Aina jotain

Elämä joskus naurattaa. Toisinaan elämästään voisi lahjoittaa jollekulle vähän. Ei vaan, jokaisella on oma polkunsa. Kesäksi kuntoon projektini on yhtä vastatuulessa niin kuin kevätsäänkin .Tuntuu, että on vain tätä ikuisesti jatkuvaa harmaata, kylmää, ankeaa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

NOUSUKIITOA EI NÄKYVISSÄ

Kateudesta vihreänä olen seurannut muiden matka- ja touhukuvia. Minäkin haluaisin. Köpöttelylenkkejä olen tehnyt, sen mitä nyt kykenen. 

Suuri motivaattori liikkua on mieheni ”kunnostama” sulkapallokenttämme. Hän ajeli innoissaan jo lehtiä ja oksia päreiksi ruohonleikkuri-pollellaan. Pienestä on miesten ilot tehty 😉. Ensi läpsyt sulkapalloa otettiin 23.4. Peli oli kymmenen pisteen ja taukoja tarvitsin kolme. Pelattu on nyt 5 kertaa. Enempään en ole kyennyt. Rintapuristus ja ahdistuksen tunne ei hellitä. En ole kyennyt lisäämään kävelymatkaa eikä pelejäkää. Paleluni on aikamoista. Kävin kardiologin välitsekkauksessa ja kirjoitin hoitajalle kuulumiseni. Pikalähetteellä makoilin eilen tuntikaudet keskussairaalan päivystyksessä. Piti varmistaa, ettei sydänläpässä ole hyytymää ja ettei keuhkoissa ole mitään ylimääräistä. 

NO AINA JOTAIN LÖYTYY

No, jotain sieltä löytyi. Joku alue keuhkossa oli painunut, voi olla pitkän pintahengityksen aiheuttamaa? Koronan jälkitautia ja muuta miettivät, ottivat uuden näytteen - negatiivinen se tietenkin oli. Arvoitus vielä. Kehotus olla yhteydessä hoitotahoihini. Tekstit eivät tunnu siirtyvän sitten millään hyvinvointialueelta toiselle. Keuhkopuolen välitsekkaus on nurkan takana. 

Jotain on on joka tapauksessa keuhkoissa pielessä jostain syystä. Nitroa saan luvan kanssa nappailla tarvittaessa oikein urakalla. Totuttelen pitämään suihketta mukanani. Toivoisin niin pääseväni ”kirmaamaan” sulkapallon ja mieheni perässä. Elättelen toivoa, että kesälämpimillä sujuisi paremmin. Ehkä tämä taas tästä.

Sarkastiseksi ja mustahkoksi kärvähtänyt mieleni lähti taas suoltamaan JOTAIN 😉

 

AINA JOTAIN

 

PITÄÄKÖ AINA OLLA JOTAIN,

ARKEA JA ELOA MUUTTAVAA?

MIKSI AINA JOTAIN LISÄÄ?

 

KUN AINA JOTAIN,

MITÄ EI JAKSAISI,

 

VAAN - AINA JOTAIN,

ON PAREMPI KUIN EI MITÄÄN.

VIELÄ PIIRTYY SYKEKÄYRÄ,

YHÄ JATKUU ELON YMPYRÄ.

VIELÄ SULAA SOKERI SUUSSA.

AINA JOKIN TOIMII JA PELAA.



Kamala luonto 21-3214

Kamala luonto - 2398


#ahdistus #armo #kipu #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

Pelottaa

Nyt on näin

Sairastaminen käy työstä

Hyvin sä vedät

Musiikin avulla

Kestä vielä

Vahvaa suorittamista

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

2 kommenttia:

Tuula Krapiffsky kirjoitti...

Autoit minua tänään monta askelta eteenpäin kirjoituksillasi. Suuri kiitos siitä.
Olen hyvin monisairas ihminen ja olin tänään aivan pohjamudissa. Kirjoituksesi empatiasta,toisen asemaan asettumisesta ja ei tuomitsemisesta saivat minut taas elämän syrjään kiinni.
Kerran vielä,SUURI KIITOS.Tuula

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Kaunis kiitos sanoistasi.
Motivaationi kirjoittaa on, että lukijat saisivat suhteellisuudentajua ongelmiinsa. Toivottavasti ajatuksia, siitä, että elämän syrjässä ollaan. Ja, että joskus on hyvä ottaa aikalisää ja nauraa itselleen ja murheilleen. Murehtiakin saa, mutta helpompaa elämä voi olla, jos asettaa niitä omia vaateitaan vain uuteen perspektiiviin. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos kun seuraat blogia.