Suruja on monenlaisia. Syitä suruun on valtavasti. Suru ilmenee eri tavoin ja tuottaa suurta inhimillistä kärsimystä. Eri ihmiset kokevat ja näyttävät suruaan hyvin eri tavoin. Surevalle on annettava lupa surra omalla tavallaan – yhtä ja oikeaa tapaa ei ole. Myöskään surun kestolle ei ole yhtä oikeaa aikajanaa.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua, kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Suruista sananen
Suuren surun, kuten läheisen kuoleman, kohtaaminen muuttaa meitä. Kulttuuriimme kuuluu usein ajatus siitä, että surra pitäisi hiljaa ja itsekseen. Surevia huomioidaan lyhyesti ja virallisesti, ja heidän oletetaan palaavan pian hoitamaan työnsä ja muut velvollisuutensa.
Sureva itkee ja on pois tolaltaan. Kaikki eivät kuitenkaan kykene suremaan heti. Kriisi voi työntää ihmisen suorittamaan: hautajaiset, pesänselvitykset ja muut maalliset asiat vievät huomion. Surun aika saattaa tulla vasta myöhemmin, kun todellisuus iskee vasten kasvoja.
Suuria suruja aiheuttavat kuoleman lisäksi esimerkiksi lapsettomuus, huoltajuusriidat ja avioerot. Ihminen voi joutua kokemaan väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai päihteisiin ja huumeisiin liittyviä vaikeuksia. Lista on loputon. Toiset kokevat yksinäisyydestään syvää surua.
Voimme vain arvailla, millaisia taakkoja ja suruja kukin meistä kantaa sisällään. Moni on elänyt kriisejä ja kulkenut synkkien vaiheiden läpi.
Suru muuttaa muotoaan
Suru muuntuu ajan myötä. Sen musertavat aallot taittuvat, mutta suuret menetykset kulkevat usein rinnallamme koko elämän. Suru voi nousta pintaan eri tilanteissa, paikoissa ja hetkissä, jotka muistuttavat jostakin aiemmasta.
Muistot voivat tulvahtaa mieleen yllättäen ja taklata arjen keskellä. Ei ole oikeaa tapaa eikä sopivaa aikajanaa, jolloin suru olisi suoritettu. Merkkipäivät, musiikki, tuoksut tai tutut paikat voivat palauttaa surun kirkkaana mieleen – joskus täysin odottamatta.
Myötätunto
Sureva tarvitsee ennen kaikkea myötätuntoa. On tärkeää, että hänen ympärillään on ihmisiä, jotka huolehtivat siitä, että hän syö ja kykenee toimimaan arjessaan. Joskus sureva kaipaa seuraa ja olkapäätä, saadakseen jakaa muistojaan ja käsitellä suruaan.
Surevan tukeminen voi vaatia aikaa ja omia voimavaroja. Surevaa on hyvä kutsua mukaan tavalliseen tekemiseen ja olemiseen. Hänen rinnallaan ollaan kunnioittavasti, mutta lempeästi – sukkasillaan.
Surun kokemus on syvästi henkilökohtainen. Jokaisen tapaa surra tulee kunnioittaa.
Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki
#armo #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #suru #toivo #ystävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti