KUOLEMAN LÄHEISYYDESSÄ

Eletty elämä helpottaa kuoleman hyväksymistä. Tutkimusten mukaan kuolinvuoteella ahdistaa eniten elämätön elämä. Unelmat, joita ei uskallettu toteuttaa. Tilaisuudet, joihin ei tartuttu. Sanat, jotka jäivät sanomatta. Erilaiset syyllisyydet voivat vaivata. Asiat pitäisi puhua selviksi. Kuoleman käsittelyä ja kohtaamista vältellään usein monin tavoin. Lasketaan leikkiä tai uskotellaan, että kyllä kuoleva vielä tilanteesta toipuu. Huumorista on apua eikä toivosta pidä luopua, mutta jossain vaiheessa asiasta olisi hyvä puhua suoraan ilman kiertoilmaisuja.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ELÄ JA KERRO ELÄMÄSTÄSI

Maalliset asiat voisi hoitaa mieltään kiusaamasta, jo silloin kun kuolema on vasta kaukainen ajatus. Siis pankkiasiat, laskut, ostokset, omaisuusasiat ja terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvät päätökset. Valtuutukset mietintään, hoito- ja hoivatahto kuntoon, testamentti ja edunvalvontavaltuutus kuntoon. Asiakirjoja voi muuttaa. Jos niitä ei ole valmiiksi laadittuna ja äkkitilanne tulisi- se tuottaa asioiden hoidolle viivästyksiä ja läheiselle kovasti vaivaa. (Näistä kirjoitinkin aiemmin, ks.  tekstin alle).

Kerro omasta elämäntarinastasi aika ajoin ja käy niitä läpi läheistesi kanssa ennen kuolemaa. Apuvälineinä voivat toimia valokuvat, päiväkirjat, kirjeet tai Facebook-sivut. Samalla jätetään hyvästejä tärkeille asioille, ihmisille ja rakkaille paikoille. Parhaimmillaan surun rinnalla kulkee myös kiitollisuus.

PALLIATIIVINEN HOITO JA SAATTOHOITO

Kun sairautta ei kyetä parantamaan, lopetetaan tarpeettomat raskaat hoidot ja siirrytään palliatiiviseen hoitoon. Sen tavoitteena on ylläpitää mahdollisimman hyvää elämänlaatua ennaltaehkäisemällä ja helpottamalla oireita. Potilasta tuetaan hänen toiveidensa ja tarpeidensa mukaisesti. Keskeistä on potilaan ja läheisten yksilöllinen, kokonaisvaltainen kohtaaminen.

Saattohoitopäätös on lääketieteellinen päätös, joka tehdään yhdessä potilaan ja/tai hänen lähiomaistensa kanssa. Se voi olla hoidonrajaus tai lopputulos pitkästä prosessista, jonka aikana on selvinnyt, ettei sairautta voi parantaa. Saattohoitopäätös tehdään hoitoneuvottelujen tuloksena. Saattohoitoa annetaan vakavasti sairaille, kun sitä ei lääketieteen keinoin kyetä parantamaan. Sen tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisimman tuskaton ja rauhallinen kuolema sekä tukea potilaan läheisiä. Sekä palliatiivisessa että saattohoidossa huomioidaan potilaan psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen, henkinen ja maailmankatsomuksellinen näkökulma.

ELÄVÄN IDENTITEETTI LOPPUUN ASTI

Mitä sanoa, mistä voi puhua, että voisi lohduttaa eikä loukkaisi kuolevaa? Saattohoidon ammattilaisten ohjeet (lainaus 1) : Tärkeintä on ihmisen henkisten kipujen lievittäminen ja kuoleman lopullisuuden kohtaaminen. Kun kuolemasta puhutaan suoraan ja levollisesti, ihminen saa sanoittaa ja jäsentää siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita. Kun joku antaa arvon sille, että hän kokee näin, on pelko helpompi hyväksyä. Kärsimys vähenee, kun sitä ei juokse pakoon.

Kuoleva tulisi kohdata samoin kuin kohtaisi ihmisen kaikkine asioineen, jotka ovat itselle tai toiselle sillä hetkellä käsillä ja aktiivisina. Rohkaisisin jättämään paineen pois, että nyt on pakko onnistua sanomaan jotain tai ratkaisemaan toisen kyyneleet. Sellaista ei tarvitse osata, eikä se ole aina mahdollistakaan. Kannattaa kuunnella, mitä ja mistä toinen haluaa jutella. Vaikka kuolemaa lähestyvä puhuisi peloista tai suruista, niitä ei tarvitse osata lohduttaa pois. Ei tarvitse ottaa vastuulleen sitä, mitä toiselle tapahtuu, mutta mukana ja rinnalla kannattaa olla. Se on tosi tärkeää omankin sopeutumisen kannalta sitten, kun se kuoleman hetki on läheisellä ollut. Kohtaamiseen voi tuoda tuulahduksia ulkomaailmasta niin kauan kuin toisella on kyky virkeästi kuunnella.

Jotkut muistavat läheistään järjestämällä pieniä mukavia erityistilanteita, vaikkapa tuomalla kukkasen. Joku on tuonut skumppaa ja mansikoita tai punkkupullon, josta on yhdessä maisteltu, vaikka toinen ei enää jaksaisi paljon. Jos se on ollut yhteinen juttu, niin miksipä ei. Nykyteknologian, vaikka Whatsup-sovelluksen voi ottaa vuorovaikutuksen avuksi. Kun toinen ei jaksa enää lukea, voi laittaa ääniviestin. Vaikkapa: Olin täällä juuri kävelyllä ja tulit mieleen. Olet tosi tärkeä ja olet ajatuksissani juuri nyt. Tietää, että toinen kuulee vaikkei jaksaisi enää vastata.”


Linkkiluettelo:

Olen työstänyt aihetta ja lukenut useita, useita kirjoituksia ja jokusen podcastin. Tämä on omavaltainen kooste ja niistä ja suorat lainaukset ovat seuraavasta kirjoituksesta:

Lainaus 1 Kirkko ja kaupunki - Kun elämä tulee valmiiksi, on kuoleman vuoro. Miten kohtaan kuolevan - Riikka Grå


#armo #kiitollisuus #kipu #reunallapelottaa #saattohoito #toivo



RUNO - Jos tietäisi

Anna anteeksi

RUNO - Avuton

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

RUNO - Elämä on pitkä päivä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika hiljaiseksi vetää. Kuolema on iso tuntematon, jonka me kaikki kohtaamme. Kuinka elää hyvää elämää kaiken kiireen keskellä. Pysähtyä, joka päivä, olla tässä ja nyt. Olla ihminen toiselle ihmiselle.Samalla riittävän kevyt, hengittää, olla. Ja uskoa, että elämä jatkuu toisella puolella.
Rakkain terveisin Mari O

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Ehkä tätä hankalaa aihetta on hyvä vähän miettiä, vaikka olisi nuori ja terveempi. Elämähän on jatkuvia valintoja ja usein voi vähän valita. Ojentaa, hymyillä, tsempata. Jokaisen osa on täältä ajallaan poistua. Jos hoksaa pysähtyä ajoittain katsomaan läheisiään, elämäänsä tarkemmin, voi huomata hyvänkin. Voi kiittää siitä hyvästä mitä on. Nimittäin, siitä tulee hyvä olo, itsellekin. Ellei aina itselleen jaksa olla hyvä, niin ehkä toisille, ainakin vähän. Ympärillään ja elämässään olevasta voi olla kiitollinen.
Kovasti puhutaan kuolemanpelosta, mutta onko se enemmän pelkoa ettei ehdikään elää - kaikkea mitä oli ajatellut? Aihe herättää kyllä monia asioita itse kunkin mieleen. Elämällä voimiensa mukaan "kiltisti" enmmeköhän voi kohdata viimeiset aikammekin ilman pelkoa.