 |
Kuva: 1,5 kk ennen äkkisairastumista
Sairastuin äkillisesti syksyllä 2002. Terveyteni romahti. Siitä alkoi aikakausi: ennen ja jälkeen. Entiseen ei ole ollut palaamista. Terveestä tuli pysyvästi sairas.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Alkusyksy 2002
Kasvohermohalvauksesta kaikki alkoi – tai ehkä jo aiemmin. Se on virstanpylväs, jonka jälkeen olen sairaaloiden ovia aukonut. Ei mennyt ihan hoitovapaalta palaamiseni putkeen. Lapseni sairastivat vuoron perään, ja sitten alkoi oma sairasteluni.
Poliklinikkakäynnit tulivat tutuksi heti ensimmäisen puolen vuoden aikana. Silmäpoliklinikka kasvohermohalvauksen seurantaan, sitten keuhkot ja silmät. On niitä riittänyt: korva, iho, fysiatria, neuro…
Töiden sovittelu aiheutti stressiä, sillä käynnit veivät paljon aikaa. Työtunnit, jotka kuluivat ennalta sovittuihin hoitokäynteihin, oli tehtävä takaisin koko palkan saadakseen. Harmitti, sillä lapsille jäi aiempaa vähemmän aikaa.
Sairastamisen kierre lähti päälle. Kortisonilääkitys alkoi ja elämäni muuttui lopullisesti. En arvannut, että olin sairastunut pysyvästi. Käyntejä, poliklinikoita, sairaaloita ja kohtaamisia on ollut paljon.
Kaikki tämä kasautui hiljalleen – ja vei mukanaan entisen elämän.
On ihanaa olla ja elää
Onneksi emme tiedä ennalta, emmekä aina matkan varrella.
Elämä on elämisen arvoista – yhä.
Valittu vahvalla, sarkastisella mielellä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti