Kun sairastuu vakavasti se aiheuttaa pelon lisäksi paljon
muuta. Itsetunto saa kropan muutosten lisäksi pahasti siipeensä. Ulkonäkö voi muuttua. Lääkitykset, hoidot ja leikkaukset ruhjovat kroppaa. On tunnemyrskyjä, sillä kivun ja muiden fyysisten muutosten lisäksi mieliala soutaa.
Peilistä katsoo ihmisenä kypsempi - versio 2.0.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
PALJON TUNTEITA, SISUUNTUMINEN
Sairastuessa ensin tulee pelko ja sitten tiedon keruu. Olen kokenut lääkityksen takia ADHD - ja lamaantumisvaiheita ja kaikkea siltä väliltä. Välillä ketuttaa, joskus tekisi mieli huuta. Toisinaan haluaisi jäädä nukkumaan
toivoen herätessään huomaavansa kaiken olevan vain pahaa unta. Ahdistusta, masennusta, epäuskoa – ja lopulta löytyy taistelutahto.
Perskutarallaa Sisulla tästä selvitään. Lopulta päätän aina rauhoittua, elää ja sopeutua. Joka päivä oman itsensä kanssa pitää tehdä vähän töitä. Päätän tietoisesti, etten juuri jää vellomaan itsesääliin tai kateuteen. Välillä jotain kivaa nähdessään häivähtää mielessä ajatus siitä, millaista olisi olla terve. Millaista olisi liikkua kunnolla ihan hikeen asti. Vaihdan mietteen siihen, että monilla on asiat minua huonommin. Annan tunteiden tulla ja mennä.
SOPEUTUMINEN
Onni on ystävät, jotka ymmärtävät. Etenkin kanssasairaiden
parissa on helppo olla, kun ei tarvitse selittää. Osa ihmisistä ei vaan halua ymmärtää, että ihminen voi olla romuna, vaikka näyttäisi ”hyvältä”. On puhdistavaa huomata, miten turha jää pois, myös ihmiset ja jotkut asiat. Ajan myötä vähän kaikkeen tottuu, kunnes terveys taas notkahtaa.
Kyllä sairaudet ovat muuttaneet minua. Arvostan
itseäni aiempaa enemmän eikä minua niin hetkauta mitä minusta ajatellaan. Elämisen mittasuhteet ja tärkeysjärjestys on muuttunut. Iän ja kokemusten myötä elämän reppuun tulee uutta ja jotain jää matkan varrelle.
VIMMA EHTIÄ
Elämän rajallisuus on kirkastunut. Tekemisen saralla en kummoisiin kykene. Ajattelen, että nyt on aika pyrkiä oman mieleni tasapainoon. Opettelen itsekkyyttä ja omien rajojen asettamista. Yllättäen kohtasin nykyisen puolisoni, jonka vierellä mieleni on seesteinen ja valoisa. Yritän saada sanottua, kerrottua ja sovittua läheisteni ja ystävieni kanssa sen mitä ajattelen elämästä. On rauhoittava tietää, ettei erityisiä taakkoja jäisi vuokseni, jos poistun tästä maallisesta maailmasta.
Rohkeutta minulta lienee aina puuttunut, mutta sisua ja sinnikkyyttä väitän löytyvän. Pelon tai murheen
kolkutellessa olkapäällä muistan ystäväni sanat blogini aloitusprosessin aikana:
”Hyvin sä vedät”. Kiitos, Rakas ystävä 2.
PALJON OLEN EHTINYT.
TÄMÄ ON RIITTÄVÄSTI.
NÄIN ON HYVÄ.
#armo #keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #myotatunto #reunallapelottaa
#sairas #sydansarkoidoosi #toivo #vertaistuki
Kirjoituksia:
Sietää, sietää - Sietokyvystä
Hoitoväsymys
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti