Ei vaan. Jokaiselle
kuuluu oma polkunsa. Kesäksi kuntoon projektini on yhtä vastatuulessa
kuin kevätsääkin. Harmaata, kylmää, ankeaa.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
NOUSUKIITOA EI NÄKYVISSÄ
Hieman vihreänä joskus katselen toisten matka- ja
touhukuvia. Minäkin haluaisin. Köpöttelylenkkejä olen tehnyt, mitä nyt kykenen. Mikko
Alatalon konsertissa viikko sitten suoraan autosta teatterille. Tuttua, rutinoitua. Lapsuudesta tähän asti tuttua.
Suuri motivaattori liikkua on mieheni ”kunnostama” sulkapallokenttämme.
Innoissaan hän jo ajeli lehtiä ja oksia päreiksi ruohonleikkuri-pollellaan. Pienestä on miesten
ilot tehty 😉. Ensi läpsyt sulkapalloa otettiin 23.4. Peli oli kymmenen pisteen ja taukoja tarvitsin kolme. Pelattu on nyt 5 kertaa. Enempään en ole kyennyt. Rintapuristus & ahdistuksen tunne ei hellitä. Kävelymatkaa
eikä pelejä ole pystytty lisäämään. Paleluni on myös aika infernaalista.
Oli kardiologin välitsekkaus ja kirjoitin hoitajalle kuulumiset. Pikalähetteellä makoilin eilen tuntikaudet päivystyksessä. Ajatuksena oli varmistaa, ettei sydänläpässä ole hyytymää ja ettei keuhkoissa ole mitään ylimääräistä.
NO AINA JOTAIN LÖYTYY
No, jotain sieltä löytyi. Joku alue keuhkossa oli painunut, voi olla pitkän pintahengityksen aiheuttamaa? Koronan jälkitautia ja muuta miettivät, ottivat uuden näytteen - nega tietty. Arvoitus vielä. Kehotus olla yhteydessä hoitotahoihin. Tekstit eivät tunnu siirtyvän, edes Kantaan. Keuhkopuolen välitsekkaus on nurkan takana, joten alkuviikosta otan sinnw yhteyttä. Kardiologialta jo kyselivätkin niitä.
Jotain pielessä on jostain syystä. Nitroa saan luvan
kanssa nappailla tarvittaessa oikein urakalla. Totuttelen pitämään suihketta koko ajan
mukana. Toiveena olisi yhä päästä kesällä ”kirmaamaan” runsain mitoin sulkapallon ja mieheni perässä. Elättelen toivoa, että kesälämpimillä sujuisi pidemmät lenkit. Ehkä tämä taas
tästä.
Sarkastiseksi ja mustahkoksi kärvähtänyt mieleni lähti taas suoltamaan JOTAIN 😉
AINA JOTAIN
PITÄÄKÖ AINA OLLA JOTAIN,
ARKEA, ELOA MUUTTAVAA?
TARVIIKO AINA OLLA JOTAIN,
UUTTA, VANHAA, LISÄÄ?
JOSKUS, KUN AINA JOTAIN,
MITÄ EI NIIN JAKSAISI,
EI SUOSIOLLA SULATTAISI,
MIHIN NIIN JO KYLLÄSTYI.
VAAN - AINA JOTAIN,
PAREMPI KUIN EI MITÄÄN.
VIELÄ PIIRTYY SYKEKÄYRÄ,
VIELÄ SULAA SOKERI SUUSSA.
AINA JOTAIN TOIMII, PELAA.
 |
| Kamala luonto 21-3214 |
 |
| Kamala luonto - 2398 |
#ahdistus #armo #kipu #reunallapelottaa #runo #toivo
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
2 kommenttia:
Autoit minua tänään monta askelta eteenpäin kirjoituksillasi. Suuri kiitos siitä.
Olen hyvin monisairas ihminen ja olin tänään aivan pohjamudissa. Kirjoituksesi empatiasta,toisen asemaan asettumisesta ja ei tuomitsemisesta saivat minut taas elämän syrjään kiinni.
Kerran vielä,SUURI KIITOS.Tuula
Kaunis kiitos sanoistasi.
Motivaationi kirjoittaa on, että lukijat saisivat suhteellisuudentajua ongelmiinsa. Toivottavasti ajatuksia, siitä, että elämän syrjässä ollaan. Ja, että joskus on hyvä ottaa aikalisää ja nauraa itselleen ja murheilleen. Murehtiakin saa, mutta helpompaa elämä voi olla, jos asettaa niitä omia vaateitaan vain uuteen perspektiiviin. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos kun seuraat blogia.
Lähetä kommentti