Kerron Rakkaasta Ystävästäni, jonka minulla on ollut ilo tuntea jo 13 vuoden ajan.
Tapasimme syksyllä 2010 sydänsarkoidoosiin sairastuneiden ja heidän läheistensä syystapaamisessa. Istuimme sattumalta auditoriossa vierekkäin. 💗
Sairautemme, sydänsarkoidoosi, yhdisti meidät.
Tunnuit ensi hetkestä alkaen sielunsiskolta. 💗
Olimme heti samalla sivulla.
Ajatukset soljuivat ja huumorimme oli samanlaista.
Olimme molemmat sydän‑, keuhko‑ ja syöpäsairaita.
Olit – ja olet – ihan timantti 💖
Takanamme on jo kilometreittäin elettyä elämää.
Koetut vaikeudet puristavat hiilestäkin timantin – ja sellaiseksi koen sinut. 💗
Seurassasi on rauha olla oma itsensä. 💗
Omaat läsnäolon ja toisten huomioimisen taidon.
Löydät oikeat sanat ja vaikeuksissakin katsot pääsääntöisesti rauhallisesti eteenpäin. 💗
Sairauksistasi huolimatta luot ympärillesi paljon kaunista.
Luova puolesi näkyy työssäsi ja harrastuksissasi ja antaa sinulle varmasti voimaa. 💗
Olet sinnikäs ja päättäväinen.
Sinusta huokuu Hyvän Ihmisen aura. 💗
Meillä tuntuu olevan suojelusenkeli vierellämme, erityisesti silloin kun on kaikkein vaikeinta.
Tiedämme elävämme eräänlaista jatkoaikaa, joka ei ole itsestäänselvyys.
Olemme vuorotellen tuettavia –
ja vuoroin toisillemme hartioina lohtua tuomassa. 💗
Muistan lukemattomia hetkiä ja sanojasi, joiden avulla maailmani kirkastuu ja ajatukseni selkiytyvät. 💗
En tiedä, ymmärrätkö aina, miten korvaamaton olet minulle.
Yritämme molemmat elää sitä Ihan Tavallista elämää, joka sairaana ei ole helppoa, vaan vaatii tietynlaista
“aivot narikkaan” ‑mentaliteettia.
Kirjoitamme keskenämme tuhansia viestejä.
Marmattelemme sairauksistamme ja muista haasteistamme. 💗
Ymmärrät huumoriani ja sarkasmiani.
Meillä on aidosti hauskaa.
Vaikeimpinakin hetkinä näemme pilkahduksia valosta pilvien takaa.
Tosiasia on, että elämästä ei selviä hengissä –
mutta me olemme sitkeitä mimmejä, joita eivät pienet tuulet ja vastoinkäymiset kaada. 💗
Terveyteen liittyvät alamäet ja uutiset tuntuvat usein epäreiluilta ja vaikeilta hyväksyä.
Emme tiedä alamäkiemme jyrkkyyttä emmekä tiimalasissamme olevan ajan määrää –
ja ehkä hyvä niin.
Kirjoitit eräässä viestissäsi yhden sanan: Reunalla. 💗
Se tuntui heti oikealta.
Päätin käyttää sitä blogini nimenä ja lisäsin vielä sanan, joka usein kulkee sairastumisen rinnalla:
pelottaa.💗
Muistamme molemmat myös Samuli Edelmannin Reunalla‑kappaleen sanat. 💗
Reunalla kuuluukin pelottaa.
💗
Olemme vakavasti sairaita, mutta mieli on yhä elävä ja utelias.
Horjumme vuoroin tavallisen arjen ja isompien romahdusten välillä –
mutta jatkamme eteenpäin.
Elämme, hengitämme ja olemme kiitollisia 💗
Suojelusenkeli tuntuu kulkevan vierellä. 💗
Vielä on aikaa tehdä uusia muistoja.
Tosiasia on, että elämästä ei selviä hengissä – ei edes näin hyvässä jengissä.
Olemme molemmat jo ylittäneet pelkästään sydänsairautemme eloonjäämisennusteet.
Olemme eläviä esimerkkejä siitä, että ennusteet eivät ole lopullisia totuuksia.💗
 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti