Huomaattehan

Juhlapäivä - blogin käyntikerrat yli 30 000.
Mieltä lämmittää.
Kiitos.💗

Suunnataan katseet eteenpäin.
Muistetaan,
haaveilu ei maksa.

Vointikuulumisia - ohita vaan

Vointini on jatkunut alavireisenä.
Olen kärvistellyt toista viikkoa
vointini takia. Päivät on menneet
lekotellen ja labroissa.

Ärsyttää - ottaa pattiin
kuin pientä oravaa
tämä olo.

Mies on passannut ja paaponut.
Tehntyt ruoat ja siivonnut,
Kirjoittaa vielä jaksan. 😉

Eilisen labran ja monen lepopäivän jälkeen
pieni kävelylenkki - hyvin hitaasti.
Pihassa kokeilimme sulkapalloa.
Piti keskeyttää 15 pisteen jälkeen
rintakivun iskiessä kunnolla.

Napapiikeillä viikonlopun yli.
Uusi viikko alkaa labrakäynnillä.

Ketutus- ja itsesäälihetki.
Mielessä verbaalimanailua.

Vaihdan suuntaa
eteenpäin katsomiseen ja
haaveilun kultaiselle keskitielle.

Niin tuttua kauraa ja haaveita

Voinnin vaihtelu ja huonot olot,
voi- niin tuttua kauraa.

Kynnys lähteä apua hakemaan
on korkea sairauksieni
moninaisuuden ja
harvinaisluonteen takia.

Uskon, että minulla on kotona
sopivat tropit - voin kärvistellä.

Tylsää tämä on, mutta sairaalan
hupiranneke on tuhat kertaa
tylsempää.

Mieluummin

hiihtelen hiljaa hissutellen

villasukissa kotilattioilla,

Uneksin paremmasta
huomisesta.

Mieheni on puhkunut
minuun uskoa itseeni
ja toivoa rintaani:
Hän on sanoittanut
miten huippu olen:
Itsetuntoni on
suhteemme aikana
kohonnut huimasti.

En enää aina pyydä anteeksi
olemassaoloani
en pakita
heti sivuraiteelle 
no, ainakaan niin usein kuin ennen.

Kannustavaa palautetta
kirjoittamisesta
Kiitos te ihanat💗

Huomaattehan💗

Kun oikein kaivamalla kaivaa

kauemmas katsoo

voi selättää 

murheen 

huolen

ja

itsesäälin 

 aallon.

Voi huomata kauniiin

 ja kiittää 

ihan aika hyvästä.

Voi antaa tilaa

valolle ja toivolle.

Aina voi

kurkottaa tulevaan 

kenties hyvään.

💗