OMA KUOLEVAISUUS

Kuvan Lähde Yle sää - Instagram

Pitkäperjantai - tie ristiltä armoon. Kristinuskossa pääsiäisenä kärsimys, ihmisten hylkääminen ja kuolema ovat vahvasti läsnä. Rakas Ystäväni pyysi blogin alkuvaiheessa kirjoittamaan kuolemasta - ajatuksena ja miten siihen voisi suhtautua? On parempi, ettei pakene isoja ja vaikeitakaan asioita, vaan menee niitä kohti. Kuolema herättää pelkoa, ahdistusta ja paljon kysymyksiä. Kuoleman käsitteleminen on parhaimmillaan kaunis kokemus, joka syventää ja selkeyttää omaa elämää. Toisinaan kuolema tulee täysin yllättäen. Sitäkin kannattaa miettiä, sillä omaiset ovat silloin vaikeiden asioiden äärellä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MIKÄ ASKARRUTTAA

Kuolemasta puhutaan kiertoilmaisuin. Kuten: ”Vaihtoi hiippakuntaa, poistui keskuudestamme, siirtyi yläkerran orkesteriin, meni manan majoille," Kuolemaa pelätään paljon. Iso kärsimys ja uhka, kuten vakava sairastuminen ovat vaikeita asioita. Tulevaisuus voi tuntua pelottavalta. Miksi kuolemaa kannattaisi miettiä, vaikkei se tuntuisi ajankohtaiselta? Jokainen kuolee aikanaan. Kuolema on iso asia ja mysteeri, kun siitä ei tiedetä. Usein asian pohtimista siirretään. Kuoleman ajatusten miettiminen ja omaan kuolemaan valmistautuminen on matka omaan itseensä ja omaan elämäänsä. Usein mietitään mitä kuollessa tapahtuu. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän pelkää. Kärsimys helpottuu, kun tulee sinuiksi elämän päättymisen kanssa. Kyse ei ole luovuttamisesta vaan eheytymisestä ja seestymisestä. Voi itse vaikuttaa siihen mitä oman kuolemisen ja sen ympärillä oleville asioille toivoisi tehtävän. Voimme valmistautua kuolemaan, vaikkemme tiedä mitä kuolemassa tapahtuu tai milloin se on. Kuoleman käsittely voi saada ihmisessä aikaan prosessin, jossa hän voi kasvaa ihmisenä ja tuoda rauhallisuuden ja hallinnan tunnetta.

MATKA ITSEENSÄ

Osaan kysymyksistä on vastauksia ja osaan ei. Tieto rauhoittaa kuolevaa. Saan riittävästi kipulääkkeitä. Ruumistani kohdellaan arvokkaasti. Läheiseni selviävät. Minua ei koskaan unohdeta. Katoavaisuus kauhistuttaa, lopullinen loppu. Oma minä lakkaa olemasta. Se ajatteluttaa ihmisiä. On hyvä, jos tästäkin pystytään puhumaan. Jotain jää joka tapauksessa, vaikka emme ole enää fyysisesti olemassa. Ihminen tavallaan elää, vaikka olisi kuollut. Hän jää läheisten muistoihin, perheen tavaroihin ja kuviin. Hän on läsnä kodissa tai vaikka kesämökillä. Ystävien mielessä ja puheissa, kun tavataan. Ajatus kuulumisesta yhteisöön, perheeseen ja sukuun auttaa myös ahdistuksen keskellä. Tietää olevansa osa ketjua, palanen laajempaa kokonaisuutta. Elämä jatkuu, vaikka minua ei enää ole.

Usko tai luottamus tuonpuoleiseen helpottaa yleensä kuoleman kohtaamista. Uskovaa luottaa siihen, että tapaa kuoleman jälkeen läheisensä. Voi tutustua myös kuolemanrajakokemuksiin, jos pelottaa. Ne ovat enimmäkseen myönteisiä ja ovat tuoneet monille turvallisemman olon. On mahdollista suhtautua kokonaan toisin ja ajatella, että elämä päättyy kuolemaan. Ajatustyön jälkeen osaa entistä syvemmin arvostaa elämäänsä ja olla kiitollinen.

HYVÄÄ ELÄMÄÄ KOHTI

Kuoleman ajattelemisen kohtaaminen silmästä silmään voi lisätä kiitollisuutta ja kykyä elää hetkessä. Maailmasta tulee todellisempi, eloisampi ja kauniimpi paikka kun ymmärtää, että sen voi myös menettää. Hyvä elämä voi tulla näkyvämmäksi pohtimalla vaikkapa: Mitä elämä juuri minulle merkitsee? Mitä kohti haluan ihmisenä mennä? Mitä en halua enää kokea tai kantaa mukanani.
Ajattelun myötä voi aueta uudenlainen mahdollisuus, joka pistää arvioimaan omaa elämäänsä. Mihin haluaa syvästi pyrkiä?  Kenen elämää elää, ettei hukkaisi aikaa ja jättäisi itseään vaan voisi elää omien arvojen mukaista elämää? Kenties ei ole uskaltanut elää omanlaistaan elämää? Moni tekee asioita velvollisuudentunnosta. Itselleen voi kiteytyä tai yksinkertaistua se, miten haluaa jatkossa elää. Ajattelu voi auttaa arvioimaan uudella tapaa elämäänsä ja luoda oivalluksia.

VOIMME ITSE VAIKUTTAA ELÄMÄMME ISOON KUVAAN

Ajatusleikkinä olisi hyvä pohtia: Mitä, jos eläisin enää 2 viikkoa, kuukauden, vuoden, 10 vuotta tai 15 vuotta. Mitä noissa tilanteessa ajattelisi? Katselisitko hyväksyvästi ja rauhallisin mielin elettyä elämääsi? Voisiko olla sinut elämänsä suhteen, onnellinen eletystä omanlaisesta elämästä? Siitä, miten oli kuoleman ajatukseen valmistautunut. Olisiko tärkeintä lopulta ollut omat hyvät ihmissuhteet? Olisiko päällimmäisenä kiitollisuus eletystä elämästä? Ajattelisiko kiitollisuudella aamuisin, että ihanaa - tähänkin aamuun sain herätä, koskaan ennen ei ole tätä päivää ollutkaan?

Olen lukenut/kuunnellut mm. Kirkko ja Kaupunki mediaa, eri seurakuntien tekstejä, Hesaria,  Vertaiskylää ja monia muita lähteitä.

#armo #kristinusko #mielenrauha #omakuolevaisuus #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Henkäys kerrallaan

Etsi neliapilaa

RUNO - Jos tietäisi

Kuka minä olen

Ystävälle

Kivusta

RUNO - Itke vaan

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.