairas tulee kuolemaan sairauteensa.
Olisi hyvä, jos sairas ja hänen läheisensä kykenisivät ajattelemaan kuolemaa vapauttajana.
Kivut ja kärsimys loppuvat ja kuoleva pääsee pois. Kuoleman ajatus voi muuttua näin lopulta helpottavaksi. Rakkautta on se, että lopulta päästämme irti.

Kuvat Microsoft 365 kuvakirjastosta.

#armo #arvaamaton #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

Kuule minua

Henkäys kerrallaan

Sanaton

Älä jätä

Joka henkäyksellä on merkitystä

Lopulta olemme yksin

Mitä rakkaus on?

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.