RUNO - ONNELLISTA MYHÄILYÄ - VERTAISTUKEA JA UNELMIA

Kuva Niko Laurila Photography    

Lapsuuden mielikuvitukseni sain taltioitua ainekirjoituksiin ja näytelmiin. Riemulla näyttelin ja kirjoitin. Luin ahmimalla kirjaston kirjoja. Yläasteella opin kirjoittamaan, vaikka esseen nuppineulasta. Blogin myötä olen huomannut sanojen taas soljuvan. Luomisen ilo ja riemu on taas löytynyt. Tykkään kuin ”hullu puurosta” - juoksuttaa ajatuksia ja sormia. Kauan sitten jopa haaveilin kirjoittamisesta ammattina. Ihana löytää yhä mielekkäitä ja iloa tuottavia asioita, ihan itsekkäästi itselleen. Minkä ikäisenä vaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

VERTAISTUESTA

Olen toiminut vertaistukihenkilönä 2013 kevättalvesta alkaen. Tukijana oleminen on opettanut tavattomasti. Miten erilaisia ihmiset ovatkaan taustoineen, kokemuksineen, elämäntilanteineen, pelkoineen ja vahvuuksineen. Miten erilaisia ratkaisuja ja vaiheita itse kullakin on. Vertaistukisuhde on aina luottamuksellinen kahdenkeskinen asia (ryhmissä ryhmäläisten kesken). Yhteinen ymmärrys ja luottamus rakentuu hiljalleen. Omassa pienessä sairausryhmässäni on saanut kirjoitella avoimesti, kenenkään tuomitsematta. Sellaista on vertaistukikin. Jokainen saa olla omanlaisensa. Jaetaan sairauteen ja toisinaan muuhunkin elämään liittyviä asioita. Tsempataan ja mietitään, mitkä pienet asiat voisi avittaa tai lohduttaa kanssakulkijaa. Tärkeää on kuulla ja tulla kuulluksi. Upeaa on kuulla hyvinvoivien kuulumisia ja olojen kohenemisista. Ihanan toivoa antavaa.

UNELMIA

Miehelläni on vuosikymmenet ollut iloa tuottava musiikkiharrastuksensa, jota voinee intohimoksikin kutsua. Ammattia se ei vielä ole tuonut (pidemmäksi aikaa), elämässähän kun riittää niitä muuttujia (kuten minä). On ollut ilo seurata hänen lapsenomaista innostustaan ja kuunnella yhä uudelleen innokasta pulputusta, harjoittelua ja versioita. Yhdessäkin on hiottu vähän, muusanakin on hyvä olla. Tuskin ilman hänen kannustustaan olisin tullut blogia aloittaneeksi. Onpa kokeiltu, rasti seinään. Ei tiedä, ellei yritä. Toivotaan, että mahdollisimman moni löytää jotain mikä sykähdyttää häntä itseään. Yllättää, yllyttää ja tuottaa ilon pisaroita, hymynkaretta ja onnellista myhäilyä.


ONNELLISTA MYHÄILYÄ

 

PIKKURIIKKISIÄ AJATUKSIA,

TAVALLISTEN TUUMAILUJA,

AJATUSTEN MAALAILUJA,

PAREMMAN TOIVOTTELUJA.

 

HETKISTEN HUOMIOINTEJA,

VÄLÄHDYKSIÄ, AIVOITUKSIA.

SYVÄLUOTAUSTA SISIMPÄÄNI,

SISÄISEEN KÄTKÖÖNI.

 

USKALLATKO

MIELENRAUHAAN HIVUTTAUTUA,

LEVOLLISUUTEEN PYSÄHTYÄ,

ANNATKO ILON PIRSKAHDELLA,

UNELMIEN SILTOJA RAKENNELLA?

 

USKALLATKO

UNELMOIDA,

YRITTÄÄ, HARJOITELLA,

OMILLA POLUILLASI KULKEA,

KUUTAKIN KURKOTELLA?

 

SYDÄMENI KÄTKÖISTÄ,

SYVÄLTÄ LOKEROISTA, PIILOSTA,

TUNTUU, HUOKUU, PURSUU,

TYYTYVÄISTÄ HYRÄILYÄ,

ONNELLISTA MYHÄILYÄ.


A Tribute to Snoopy and the Peanuts Gang

#mielenrauha #onni #reunallapelottaa #runo #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

RUNO - Jos tietäisi

RUNO - Jos voisin

Sietää, sietää - Sietokyvystä

Myötätunto

Huumori

RUNO - Kestä vielä

RUNO - Jos käykin hyvin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Ei kommentteja: