Vakavasti sairastuminen aiheuttaa pelon lisäksi paljon muuta. Itsetunto saa kropan muutosten myötä siipeensä. Ulkonäkö voi muuttua, lääkitykset, hoidot ja leikkaukset ruhjovat kehoa.
On tunnemyrskyjä. Kivun ja fyysisten muutosten lisäksi mieliala soutaa.
Peilistä katsoo prosessin ja mankelin jälkeen ihmisenä kypsempi – versio 2.0.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Paljon tunteita
Iän ja kokemusten myötä jokaisen elämänreppuun kertyy uutta, ja jotakin jää matkan varrelle. Vakavasti sairastuessa ensin tulee pelko ja sitten tiedon tarve – ja usein myös sen pelko.
Lääkitykset voivat vaikuttaa monin tavoin: ulkonäköön, mieleen ja uneen. Välillä ketuttaa oikein huolella ja joskus tekisi mieli huutaa. Toisinaan voi päätyä haavematkalle eikä haluaisi herätä. Yhä uudelleen toivoo silmittömästi, että herätessä huomaisi kaiken olleen vain pahaa unta.
Moni kokee sairastumisen myötä ahdistusta, masennusta ja epäuskoa – puhumattakaan kivun ja kuoleman pelosta.
Toivottavasti jokainen vakavasti sairas löytää prosessinsa myötä uudelleen elämänhalunsa ja ‑tahtonsa.
Romahdusten jälkeen mieli on rauhoitettava. On elettävä ja sopeuduttava niihin tilanteisiin, joita eteemme annetaan. Joka päivä on tehtävä hieman töitä pään mörköjen karkoittamiseksi. On päätettävä – yhä uudelleen – ettei jää vellomaan itsesääliin tai kateuteen.
Välillä jotakin kivaa nähdessä mieleen häivähtää muisto: ajatus ajasta, jolloin oli vaivatonta olla terve. Millaista oli liikkua hikeen asti.
Lopulta on hyvä vaihtaa ajatuksensa siihen, että monilla asiat ovat monin tavoin huonosti. On sallittava tunteiden tulla ja mennä.
Sopeutuminen
Onni on ihmiset, jotka ymmärtävät. Etenkin kanssasairaiden seurassa on helppo olla, kun ei tarvitse kaikkea selittää. Osa ihmisistä ei halua ymmärtää tai pysähtyä pohtimaan, miltä toisesta tuntuu tai mitä hän kokee.
Sairas käy läpi monenlaista – henkisesti ja fyysisesti. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin ensivilkaisulla. Sairas voi olla täysin romuna, vaikka näyttäisi ”ihan hyvältä”.
Voi olla puhdistavaa huomata, miten turhat asiat jäävät elämästä – ja myös ne ihmiset, joiden ymmärrykseen sairastaminen ei mahdu. Ajan myötä kaikkeen tottuu, kunnes terveys taas notkahtaa.
Kyllä, sairaudet muuttavat meitä.
Moni sairastunut oppii arvostamaan itseään aiempaa enemmän. Elämän mittasuhteet ja arvo‑ sekä tärkeysjärjestys muuttuvat – tai ainakin hioutuvat.
Vielä ehtii
Elämän rajallisuuden ajatus kirkastuu. On aika pyrkiä oman mielen tasapainoon. Sopia sopimattomat ja katsoa syvälle silmiin. Voimme opetella tervettä itsekkyyttä ja omien rajojen asettamista.
Ajattelen, että on hyvä saada sanottua, kerrottua ja sovittua asioita ainakin tärkeimpien ihmisten kanssa. Kun siirrymme maallisesta maailmasta seuraavaan, toiveena on varmasti, ettei erityisiä taakkoja tai epäselvyyksiä jäisi muiden mietittäväksi ja kannettavaksi.
Pelon tai murheen kolkuttaessa olkapäällä muistan ystäväni sanat blogini alkuvaiheessa:
”Hyvin sä vedät.”
Kiitos, rakas ystävä 2.
Tähän prosessin kohtaan toivon jokaisen vakavasti sairaan ennen lähtöään pääsevän:
PALJON EHDIN.
TÄMÄ ON RIITTÄVÄSTI.
NÄIN ON HYVÄ.
#keuhkosarkoidoosi #keuhkosyöpä #reunallapelottaa #sairas #sydänsarkoidoosi #toivo #vertaistuki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti