Rakkaus on jo sanana niin suuri, että sitä on mahdoton määritellä tai tyhjentävästi selittää. Raapaisen siitä vain pintaa. Minusta rakkaus on hyvän voima. Elämää ylläpitävä ja kannatteleva asia. Hyvän valitseminen pahan sijaan on rakkautta. Arvaan, että tällä kirjoituksella ammun itseäni jalkaan – jokaisella saa olla oma käsityksensä. Yhtä ainoaa ja oikeaa määritelmää ei ole olemassa.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua, huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Pyyteettömyys
Rakkauden muotoja ja ilmentymiä on monia. Minusta rakkaus on toiselle tehtyä ja ajateltua hyvää. Sellaista, jonka tarkoitusperät eivät ole itsekkäitä, vaan välittämisestä kumpuavia. Jokainen kokee ja ymmärtää rakkauden omalla tavallaan. Valintojen ja arjen keskellä ei aina kannata valita helpointa, vaan sitä, minkä tuntee sydämessään oikeaksi.
Nämä ikiaikaiset viisaudet allekirjoitan. Paavalin kirjeissä kuvataan rakkautta kärsivällisenä, lempeänä ja pyyteettömänä. Rakkaus ei korosta itseään, ei etsi omaa etuaan eikä muistele pahaa. Se kestää, uskoo, toivoo ja kantaa. Lopulta usko, toivo ja rakkaus jäävät – ja niistä suurin on rakkaus. Tämä ajatus on jäänyt elämään, vaikka konteksti on ollut ihmisen ja Jumalan välinen rakkaus. Silti sanat puhuttelevat yhä.
Arkinen rakkaus
Rakkaus ilmenee kaikessa meitä ympäröivässä elollisessa ja ihmissuhteissa. Puolisoissa, lapsissa, vanhemmissa, läheisissä ja ystävissä. Lemmikeissä ja vastaantulijoissa. Rakkaus ei ole ympärivuorokautista auvoa. Useimmiten se on peruspuuroa – sitkeää tekoa, jota ei tarvitse epäillä.
Rakkaus on myös sitä, että antaa jokaisen olla omanlaisensa. Jokaisella on huonoja aikoja, ja silti välitetään. Huolet varjostavat, mutta arjen rakkaus on luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista. Se kantaa ja auttaa jaksamaan lasten flunssat ja valvomiset. Luotetaan siihen, että asiat lutviutuvat jotenkin.
Annetaan jokaiselle vapaus hengittää ja olla – välillä aivan ärsyttävän epätäydellinen. Pohjavireenä on luottamus ja ymmärrys siitä, että keskinäinen välittäminen on pyyteetöntä ja ehdotonta. Ajattelen, että rakkaus on siunaus, jonka avulla jaksaa katsoa eteenpäin.
Lähimmäisen rakkaus
Kun huomaa toisen seisovan eksyneen näköisenä kaupassa ylähyllyn äärellä, voi kysyä: voisinko auttaa? Tällaiset kohtaamiset eivät vie kauan, mutta voivat merkitä toiselle paljon. Erityisesti lasten kohdalla pysähtyminen ja aikuisen turvallinen huomio voivat antaa matkaevääksi lisää luottamusta.
On rakkautta, että lapset ulkoiluttavat koiraa ja touhuavat yhdessä. Ystävän kanssa hengailu on välittämistä, vaikka toisella olisi känkkäränkkäpäivä. Voi tehdä, vaikkei erikseen pyydetä. Kohdataan kunnioituksella ja annetaan mahdollisuus vastavuoroisuuteen.
Rakkaus parisuhteessa
Rakkautta ja suhteita on monenlaista. Olen auttamattoman vanhanaikainen ja nojaan kristilliseen arvomaailmaan. Minusta rakkaus parisuhteessa on sitä, että yhdessä päätetään katsoa samaan suuntaan. Luvataan rakastaa joka päivä – ja sen yli. Puhalletaan samaan hiileen.
Hyväksytään toinen kaikkine ominaisuuksineen. Ollaan valmiita oppimaan toisesta jatkuvasti lisää, sillä ihminen muuttuu elämän myötä. Kestetään toisen ärsyttävät tavat ja joskus kiukussa sanotut tölväisyt. Uskalletaan puhua hiertävistä asioista, ettei eletä oletusten ja väärien tulkintojen varassa.
Toinen tekee halkoja liiteriin, toinen laittaa ruokaa. Arkisia tekoja. Pidän tärkeänä, että päivän päätteeksi luetaan iltarukous, toivotetaan hyvää yötä ja sanotaan: rakastan. On onni elää ja rapistua yhdessä, jakaen arjen ja suuret hetket.
On onni rakastaa
Rakkaus voi olla onnen huumaa ja auvoa, lämmintä läikettä ja hymynkaretta. Asia, joka on niin suuri, että sen eteen tekee paljon – ja enemmänkin. Rakkaus on elämän eliksiiri ja kannatteleva voima. Toivon rakkautta jokaisen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti