SAIRASTUNEET JA LÄHEISET

Ihanaa, jos sairastuneella on läheisiä tukemassa. Aina niin ei ole. Onneksi on potilasjärjestöjä ja netissä tietoa. Sairaudet ovat kovin erilaisia. Potilas on eri tilanteessa kuin läheinen. On ongelmallista, että molemmat tahot ovat kertomassa ja kyselemässä vaikkapa Facebook-ryhmässä tai tapaamisissa. On tärkeää saada kertoa luottamuksella ilman ajatusta, että omaa vuodatustaan pitäisi siloitella, koska läheinen/läheisiä voi olla lukemassa ja kuulemassa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SAIRASTUNEEN KANNALTA

Olen muutamissa pelkästään sairastuneille tarkoitetussa ryhmässä ylläpitäjänä. On käsittämättömän voimaannuttavaa henkisesti, kun hoksaa, että muilla on samanlaisia oireita, tuntemuksia ja kokemuksia kuin itsellään. Kuten hyvissä ystävyyssuhteissa konsanaan, toiset vastaavat ja täydentävät- myötäelävät pahoitellen ja tsempaten. Joku kertoo oman toivoa herättävän kokemuksen ja kertoo, että hänkin selvisi. Toivon herättämisen ja oikean kokemustiedon kertominen on tavattoman tärkeää. Kirjoitettua ja tutkittua tietoa on jo aika kivasti löydettävissä, mutta omakohtaisia tarinoita ne eivät korvaa. Tieto kun ei ole sama kuin itse koettu.

Toisinaan on hyvä purkaa sisintään myös siitä, miten läheiset ymmärtävät (tai eivät) sairastuneen tilannetta tai miten sairastunut suojelee heitä, kun kokee etteivät kestä hänen kertomuksiaan, valituksiaan tai jos hän kertoisi IHAN KAIKEN olostaan ja siitä kaikesta miltä hänestä tuntuu fyysisesti ja henkisesti. Joskus on hyvä päästellä vapautuneesti höyryjään, kertoa jos kohdellaan kuin pikkulasta tai kohautetaan olkia ja odotetaan entisenlaista osallistumista vaikkapa kodin askareisiin.

LÄHEISEN VUODATUKSET

Jos tuntee läheisensä vuosikymmenien ajan (kuten pitkässä parisuhteessa), luulee ehkä oivaltavansa sen miltä toisesta tuntuu ja mitä toinen ajattelee. Toisinaan tilanne on päinvastoin. Jossain vaiheessa puhe on saattanut jäädä pinnalliseksi. Molemmat voivat olettaa tietävänsä yhdestä sanasta tai katseesta. Sitten tulee sairaus kuvaan. Sairastuneen ja läheisen välit voivatkin olla koetuksella, kun ei ole vuosiin avauduttu puhumalla. Toisesta voi sairastumisen myötä tulla kovin erilainen. Molemmat voivat olla kriisissä ja kriisin vaiheissa eri aikaan. Läheiselle voi tulla yllätyksenä mitä kaikkea sairaus voi muuttaa. Eikä toinen ymmärrä yhtään, että hän läheisenä on ihan palasina. Ja yrittää tukea, vaikka toinen kiukuttelee kuin pikkulapsi.

Kenelle läheinen sitten purkaa kuormitustaan, jos sairastunut ei jaksa eikä tunnu ymmärtävän? Toivon, että hakeudutte molemmat vertaistuen pariin kuormitustanne purkamaan. Kovin kriittisissä tilanteissa voi miettiä kriisiapuun turvatumista. Bonusta on, jos teillä on muita ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, jolle voitte puhua kuormaanne pienemmäksi. Erityisesti Facebookissa on keskusteluryhmiä. Korona-aika on lisännyt virtuaalisesti verkossa olevia tapaamisia. Potilasyhdistyksien sivustoja ja tukimuotoja kannattaa selata. Osallistukaa yhdessä ja erikseen eri tukimuotoihin.

SAIRASTUMINEN EI KYSELE

... sitä, olisiko mahdollisesti otollinen hetki poiketa. Se tulee, kun tulee eikä paljon kysele. Usein puskista. Joskus tajuaa jälkikäteen, että oli oireillut jo kauan, mutta tottunut huonoon vointiinsa pitäessään itseään laiskana. Tai se tavallinen tarina: oireilua ja lääkärikäyntejä oli ja epäiltiin milloin mitäkin - vaihdevuosia, jaksamattomuutta, hengitysoireilua- laihdutuskehotuksia, astmapiippuja ja vihjailuja korvienväliongelmista. Elämä voi myllertyä täysin. Työssäkäynnit, lastenhoidot, maksut ja tuhat muuta arjen asiaa. Jos sairastuneen kontolla on ollut paljon, pitää jonkun niistä selvitä, jotta arki pyörisi. Laskut eivät odota, ruokaa ja kattoa pään päälle tarvitaan. Paperisotaa ja yhteydenottoja sinne sun tänne tarvitaan asioiden hoitamiseksi. Läheiselle voi tulla taakka, joka vie tavattomasti voimavaroja. Perheen roolit voivat kellahtaa päälaelleen. Entinen vahva kaikkivoipa tukipilari saattaakin olla poissa pelistä ja tarvita monenlaista apua läheisiltään. Jotta jaksaisit, muista elää hetki ja henkäys kerrallaan. Jollain ihmeellisellä tavalla asioilla on lopulta taipumus järjestyä. Ei aina parhaalla tavalla ja kuten ennen, mutta jotenkin kuitenkin.

SAIRASTUMINEN OPETTAA

Sairastuminen opettaa huomaamaan hetken arvon ja sen, että kuvitelma: Sitten kun ollaan eläkkeellä, ei olekaan itsestään selvää. Oma ja läheisen sairastuminen voi ravistella henkisesti niin paljon, että muutoksia voi olla luvassa. Elämässä voi tehdä muutoksia, isoja ja vaikka sarjan pienenpieniä. Luvata ehkä olla parempi ja enemmän läsnä. Kenties työasiat eivät lopulta olleetkaan niin tärkeitä. Vapaa-ajan touhut voivat muuttua. Sairastumisen prosessi voi tehdä hyvääkin, rohkeammaksi tunnistamaan toiveitaan ja ajatuksiaan. Isommat sairastumiset karaisevat ja muistuttavat meitä siitä, että aika on se tärkein. Aika, jota voisi käyttää hyvin, ainakin ehkä paremmin kuin aiemmin. Huomata, että aika saattaa olla resurssi, jota ei ehkä ole tuhlattavaksi asti.

#arvaamaton #armo #laheinen #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #vertaistuki #toivo

Kirjoituksiani:

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

RUNO - Toivon valintoja 

RUNO - Kestä vielä 

Miten jaksaa?

RUNO - Jos käykin hyvin 

Jos tietäisi - RUNO

Jos voisin - RUNO

Toivorikkaan ja ihan hyvä elämän puolesta - kirjoitukseni Karpatiat-lehteen

Sairastuneet ja läheiset

Siskot, matka jolle kukaan ei halua - Toivo ja tuki Syöpämatkastani kirjoitus Siskot blogiin

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

at
Labels: , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)