Kuoleman läheisyydessä

Eletty elämä helpottaa kuoleman hyväksymistä. Tutkimusten mukaan kuolinvuoteella ahdistaa eniten elämätön elämä – unelmat, joita ei uskallettu toteuttaa, tilaisuudet, joihin ei tartuttu, ja sanat, jotka jäivät sanomatta. Myös erilaiset syyllisyydet voivat vaivata.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Elä ja kerro elämästäsi

Moni harmittelee elämänsä varrella – ja sen lopumetreillä – asioita, joihin ei uskaltanut tarttua, vaikka olisi halunnut. Asioita, joita ei kokeillut eikä lopulta ehtinyt kokea.

Monesti asiat olisi hyvä puhua selviksi. Kuoleman käsittelyä ja kohtaamista vältellään monin tavoin. Lasketaan leikkiä tai uskotellaan, että kuoleva vielä toipuisi. Huumorista voi olla apua, eikä toivosta pidä luopua, mutta jossain vaiheessa asiasta olisi hyvä puhua suoraan, ilman kiertoilmaisuja.

Maalliset asiat olisi hyvä hoitaa ajoissa, jo silloin kun kuolema tuntuu vielä kaukaiselta. Pankkiasiat, laskut, omaisuus, hoito‑ ja hoivatahto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti. Asiakirjoja voi muuttaa, mutta jos niitä ei ole lainkaan ja äkkitilanne tulee, se aiheuttaa viivästyksiä ja valtavasti kuormitusta läheisille.
(Näistä olen kirjoittanut aiemmin.)

Kerro elämäntarinaasi aika ajoin ja käy sitä läpi läheistesi kanssa ennen kuolemaa. Apuna voivat olla valokuvat, päiväkirjat, kirjeet tai vaikkapa Facebook‑muistot. Samalla jätetään hyvästejä tärkeille asioille, ihmisille ja rakkaille paikoille. Parhaimmillaan surun rinnalla kulkee myös kiitollisuus.

Palliatiivinen hoito ja saattohoito

Kun sairautta ei enää voida parantaa, lopetetaan tarpeettomat raskaat hoidot ja siirrytään palliatiiviseen hoitoon. Sen tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu: oireiden ehkäisy ja lievittäminen sekä potilaan tukeminen hänen toiveidensa ja tarpeidensa mukaisesti.

Saattohoitopäätös on lääketieteellinen päätös, joka tehdään yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Se voi olla hoidon rajaus tai pitkän prosessin lopputulos, jossa on selvinnyt, ettei sairautta voida parantaa.

Saattohoidon tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisimman tuskaton ja rauhallinen kuolema sekä tukea läheisiä. Sekä palliatiivisessa että saattohoidossa huomioidaan potilaan fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, henkinen ja maailmankatsomuksellinen ulottuvuus.

Elävän identiteetti loppuun asti

Mitä sanoa ja mistä puhua, jotta voisi lohduttaa loukkaamatta kuolevaa?

Saattohoidon ammattilaisten ohjeiden mukaan tärkeintä on kuolevan henkisten kipujen lievittäminen ja kuoleman lopullisuuden kohtaaminen. Kun kuolemasta puhutaan suoraan ja levollisesti, ihminen saa sanoittaa ja jäsentää ajatuksiaan ja tunteitaan. Kun joku antaa arvon sille, mitä hän kokee, pelkoa on helpompi hyväksyä. Kärsimys vähenee, kun sitä ei juokse pakoon.

Kuolevaa tulisi kohdata ihmisenä kaikkine niine asioineen, jotka sillä hetkellä ovat hänen elämässään aktiivisia. Ei ole pakko osata sanoa mitään oikeaa tai ratkaista toisen kyyneliä. Usein tärkeintä on kuunnella, mistä ja miten toinen haluaa puhua.

Vaikka kuolemaa lähestyvä puhuisi peloista tai surusta, niitä ei tarvitse yrittää lohduttaa pois. Ei tarvitse ottaa vastuulleen toisen kohtaloa – mutta rinnalla kannattaa olla. Se on tärkeää myös omalle surutyölle myöhemmin.

Kohtaamiseen voi tuoda pieniä tuulahduksia ulkomaailmasta niin kauan kuin toisella on voimia: kukkanen, yhteinen muisto, lempijuoma. Joku tuo skumppaa ja mansikoita, joku punkkupullon, josta maistellaan yhdessä – jos se on ollut yhteinen juttu.

Myös teknologia voi auttaa. Kun toinen ei jaksa lukea, voi lähettää ääniviestin: “Olin juuri kävelyllä ja tulit mieleeni. Olet tosi tärkeä. Ajattelen sinua nyt.”
Tieto siitä, että toinen kuulee, voi riittää – vaikkei enää jaksaisi vastata.

Linkkiluettelo

Tämä teksti on omavaltaisesti koottu useista kirjoituksista ja podcasteista. Suora lainaus on seuraavasta lähteestä:

Kirkko ja kaupunki – Kun elämä tulee valmiiksi, on kuoleman vuoro. Miten kohtaan kuolevan
Riikka Grå

#armo #kiitollisuus #reunallapelottaa #toivo