Onnellista myhäilyä + vertaistukea ja unelmia

    

Kuva: Niko Laurila Photography

Tallensin lapsuuden mielikuvitukseni ainekirjoituksiin ja näytelmiin. Riemurinnoin näyttelin ja kirjoitin. Luin ahmimalla kirjaston kirjoja. Opin kirjoittamaan yläasteella vaikka esseen nuppineulasta. Blogin myötä olen huomannut sanojen taas – ainakin jollain tavalla – soljuvan. Olen löytänyt uudelleen luomisen ilon ja riemun. Tykkään kuin hullu puurosta juoksuttaa ajatuksia ja sormia. Kauan sitten haaveilin jopa kirjoittamisesta ammattina. On ihanaa löytää itselleen mielekkäitä ja iloa tuottavia asioita.


Vertaistuesta

Olen toiminut vertaistukihenkilönä kevättalvesta 2013 alkaen. Tukijana oleminen on opettanut minua valtavasti. Sen, miten erilaisia ihmiset ovat taustoineen, kokemuksineen, elämäntilanteineen, pelkoineen ja vahvuuksineen. Miten erilaisia ratkaisuja ja vaiheita itse kullakin on.

Vertaistukisuhde on aina luottamuksellinen, kahdenkeskinen asia – ryhmissä ryhmäläisten kesken. Yhteinen ymmärrys ja luottamus rakentuvat hiljalleen. Sairaus ja sairastaminen yhdistävät.

Facebookin sairausryhmissä on saanut kirjoittaa avoimesti. Jokainen saa olla omanlaisensa. Jaetaan ryhmän teemaan kuuluvia asioita ja toisinaan myös ihan muuta elämää. Tsempataan, pohditaan yhdessä ja mietitään, miten toisen tilannetta voisi helpottaa. On tärkeää kuulla ja tulla kuulluksi. On hyvä kuulla myös toivoa antavista asioista ja uutisista.

Unelmia

Miehelläni on ollut vuosikymmenten ajan iloa tuottava musiikkiharrastus – ehkä jopa intohimo. Ammattia se ei vielä ole tuonut, kun elämässä on monia muuttujia (kuten minä). On ollut ilo seurata hänen lapsenomaista innostustaan ja kuunnella yhä uudelleen harjoittelua, versioita ja innokasta pulputusta. Yhdessä on hiottu vähän, ja muusanakin on hyvä olla.

Tuskin ilman hänen kannustustaan olisin blogia aloittanut. On kokeiltu, ja siitä rasti seinään – ei tiedä, ellei yritä. Toivon, että jokainen löytäisi elämäänsä jotakin itseään sykähdyttävää. Jotakin, joka tuottaisi ilon pisaroita, toisi hymynkareen kasvoille ja aiheuttaisi onnellista myhäilyä.

ONNELLISTA MYHÄILYÄ

Uskallathan

💗 poluillasi kulkea
💗 mielenrauhaa tavoitella
💗 antaa ilon pirskahdella
💗 unelmien siltoja rakennella
ja kuutakin kurkotella.

Ihan pieniä ajatuksia,
ajatusten maalailuja,
hetkisten huomiointeja,
syväluotausta sisimpäänsä.

Niin, että sydämesi pohjasta
huokuu

💗 onnellista myhäilyä.


A Tribute to Snoopy and the Peanuts Gang


Ei kommentteja: