 |
lapsillani on jo
oma elämänsä toisaalla
niin sen kuuluukin mennä
kun aikuisia jo ovat
äidin napanuora
ei ajatuksellisesti ole ihan
irti päästänyt eikä päässyt
yhä hössötän ja huolehdin utelen
haluaisin ollaniitä pikku pipejä puhaltamassa
muistot lämmittävät
niitä ei meiltä kukaan vie
lasteni sanonnat ja touhut
palautuvat mieleen eri tilanteissa
muistan tanssahtelut
piirtelyt legorakennelmat
nukkeleikit ja leikit koiran kanssa
muistan avuttomuuteni
vastasyntynyt sylissä
lasten sairastaessa
välimatkaa on
aina kun kuulen heidän
huolistaan tai harmeistaan
se viiltää
jokaisella on oma elämänsä
iloineen ja murheineen
onneksi on ainutlaatuisia muistoja
aalloittain
iskee suuri
kaipaus
kaipaan💗
muistan kun tuntui
etten osaa
tai selviä tästä hommasta
muistan alun
ihmeellisenn nopean
kasvun ja kehityksen
sairastelunne ajat ja sotkut
olihan sitä kaikenlaista
tylsistymisiä vastahankaa
väsykiukkua känkkäränkkäilyä
mutta enimmäkseen
se oli ihanaa elämää
opettelua vanhemmaksi
henkinen napanuora
kai se vielä
tallessa on
on ihanaa että on lapset joita kaipaa 💗
💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti