 |
| Kuva - Raimo Ahonen – Väsynyt varpuspöllö |
miten hento unen laatu
voi keski‑iässä olla.
Ei sitä uskonut.
Sitä luuli vaan sen olevan
sellaista joutavaa taivastelua.
Niitä vanhenevien turhanaikaisia valituksia
Ei voinut aavistaa kieppuvansa
tuntikausia unta odottaen
ja kylkeä kääntäen.
Ei sitä tajunnut miten parin tunnin valvominen
voi heittää sisäisen kellon ihan sekaisin.
Ei ymmärtänyt miten mitätön muutos
voi sekoittaa monen tulevan päivän rytmin
torpedoiden altaan kaiken.
Onneksi ei tiennyt, ei uskonut.
ei vaan voinut ymmärtää,
ettei uni aina tule kun vaan
päänsä tyynyyn painaa.
Ei voinut käsittää nuorena
ettei uni aina virkistä.
Ei sitäkään, että ne pienet unipätkät
sellaiset horroksen kaltaiset tilat
pitävät silti jotenkin hengissä.
Ei sitä tiennyt miten arkihuolet
ja nukkumatin odotus sysää
ajatukset kehälle pyörimään.
Sinne jossittelun ja tulevan
pelon maahan, sen unimaan sijaan.
Kas sisulla jaksaa huolien keskellä.
Sanon vaan vähän tiedät.
Sisulla, päättämisellä
eikö huippupatjallakaan
saa kunnon unia seurakseen.
Kropan kolotuksia ja kipukohtia
ei poista tahto, ei patjan jousitus
eikä oikea tyynyvalinta,
sillä vanheneva
ei usein saa nukuttua
kunnon unia.
Jos saat, onnittelen 💗
Olet silloin kovin onnekas.
Vanhenevan valitus 💗
Kropan krempat ähkityttää
asentoa etsiessä ärsyttää.
Sitä rukoilee hiljaa mielessään
unia aivoja nollaavaa toivoen.
Minivaihdos päivärytmissä
pitää unen tehokkaasti loitolla.
Ei auta lampaiden laskutoimitus,
ei huolten jorpakkoon toivotus.
Tahdot tai et, aamu valkenee.
Heräät kolotusta ja väsymystä tuntien.
Ei lisävirtaa, ei voimaa uni tarjonnut.
Nukkumattikin huokaa päätään puistaen.
💗
Jos vain voisin, kaikkien krempat poistaisin.
Ihan jokaisen meistä pitkään
syvään uneen tuudittaisin.
Pyydän ja toivon 💗
Annathan aina jokaiselle unen rauhoittavan. 💗
 |
| kevennykseksi Clear Athelstan |
💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti