Työkyvyn menettämiseen liittyvä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisprosessi – ja koko järjestelmä – kaipaa pikaista täysremonttia. Eläkeratkaisut tekee vakuutuslääkäri, joka ei koskaan näe potilasta.
Sairastunut voi olla jopa vuoteenomana, ja silti häntä voidaan roikottaa eri tukiviidakoissa, löysässä hirressä, jopa vuosikausia.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Moni asia pielessä
Sairastuneen näkökulmasta moni asia on pahasti pielessä.
Sairastamiseen liittyvät tuet ja päätökset, lainsäädäntö ja koko prosessi ovat kankeita ja puutteellisia. Paljon pitäisi muuttaa – ja nopeasti.
Innoitus tähän kirjoitukseen löytyi Työttömät‑lehden artikkelista, jossa asiaa pohtii viisaasti ja laajasti Turun yliopiston neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuo.
Toimintakykyisyys
Kuva: Työttömät‑lehti / Olli Tenovuon kirjoitus (linkki linkkiluettelossa).
Taulukko: Työkyvyttömästä työttömästä aiheutuvat negatiiviset seuraukset.
Lama‑ajat eläneenä tunnistan kirjoituksessa kuvatut erot eri aikakausien työkyvyttömyyskriteereissä ja eläkkeen myöntämisen käytännöissä. Kirjoitus tuo ongelmat hienosti esiin ja käsittelee sekä sairastumisen kokonaiskustannuksia että inhimillisyyden näkökulmaa (ks. kuvan taulukko).
Poiminta kirjoituksesta:
“Yhteiskuntamme toimii vähän kuin aivojen hermoverkko: ongelma jossain kohdin vaikuttaa lopulta tavalla tai toisella etäämmällä oleviin toimijoihin.
Kun kustannukset eivät kohdistu suoraan, vaan usein monen mutkan kautta, niiden todellinen vaikutus hämärtyy.”
Ja edelleen:
“Ratkaisun perustaminen toimintakykyyn diagnoosin sijasta olisi välttämätön uudistus. Toimintakyky ratkaisee sen, mihin henkilö arjessaan pystyy.”
Sairas vai työkyvytön
Lääkärikäynneillä ei aina muista kertoa jokaista käännettä useiden kuukausien ajalta. Kaikilla ei ole valmiuksia kuvata vointiaan tai kokonaiskuormitustaan. Kirjauskäytännöt vaihtelevat, ja osa lääkäreistä kirjaa vain tutkimustulokset.
Tavanomaiset terveydenhuollon seurantakäynnit pitää usein hoitaa työn ulkopuolella, omalla ajalla – tai ottaa palkatonta vapaata. Samaan aikaan sairastuneen on huolehdittava arjen velvoitteista, perheestä ja mahdollisesti lapsiin liittyvistä asioista.
Mikään taho ei huomioi sairastuneen elämän kokonaiskuormitusta.
Onko sairaalla vuorokaudessa enemmän tunteja käytettävissä kuin terveellä?
Suomessa työkyvyttömyyseläkepäätökset perustuvat diagnooseihin – näin on lainsäädännössä päätetty. Kaikista sairauksista ei kuitenkaan ole selkeää diagnoosia, vaan potilaasta kirjataan oireita. Miten mitataan esimerkiksi sairauden aiheuttamaa kokonaiskuormitusta tai uupumusta?
Vertaistukihenkilönä ja potilasryhmissä olen kohdannut lukemattomia hyvin surullisia tarinoita: valtavaa ahdistusta, syrjäytymistä, epätoivoa ja masennusta fyysisen sairauden lisäksi.
Mielipiteeni
Tunnistan ja tuen kaiken, mitä Olli Tenovuo kirjoituksessaan tuo esiin.
Tuesta toiseen pallottelu täytyy lopettaa. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiskriteerit on uudistettava pikaisesti. Päätöksenteossa tulisi huomioida useammat elämään liittyvät tekijät ja sairastuneen kokonaiskuormitus.
Uskon, että uudistuksen myötä myös pallottelusta aiheutuvat kustannukset ja kerrannaisvaikutukset vähenisivät. Sairastuneelle tämä olisi ennen kaikkea inhimillisempää.
On hyvä muistaa, että jos työkyvyttömyyseläkeläinen kuntoutuu, hän voi osallistua työelämään ilman sanktiota tiettyyn rajaan asti – esimerkiksi tekemällä muutamia tunteja viikossa. Hyvän jakson aikana eläkkeen voi myös jättää lepäämään ja kartuttaa lopullista eläkettä työnteolla.
Työkyvyttömyyseläke voi olla lepäävä, ei lopullinen.
Jousto – uhka vai mahdollisuus?
Linkki:
Työttömät‑lehti – Työkyvytön työnhakija – kenen ongelma?
Olli Tenovuo, neurologian erikoislääkäri, professori, Turun yliopisto
(posted by Juha Keränen)
Yläkuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki
#reunallapelottaa #sairas #toivo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti