 |
| Kuva Niko Laurila Photography |
Lapsuuden mielikuvitukseni sain taltioitua ainekirjoituksiin
ja näytelmiin. Riemulla näyttelin ja kirjoitin. Luin ahmimalla kirjaston
kirjoja. Yläasteella opin kirjoittamaan, vaikka esseen nuppineulasta. Blogin
myötä olen huomannut sanojen taas soljuvan. Luomisen ilo ja riemu on taas
löytynyt. Tykkään kuin ”hullu puurosta” - juoksuttaa ajatuksia ja sormia. Kauan
sitten jopa haaveilin kirjoittamisesta ammattina. Ihana löytää yhä mielekkäitä
ja iloa tuottavia asioita, ihan itsekkäästi itselleen. Minkä ikäisenä vaan.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
VERTAISTUESTA
Olen toiminut vertaistukihenkilönä 2013 kevättalvesta alkaen. Tukijana oleminen on opettanut tavattomasti. Miten erilaisia ihmiset ovatkaan taustoineen, kokemuksineen, elämäntilanteineen, pelkoineen ja vahvuuksineen. Miten erilaisia ratkaisuja ja vaiheita itse kullakin on. Vertaistukisuhde on aina luottamuksellinen kahdenkeskinen asia (ryhmissä ryhmäläisten kesken). Yhteinen ymmärrys ja luottamus rakentuu hiljalleen. Omassa pienessä sairausryhmässäni on saanut kirjoitella avoimesti, kenenkään tuomitsematta. Sellaista on vertaistukikin. Jokainen saa olla omanlaisensa. Jaetaan sairauteen ja toisinaan muuhunkin elämään liittyviä asioita. Tsempataan ja mietitään, mitkä pienet asiat voisi avittaa tai lohduttaa kanssakulkijaa. Tärkeää on kuulla ja tulla kuulluksi. Upeaa on kuulla hyvinvoivien kuulumisia ja olojen kohenemisista. Ihanan toivoa antavaa.
UNELMIA
Miehelläni on vuosikymmenet ollut iloa tuottava musiikkiharrastuksensa,
jota voinee intohimoksikin kutsua. Ammattia se ei vielä ole tuonut (pidemmäksi
aikaa), elämässähän kun riittää niitä muuttujia (kuten minä). On ollut ilo
seurata hänen lapsenomaista innostustaan ja kuunnella yhä uudelleen innokasta pulputusta,
harjoittelua ja versioita. Yhdessäkin on hiottu vähän, muusanakin on hyvä olla.
Tuskin ilman hänen kannustustaan olisin tullut blogia aloittaneeksi. Onpa kokeiltu,
rasti seinään. Ei tiedä, ellei yritä. Toivotaan, että mahdollisimman moni
löytää jotain mikä sykähdyttää häntä itseään. Yllättää, yllyttää ja tuottaa
ilon pisaroita, hymynkaretta ja onnellista myhäilyä.
ONNELLISTA MYHÄILYÄ
PIKKURIIKKISIÄ AJATUKSIA,
TAVALLISTEN TUUMAILUJA,
AJATUSTEN MAALAILUJA,
PAREMMAN TOIVOTTELUJA.
HETKISTEN HUOMIOINTEJA,
VÄLÄHDYKSIÄ, AIVOITUKSIA.
SYVÄLUOTAUSTA SISIMPÄÄNI,
SISÄISEEN KÄTKÖÖNI.
USKALLATKO
MIELENRAUHAAN HIVUTTAUTUA,
LEVOLLISUUTEEN PYSÄHTYÄ,
ANNATKO ILON PIRSKAHDELLA,
UNELMIEN SILTOJA RAKENNELLA?
USKALLATKO
UNELMOIDA,
YRITTÄÄ, HARJOITELLA,
OMILLA POLUILLASI KULKEA,
KUUTAKIN KURKOTELLA?
SYDÄMENI KÄTKÖISTÄ,
SYVÄLTÄ LOKEROISTA, PIILOSTA,
TUNTUU, HUOKUU, PURSUU,
TYYTYVÄISTÄ HYRÄILYÄ,
ONNELLISTA MYHÄILYÄ.
 |
| A Tribute to Snoopy and the Peanuts Gang |
#mielenrauha #onni #reunallapelottaa #runo #toivo #vertaistuki
Kirjoituksiani:
Sietää, sietää - Sietokyvystä
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti