Ettei jää elämättä

kuva niko laurila photography

Aika ajoin on hyvä
pysähtyä kauniiden

ja toivoa antavien
asioiden äärelle.💗

Unelmien, toiveiden
ja tulevaisuuden utopioiden
äärelle:

Sillä, niitä kipeitä ja
rempallaan
repsottavia mielessä 
riippakivenä painavia

taidamme ajatella
jotenkin automaattisesti

ja ihan liian usein.

Taidamme vatvoa
ja pyöritellä asioita

niin, että nukkumattikin
huokaisee:

ettei jää
elämättä

💗

omakohtaisten asioitteni
kirjoittamisen prosessini

on ollut voimia vievä.

Vointini ei ole kehuttava.
Ehkä siksi olen kirjoittanut
vähän vimmaisesti.

Sanoittamalla asiat asettuvat ajallisesti
ja ajatuksellisesti paikalleen

Tehtyäni listan havahduin siihen,
että onhan sitä tosiaan monenlaista
ollut.

Asioihin turtuu ja tottuu.

On elettävä eteenpäin.

Olen ehtinyt pohtia
ihmiselämän aikajanaa

empatiakyvyn katoamista
yhteiskuntamme ajoittain
kylmää ilmapiiriä.

Elämättömyyttä.

Toisilla on tapana tarttua
pielessä oleviin asioihin heti.

Meidän on helppo antaa

kateudelle, vertailulle ja
synkille ajatuksille tilaa.

Kadehtiminen ja  vihaaminen
on kuluttavaa ja turhaa.

Usein siinä satuttaa vaan itseään:
Siinä märehtimisessä, vanhojen kaivamisessa, sanotuissa vellomisessa.

Elämä on tässä ja nyt

se ei ole aina ihanaa
mutta on meillä
onneksi unelmamme.

Unelmointi onnistuu jokaiselta.

Vain taivas on rajana,
jos sekään.

Mieli ja mielikuvitus

ovat voimia, jotka
kannattaa pistää töihin.

Emme tarvitse tunnustuksia.

Ei meidän tarvitse olla suurempia
tai tärkeämpiä kuin olemme.

Kyllä meidän pitäisi kelvata
ihan tällaisina kuin olemme.

Meillä pienillä on oma olemassaolon merkityksemme

💗

Eletään 💗  ettei jää elämättä💗

keveennykseksi Clear Athelstan

💗