pääsiäisen äärellä - oma kuolevaisuus

IG-Yle Sää 

Pitkäperjantai – tie ristiltä armoon

Kristinuskon pääsiäiseen kietoutuvat kärsimys, hylkääminen ja kuolema.
Rakas ystäväni pyysi blogin alkuvaiheessa kirjoittamaan kuolemasta – ajatuksena ja siitä, miten siihen voisi suhtautua.

Aihe ei ole helppo, mutta se on väistämätön.
Kuolema koskettaa meitä kaikkia.

💗

Mikä kuolemassa mietityttää?

Olisi hyvä, ettemme aina pakenisi suuria ja vaikeita asioita. Kuolema herättää pelkoa, ahdistusta ja monia kysymyksiä. Silti sen pohtiminen voi olla myös kaunis ja syventävä kokemus – sellainen, joka kirkastaa omaa elämää.

Joskus kuolema tulee täysin yllättäen. Silloin omaiset joutuvat äkillisesti vaikeiden asioiden äärelle, usein vailla valmistautumisen mahdollisuutta.

Kuolemasta puhutaan kiertoilmauksin:
“vaihtoi hiippakuntaa”, “poistui keskuudestamme”, “siirtyi yläkerran orkesteriin”, “meni manan majoille”.
Ehkä ne kertovat siitä, kuinka paljon kuolemaa pelkäämme.

Vakava sairastuminen, kärsimys ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat raskaita asioita. Silti kuoleman pohtiminen ei ole luovuttamista. Se voi olla eheytymistä ja seestymistä. Mitä enemmän uskallamme katsoa kuolemaa kohti, sitä vähemmän se ehkä pelottaa.

💗

Olemme osa kiertokulkua 

Kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia, mutta tieto voi rauhoittaa.

Minä saan riittävästi kipulääkkeitä.
Ruumistani kohdellaan arvokkaasti.
Läheiseni selviävät.
Minua ei unohdeta.

Ajatus katoavaisuudesta ja lopullisuudesta ahdistaa. Oman minän lakkaaminen pysäyttää. Silti jotakin jää aina. Ihminen elää muistoissa, esineissä, valokuvissa ja puheissa – kodeissa, kesämökeillä, ystävien mielissä ja yhteisöissä.

Kuuluminen perheeseen, sukuun ja sukupolvien ketjuun voi helpottaa ahdistusta. Elämä jatkuu, vaikka minä en enää olisi siinä mukana.

💗

Toivo ja merkitys 

Monille usko tai luottamus tuonpuoleiseen helpottaa kuoleman kohtaamista. Joku luottaa jälleennäkemiseen, toinen löytää lohtua kuolemanrajakokemuksista. Joku ajattelee, että elämä päättyy kuolemaan – ja juuri siksi se on arvokasta.

Kuolevaisuuden ymmärtäminen voi lisätä kiitollisuutta ja kykyä elää hetkessä. Maailma näyttäytyy todellisempana ja kauniimpana, kun ymmärtää, että sen voi myös menettää.

💗

Hyvää elämää kohti 

Kuolemaa pohtiessa voi kysyä itseltään:

– Mitä elämä merkitsee juuri minulle?
– Mihin haluan ihmisenä mennä?
– Mitä en halua enää kantaa mukanani?

Ajattelu voi auttaa elämään omien arvojen mukaista elämää. Moni huomaa tehneensä asioita velvollisuudesta, ei sydämestään. Kuolevaisuuden hyväksyminen voi yksinkertaistaa ja kirkastaa sitä, miten haluaa elää.

Ajatusleikkinä voi kysyä:
Mitä jos eläisin vielä kaksi viikkoa, kuukauden, vuoden – tai viisitoista vuotta?

Katselisinko elämääni hyväksyvästi ja rauhallisin mielin?
Olisiko päällimmäisenä kiitollisuus eletystä elämästä ja ihmisistä ympärilläni?

Voisinko herätä ajatukseen:
Ihanaa – tähänkin aamuun sain herätä. Tätä päivää ei ole koskaan ennen ollut.

💗

Olen lukenut ja kuunnellut aiheesta monia lähteitä: Kirkko ja Kaupunki ‑mediaa, seurakuntien tekstejä, Helsingin Sanomia, Vertaiskylää ja muita.

💗