SAIRAAN ITSETUNTO

Sairastuminen vakavasti aiheuttaa pelon lisäksi paljon muutakin. Itsetunto saa kropan muutosten lisäksi pahasti siipeensä. Sairastamisen myötä ulkonäkö voi muuttua. Lääkitykset, hoidot ja leikkaukset ruhjovat kroppaa. Tunnemyrskyä, sillä kivun ja muiden fyysisten muutosten lisäksi mieliala soutaa. Peilistä katsoo, no, ihmisenä kypsempi versio 2.0.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

PALJON TUNTEITA, SISUUNTUMINEN

Ensin tulee pelko ja tiedon keruu. Päivän terveystiloina itselläni on ollut ADHD - ja lamaantumisvaiheet - ja kaikkea siltä väliltä. Ketuttaa, joskus tekisi mieli huutaa tai raivota. Toisinaan haluaisi jäädä nukkumaan toivoen herätessään huomaavansa kaiken olevan vain unta. Ahdistus, masennus, epäusko – ja lopulta löytyy taistelutahto. 
Perskutarallaa ja Sisulla selvitään. Lopulta päätän aina rauhoittua, elää ja sopeutua. Joka päivä oman itsensä kanssa pitää tehdä vähän töitä. Päätän tietoisesti, etten juurikaan jää vellomaan itsesääliin tai kateuteen. Välillä jotain kivaa nähdessään häivähtää mielessä ajatus siitä, millaista olisi olla terve - etenkin liikkua ja kirmailla hikeen asti. Vaihdan näkökulman siihen, että monilla on huonommin. Annan tunteiden tulla ja mennä.

SOPEUTUMINEN

Onni on ystävät, jotka ymmärtävät. Etenkin kanssasairaiden parissa on helppo olla, kun ei tarvitse selittää. Osa ihmisistä ei kertomallakaan halua ymmärtää, että ihminen voi olla romuna, vaikka näyttäisi ”hyvältä”. On puhdistavaa huomata, miten turha (ihmiset ja asiat) jää pois. Ajan myötä vähän Kaikkeen tottuu, kunnes terveys taas notkahtaa. Omat arvoni ovat syventyneet.
Kyllä minua sairaudet ovat muuttaneet. Arvostan itseäni aiempaa enemmän eikä minua niin hetkauta mitä minusta ajatellaan. Elämisen ulkoiset mittasuhteet ja tärkeysjärjestys ovat vääjäämättä muuttuneet. Niinhän sen pitäisi terveilläkin olla. Iän ja kokemusten myötä elämän reppuun tulee uutta ja jotain jää matkalle.

VIMMA EHTIÄ

Elämän rajallisuus on väkisinkin kirkastunut. Tekemisen saralla en kummoisiin suorituksiin kykene. Ajattelenkin, että nyt on aika pyrkiä oman mieleni tasapainoon. Opettelen itsekkyyttä ja omien rajojen asettamista. Yllätyksenä kohtasin nykyisen puolisoni, jonka vierellä mieleni on seesteinen ja valoisa. Yritän saada sanottua, kerrottua ja sovittua läheisteni ja ystävieni kanssa sen mitä ajattelen elämästä. On rauhoittava tietää, ettei erityisiä taakkoja jäisi vuokseni, jos poistun tästä maallisesta maailmasta.

Rohkeutta minulta lienee aina puuttunut, mutta sisua ja sinnikkyyttä väitän löytyvän. Itsevarmuus on ollut aiemmin aika huteralla tolalla, mutta ehkä tämä Blogiin kirjoittaminen oli pitkään aikaan paras juttuni. Saada toteuttaa asia, joka on itselleni sekä tärkeä että hyvää mieltä tuottava harrastus. Pelon tai murheen kolkutellessa olkapäätä muistan ystäväni sanat blogini aloitusprosessin aikana: ”Hyvin sä vedät”. Kiitos, Rakas ystävä 2.

PALJON OLEN EHTINYT.
NYT ON RIITTÄVÄSTI.
NÄIN ON HYVÄ.

#armo #keuhkosarkoidoosi #keuhkosyopa #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #sydansarkoidoosi #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Kirjoittajan sairauksista

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa 

Rakas Ystävä 2 - Painajaisista kohti haaveita

Hyvännäköinen

Sietää, sietää - Sietokyvystä

Sairastaminen käy työstä

Hoitoväsymys

Merkitystä etsimässä

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.