Olen musiikin suurkuluttaja. Kuuntelen musiikkia lähes aina. Se piristää, herkistää ja vie ajatuksia pois omasta navasta. Se pistää jalan vipattamaan, saa hymyn huulille ja voi hetkessä muuttaa mielialaa. Musiikki palauttaa elämäniloa ja uskoa ihmisyyteen. Kuuntelen paljon myös laulujen sanoituksia. Joskus tietyt sanat ja niiden merkitys osuvat hetkeen niin, että ne syöpyvät lähtemättömästi muistiin.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua, huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Muisto neljän vuoden takaa
Lähdimme perjantaina noutamaan pizzaa tyttäreni kanssa. Hän oli kuskina – ajokortti juuri taskussa. Olin niin huonossa kunnossa, etten saanut itse edes auton ovea auki. Tytär auttoi.
Radiossa soi ensimmäinen kappale, ja se osui suoraan sydämeen. Me molemmat ulvoimme tietyissä kohdissa, aivan estottomasti. Kappale oli Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en. Laulu kertoo rinnalla pysymisestä, toisen kannattelemisesta silloin, kun voimat ovat vähissä. Siitä, ettei anna toisen särkyä, vaikka kaikki horjuisi.
Siinä hetkessä musiikki sanoitti sen, mihin omat sanat eivät riittäneet. Turvan, lohdun ja lupauksen: en jätä, olen tässä.
Tarinan opetus?
Joskus rankat sairaudet ja elämänvaiheet vaativat rankat huvit – ja musiikki voi olla juuri se, mikä kannattelee.
MUSIIKIN AVULLA
Se saa mielikuvituksen virtaamaan.
Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana ja selvempänä. Kuva-aihe: Kamala Luonto ‑sarjakuva (21/3020). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti