Reunalla pelottaa: Kai se on vahvuutta

Kai se on vahvuutta, että jaksaa nousta. Kai se riittää, jos tekee jotain pientä välttämätöntä? Tekee vähän ruokaa ja ostoslistaa. Saa tavaroita, asioitaan paikalleen ja muistaa maksaa laskunsa.

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

Kai se on vahvuutta

… vaikka ystävän ikävä raastaa joka päivä. Arki koettelee monin tavoin. Huimilla pakkasilla en ulkoista itseäni nenänpäätäni enempää. Migreenit ja käden kivut ovat kiusanneet sarjana. Liekö pakkanen osasyynä. Kevät – täällä on yksi innokas ihailijasi!

Jotain pientä loikoilun lisäksi olen saanut tehtyä. Alkuvuodesta riittää sairailla kaikenlaisia kirjallisia sulkeisia. Rahaa ei jää hukaksi astii, siitä pitävät huolen paukkupakkaset. Kukkaron tyhjyydestä onnittelen päättäjiä jotka ovat keksineet, että vuosittain ja juuri vuodenvaihteessa voi sairasta kyykyttää.

Vuoden vaihde ei ole iloinen perheissä, joissa on pitkä-aikaissairaita. Systeemimme - oma maksukatto terveydenhuollossa käymiselle, oma kattonsa kuluille jotka kuluvat kun mennään terveydenhuoltoon ja palataan niistä. Sitten on vielä lääkekustannusten omavastuun katto.

Yritän saattaa kirjaideaani johonkin kuosiin, Pidempi kirjoittaminen olisi ihan jees, mutta elämäni on aika repaleista. Elämä on ollut nyt pelkkiä pilkottuja hetkiä, joita ikävä ja jaksamattomuus painavat. Jäytää, Rakkaan Ystävän ikävä jäytää lujaa. Mies kertoo minun laihtuneen, niin kai sitten.

Vaikka pahinta on joutua luopua rakkaimmistaan, niin itsensä hukkaaminen on myös tosi tosi paha juttu. Jos joutuu niin kujalle, ettei välitä itsestään – periaatteistaan, toiveistaan ja arvoistaan.

Yritän tunnistaa, muistaa ja arvostaa itseäni.
Valon määrä kuulemma lisääntyy, ei huono.