Pääsääntöisesti pidän itseäni
ihan hyvänä ihmisenä.
Olen enimmäkseen sinut
itseni ja tilanteeni kanssa.
Silti kiukustun, kadehdin,
pahoitan mieleni
synkistelen ja vertailen.
Lopulta palaan pohdinnoissani
siihen, että on parempi
olla itselleen armollinen.
Huomatessani harmaan sävyt
…yritän siirtää mietteitäni
valoisampaan suuntaan.
Tilanteeni on omanlainen.
Miettiessäni huomaan olevani
siitä huolimatta tavattoman onnekas.
Tässähän yhä elän ja olen.
Käännän toisinaan, vaikka vähän väkisin.
katseeni pikku navastani laajemmalle
hyviin, kauniisiin asioihin.
Kirjoitusidea syntyi
kuunneltuani
Lassi Valtosen musiikkia
ja hänen
otsikon mukaista lauluaan
Etsin kultaista keskitietä - kadehdin💗
turhaudun
kyllästyn
ja taas kadehdin
💗
lukiessani
toisten menopäivityksiä
hengästyttäviä tekemisiä
kesästä nauttimisia
enemmän ja vähemmän pelkään
itsesääliin tipahtamista
siinä kieriskelemistä
pohdin vointini nykytilaa
pohdin vointini nykytilaa
elämysten sivuuttamista
mietin kaikkea hyvää ja kaunista
mietin kaikkea hyvää ja kaunista
mielihyvää ja mielenrauhaa antavaa
kaikkea toivoa tuottavaa
kaikesta hyvästä kiitän
kaikesta hyvästä kiitän
rakkaudesta
💗
💗
läheisistä
ihanista ystävistä
elämän yltäkylläisyydestä
olen oppimatkalla
etsin kultaista keskitietä
keskenkertaisena ihmisenä
valitan ja kahdehdin
vaikka tiedän
tämä on
oppimatkani
💗
Kirsin musacornerin suositus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti