Sydän ja järki

Tiedän, miten raskasta on elää, kun sydän, ajatukset ja elämä ovat ristiriidassa. Kun haluaisi asioiden olevan toisin. Sydämessä oli valtava tyhjyys – tuntui kuin olisi vetänyt kivirekeä perässään. Mieltä painoivat tummanpuhuvat ajatukset, synkkyys ja apeus.

Suoritin elämääni, koska en muutakaan kyennyt. Rohkeutta ei ollut – kunnes päätin, etten enää peräänny. Ison ratkaisuni jälkeen oloni on ollut henkisesti kevyempi. Olen tyytyväinen ja onnellinen elämäni nykytilaan.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.


Itsensä tärkeyden ymmärtäminen

Mitä vanhemmaksi ja sairaammaksi olen tullut, sitä tärkeämmäksi on noussut tarve elää sydäntä kuunnellen. Siksi kouluttauduin vertaistukihenkilöksi ja olen voinut auttaa muita. Jokaisella meistä on tarve olla hyödyllinen.

Ulkopuolelle saattoi näyttää, että elin seesteistä elämää. Mutta toistemme pään ja sydämen sisälle emme näe. Arkea, asioita ja elämää voi suorittaa. Yksinäisinä hetkinä mielen valtasi silti pohjaton tyhjyyden tunne.

Pohdin pitkään: uskallanko?
Ja jos uskallan, niin mitä ja miten?
Miten elämä voisi olla parempaa?

Täyttäessäni 50 päätin olla aiempaa itsekkäämpi. Lähdin merkkipäiväni kunniaksi viikon kiertomatkalle äitini kanssa. Omia syntymäpäiviäni tai muita merkkipaaluja ei juuri ole juhlittu – lukuun ottamatta nuoruuden opintojen valmistumisia.

Olin sydänkuntoutuksessa kolmena kuntoutusviikkona ja mukana kolmella sopeutumiskurssilla tukihenkilönä. Maisemanvaihdokset antoivat ajatuksille tilaa ja vapautta. Kädet ristin usein ja hain yläkerran apua, vaikka tiesin, että lopulta jokaisen on tehtävä päätöksensä itse.

Uskon, että vain sydäntään kuuntelemalla ihminen voi tehdä oikeita ratkaisuja.



Mieli ja sydän tasapainoon

Kuva: Tampereen seurakunnat / Facebook

Epävarmuuden sietämisestä on sairauksieni myötä tullut osa arkea. Maallisen elämäni aikajana on todennäköisyyksien valossa normaalia lyhyempi. Tämä tieto antoi myös tarmoa. Sain pysähtyä miettimään itseäni ja omia tarpeitani.

Lopulta tein ratkaisuni.
Erosin ja muutin.

Jälkikäteen mietin, miksi en kyennyt tähän aiemmin, mutta siihen on omat syynsä. Yritän katsoa itseäni ja elämääni armollisesti ja myötätunnolla.

Kukaan ei ole niin viisas kuin jälkiviisas.
Ei voi eikä kannata elää peruutuspeiliin katsoen.

Elämä on tässä ja nyt.
Olen tyytyväinen ja onnellinen.

#armo #mielenrauha #reunallapelottaa #toivo

Ei kommentteja: