RAKAS YSTÄVÄ 2 – PAINAJAISISTA KOHTI HAAVEITA
Sinulle pudotus terveestä vakavasti sairaaksi tuli täysin puskista.
Vaikea sairastuminen muutti väkivalloin elämänkulkusi ja arkesi.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ymmärtää ja selvitä.
Elämääsi ohjasivat epävarmuus ja pelko.
Sairastumisen voimat olivat hallitsemattomia.
Sairaspolun aikana tottuu ja tajuaa monta asiaa,
joista ei aiemmin ollut mitään hajua.
Alussa ajattelit, että kyllä se tästä.
Otit huumorintajusi ja sanalliset taitosi avuksi.
Hoidit oman leiviskäsi sairasprosessista.
Teit kaiken mitä piti.
Silti terveyden alamäki jatkui ja jyrkkeni.
Et ollut enää oman kroppasi ja elämäsi ohjaimissa.
MIKSI MINÄ?
Aika pysähtyi ja kaikki muuttui äkkiä.
Entinen arkesi oli mennyttä.
Tilalla oli sairaalaseiniä, kotiseiniä, apteekkireissuja
ja loputtomia tutkimuksia.
Tylsyyttä ja ihmettelyä.
Ystävät tsemppasivat ja taputtelivat – alkuun.
Kun jäit pois entisestä elämästä,
yhteydenotot alkoivat yksi kerrallaan hiljentyä.
Elämäsi kortit jaettiin uudelleen.
Tulevaisuus oli täysi kysymysmerkki.
Piti vain kestää, kun vaihtoehtoja ei ollut.
Haaveilit nukahtamisesta ja siitä,
että herätessä kaikki olisi ennallaan.
Näit painajaisia tulevista asioista,
joiden tiesit olevan kivuliaita ja rankkoja.
Säälivät katseet osuivat ja sattuivat.
Otti rajusti pattiin.
Olisit halunnut huutaa:
”Hei, minä elän vielä!”
TUNTEET – SYDÄMEN APUPUMPPU
Ennen sairastumista olit seurallinen, näppärä ja aina menossa.
Nyt tunsit olevasi vain varjo entisestä.
Elämä tapahtui jossain muualla.
Mielessäsi pyörivät pelko, paniikki, ahdistus,
katkeruus ja kateuskin.
Välillä olisit halunnut jo luovuttaa.
Toisinaan lyödä luun kurkkuun koko sille hiton sairaudelle.
Jotta saisit jatkoaikaa,
päädyttiin suureen operaatioon.
Sait sydämen apupumpun – pakollisen uuden seuralaisen.
Nimesit sen ja juttelit sille.
Se oli sitkeä eikä siitä päässyt eroon ennen sydänsiirtoa.
Apupumppu vaati päivittäistä huoltoa,
jotta elämäsi jatkuisi.
Stressi, ahdistus ja väsymys kasvoivat.
SYDÄNSIIRTO JA TOIPUMINEN
Sait uuden sydämen.
Leikkaus onnistui.
Olit elossa.
Voimat olivat vähissä.
Fyssarit ja hoitajat kannustivat.
Joskus tympi ja purit pahaa oloa.
Kun sairaala on kuukausia koti,
kai siellä pitäisi saada myös viihtyä.
Kotiin päästyäsi arki oli raskasta.
Tavalliset asiat vaativat suunnatonta venymistä.
Kuukausien myötä kunto alkoi hiljalleen kohentua.
Takapakkeja tuli silti.
Pelot, univaikeudet ja masennus kulkivat mukana.
Valo tunnelin päässä näkyi vain hetkittäin.
YSTÄVÄN SANANEN
Ei ole ihme, että oireilet.
Olet kulkenut sairausmatkan,
joka romahdutti elämäsi.
Puhu.
Kirjoita.
Hyväksy, että olet muuttunut.
Ihminen muuttuu joka tapauksessa.
Älä jää yksin mietteidesi kanssa.
Hae vertaistukea.
Lähde pienille kävelyille,
ihmisten ilmoille – omassa tahdissasi.
PEILISTÄ LÖYTYY PARAS YSTÄVÄSI
Katso peiliin lempeästi.
Huomaa arpesi.
Sano itsellesi:
”Hyvin mä vedän. Kelpaan juuri tällaisena.”
Kehosi petti, mutta siinä se on –
kasaan kursittuna ja entistä katu-uskottavampana.
Ota se ystäväksesi.
Anna mielellesi aikaa.
Anna tunteiden tulla.
Sulattele kokemasi rauhassa.
TÄTÄ TOIVON SINULLE
Uuden elämäsi palaset löytävät paikkansa
pala kerrallaan.
Tuki ja vertaistuki ovat niitä,
joihin on lupa nojata.
Ahmi elämää.
Tänään elämme.
Valonpilkahduksia on tulossa.
Ja myös valoisampia aikoja.
Jaksa uskoa. 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti