Kun emme riitä - itsellemme

Sielu, sydän ja sisimpämme
voi kumista tyhjyyttään,
vaikka kaikki olisi ihan hyvin.

Asuminen, eläminen, perhe ja läheiset.
Ulkoiset puitteet kohdallaan ja töitäkin.
Eikä, joka ostosta tarvitse miettiä.

Silti mieli voi myllertää ja
ajatukset sinkoilla rauhaa antamatta.

Yksinkertaisiakin asioita tehdessä
mielessä on auki
monta välilehteä yhtä aikaa.
Asioita jonossa pomppimassa
ja vaatimassa huomiota.

Sitä ajatusten sälää.
Uskon, että

Kukaan ei ole niin ankara kuin ihminen itselleen.💗

Mielemme pommittaa ehtymättömällä
tahdilla yhä uusia ajatuksia ja vaatimuksia.

Mielensopukoissa pyörii loputon ToDo‑lista.
Asioita on jonossa, jotta arki hoituisi ja joskus koittaisi loma
ja helpompi elämä tai kokisi edes jotain uutta.

Kohtelemme itseämme ankarammin kuin kukaan muu.
Luulemme olevamme huonompia.
Emme vaan millään usko toisten vakuuttelua.
Tunnemme riittämättömyyttä.

Jos kehutaan, niin ajattelemme
toisen puhuvan pehmeitä
ihan säälistä tai kohteliaisuudesta.

Kuinka moni pystyy kuorimaan perunoita
keskittyen vain perunoihin ja kuorimiseen,
ilman ainuttakaan ajatuksenpoukkoilua?

Mielessämme vallitsee jatkuva kaaos.
Ajatuksia ja kuvitelmia itsestämme ja muista.

Eikä sekään riitä,
sillä aina jostain ponnahtelee takaumia ja muistoja.
Jos mennyt ja nykyhetki ei ahdista niin sitten
ne ajatukset karkaavat tulevaan.

Haaveisiin – ja näinä outoina aikoina
myös tulevan ja nykyisen pelkoihin.

Vaadimme itseltämme kohtuuttomasti.

Usein enemmän kuin kukaan muu voisi
meiltä inhimillisesti vaatia.

Riittämättömyyden tunteen edessä
 voi auttaa se, että katsoo taaksepäin.

Jos muistelee toisten mokia ja suorituksia.
Elämän käänteitä ja heidän kohtaamia vaikeuksia.

Kummasti jokainen erheineen ja
heikkouksineen porskuttaa eteenpäin.

Aina ei mene niin kuin oli suunnitellut.
Mutta, aina jotenkin jokainen on taapertanut.

On kai jokaisen matkaan osunut myös
kivoja mutkia, vaiheita ja sattumuksia.

Itsensä sättiminen ja aliarvostelu saisi jäädä.

Opetellaan olemaan kannustavampia
myös itseämme kohtaan.

Otetaan muilta vastaan lämpimiä ajatuksia kiitollisina.

Kun emme riitä💗itsellemme

Mitä, jos ne kehuja antavat
ja sinuun nojaavat ihan
spontaanisti sinulle kehuja,
kiitoksia ja kannustusta antavat?

💗

Usko, totta ne on. Oot ne ansainnut.

Ihan tarkoituksella ne on annettu.

Ne osoittavat, että kelpaat, olet riittävä.

💗

Mitä, jos armahtaisimme itsemme.

Katsoisimme sisimpäämme.

 💗

Enimmäkseen teemme parhaamme.
Olemme oikein sopivia ja ihan

sellaisenaan riittäviä.

💗
Itselle
muille
maailmalle
💗

Olet hyvä ja ihana💗ja oikein riittävä💗

Voimme tallentaa toisten antamat kauniit sanat ja kehut sydämemme sopukoihin,
Siellä ne mielesssä lämmittävät epävarmuuden ja pimeyden hetkillä.

Linkkiluettelo:

Yle Uutisten Emilia Kujalan kolumni: Sinä et ole mitä ajatteleto

💗