Sielu, sydän ja sisimpämme voivat kumista tyhjyyttään, vaikka oikeastaan kaikki olisi ihan hyvin. Asuminen, eläminen, perhe ja läheiset ovat kunnossa. Ulkoiset puitteet ovat kohdallaan, töitäkin on, eikä jokaista ostosta tarvitse miettiä.
Silti mieli voi myllertää.
Ajatukset sinkoilevat eivätkä anna hetken rauhaa. Yksinkertaisiakin asioita tehdessä mielessä on auki monta välilehteä yhtä aikaa – asioita jonossa, pomppimassa ja vaatimassa huomiota.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Ajatusten sälä
Kukaan ei ole niin ankara kuin ihminen itselleen.
Mielemme pommittaa ehtymättömällä tahdilla yhä uusia ajatuksia ja vaatimuksia. Mielensopukoissa pyörii loputon ToDo‑lista: isoja ja pieniä asioita jonossa, jotta arki hoituisi, jotta joskus koittaisi loma, helpompi elämä tai uusia kokemuksia.
Reagoimme itseemme ankarammin kuin kukaan muu. Luulemme olevamme huonompia emmekä usko toisten vakuutteluita hyvyydestämme. Tunnemme riittämättömyyttä. Koemme kehumisetkin epätosina ja ajattelemme, että toinen puhuu pehmeitä vain säälistä tai kohteliaisuudesta.
Kuinka moni meistä pystyy kuorimaan perunoita keskittyen vain perunoihin ja kuorimiseen – ilman ainuttakaan ajatuksenpoukkoilua? Mielessämme vallitsee jatkuva kaaos ajatuksia ja kuvitelmia itsestä ja muista.
Eikä sekään vielä riitä.
Jostain ponnahtelevat takaumat ja muistot menneestä. Kun mennyt ja nykyhetki eivät ahdista, ajatukset karkaavat tuleviin haaveisiin – ja näinä outoina aikoina myös tulevan ja nykyisen pelkoihin.
Vaadimme itseltämme tavattomasti. Usein enemmän kuin kukaan muu voisi meiltä inhimillisesti vaatia.
Riittämättömyyden tunteen edessä voi auttaa katse taaksepäin. Voimme muistella toisten mokia, suorituksia, elämän käänteitä ja heidän kohtaamiaan vaikeuksia. Kummasti jokainen on erheineen ja heikkouksineen porskuttanut eteenpäin. Ei aina niin kuin oli suunnitellut, mutta matkaan on osunut myös kivoja mutkia, vaiheita ja sattumuksia.
Itsensä sättiminen ja aliarvostelu saisi jo jäädä.
Voisimme opetella olemaan kannustavampia – myös itseämme kohtaan. Voimme ottaa vastaan lämpimiä ajatuksia kiitollisina. Voimme tallentaa toisten kauniit sanat ja kehut sydämemme sopukoihin. Siellä ne lämmittävät ja muistuttavat siitä, että olet hyvä, ihana ja oikein riittävä.
KUN EI RIITÄ – ITSELLEEN
Linkkiluettelo:
Yle Uutisten Emilia Kujalan kolumni: Sinä et ole mitä ajattelet
#armo #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti