 |
(kirjoitettu 1.12.2022 – kielellisesti kevyesti tarkistettu)
Kuva: Helena Turpeinen – Kurkistus talveen
Joulukuu alkoi,
ja päivien pimeys
lähes musertaa
alleen.
Satanut pieni
lumikerros
valaisee,
ilahduttaa
ja tuo toivoa.
Yritetään kiinnittää
ajatuksemme
siihen kaikkeen,
mikä on
ihan kivasti.
Pidetään huolta
toisistamme.
Vaalitaan sitä,
mitä kyetään
vaalimaan.
Jokainen hetki
vie kohti
kevättä.
Jaksetaan
sen voimalla.
Toivoa ja luottamusta
Jokaisella on
voimia,
piilossa
sisällään olevia.
Jätetään
synkeyden
kauhistelu.
Valitaan
valon ja hyvän
ihastelu.
Löydetään
vahvuutta
itsestämme.
Herätellään
luottamusta
toisiimme.
Pidetään
rajamme,
tapamme,
uskomme.
Vahvuus on
aina vähän
erilaista.
Menemistä,
vaikkei
jaksaisi.
Kokeilua,
jotta keinot
keksisi.
Etsitään
sisäinen
sisun palo,
tahtomme liekki
ja intohimo.
Kaitsetaan
kanssamme
kulkevia,
tuupitaan
valoon
kurottamaan.
Puuhataan
pientä
ja mielekästä.
Armahdetaan
epätäydellisyydestä.
Keskitytään
välittämään,
rakastamaan,
lähimmistämme
huolta pitämään.
Minua ilahduttavat
pienet klipit,
ja hekottelen
itsekseni
oivallisille
sarjakuville.
Seuraan
Tampereen Ilvestä,
ja sen menestys
ilahduttaa –
etenkin
taannoisen
alakulon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti