Olen musiikin suurkuluttaja.
Kuuntelen musiikkia lähes aina.
Se voi hetkessä muuttaa mielialaa.
Se piristää, herkistää ja saa hymyn huulille.
Se pistää jalan vipattamaan.
Se vie ajatuksia pois omasta navasta.
Joskus musiikki palauttaa
elämänilon ja
jopa uskoni ihmisyyteen.
Kuuntelen laulujen sanoituksia.
Tietyt sanat ja niiden merkitykset
osuvat hetkeen niin,
että ne syöpyvät mieleen.
Minulla on hauska ja tärkeä muisto
vuodelta 2018
Lähdimme perjantaina
noutamaan pizzaa tyttäreni kanssa.
Hän oli kuskina.
Tuore ajokortti juuri saatuna.
Olin niin huonossa kunnossa,
etten saanut auton ovea auki.
Tytär auttoi.
Radiossa soi ensimmäinen kappale,
joka osui suoraan sydämeen.
Ulvoimme tietyissä kohdissa
estottomasti.
Kappale oli
Johanna Kurkelan
Sun särkyä anna mä en.
Laulu kertoo rinnalla pysymisestä,
toisen kannattelemisesta,
kun voimat ovat vähissä.
Siitä,
ettei anna toisen särkyä,
vaikka kaikki horjuisi.
Siinä hetkessä musiikki
sanoi sen,
mihin omat sanat eivät riittäneet:
turvan,
lohdun
ja lupauksen –
en jätä, olen tässä.
Ja tarinan opetus?
Joskus rankat sairaudet
ja elämänvaiheet
vaativat rankat huvit.
Joskus musiikki
on se,
mikä kannattelee.
Musiikin voimalla
muistiin painuvat melodiat
ja oivaltavan osuvat sanat
avaavat muistojen tulvan.
Mieli voi muuttua
mustasta valkoiseen.
Musiikki tsemppaa,
pyytää tanssimaan,
saa mielikuvituksen virtaamaan.
Musiikin avulla
unohtuu tuska, kolotus
ja ajatus turhan musta.
Musiikki on mukana
päivästä toiseen.
Musiikin voimasta
ajatus lähtee lentoon
ja haaveiluun rentoon. 💗
 |
Kuva: Kamala Luonto ‑sarjakuva (21/3020 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti