Voisitko tyytyä vähempään?

Voisiko tyytyä vähempään?

Moni on nykyhetken

ja tulevan uhkien takia

pelokas ja varuillaan.

Moni venyy läheistensä taakkojen
ja huolien takia,
muiden elämää helpottaakseen.

Toiset haluavat materiaa

ja parempaa, jotta joskus

voisi vain olla.

Entä, jos olisimme läsnä toisillemme
sen enempää tavoittelematta?

Jos antaisimme aikaa mieleiselle tekemiselle.

Luulen tuntevani muutamia,

jotka ovat olleet pidemmän aikaa onnellisia.

Heistä aistii hetkittäisten väsymysten ja

pienten takapakkien ja arjen takaa

huokuvan perustyytyväisyyden ja rauhan.

Moni kaltaiseni on luovinut
elämän virran vietävissä.

Tehnyt niinkuin meiltä oletettiin.

Oli ne peruskuviot ja suunta selvä,
To Do listalla perhe, asunto, auto,

isompi parempi asunto, reissuja,

lapsille harrasteita ja kokemuksia.

Luulen, että moni on matkansa aikana

ja kuorensa alla ollut toisinaan tyytymätön.

Luulen, sillä eihän niitä syvällisiä vaihdeta
kuin harvojen ja valittujen kesken.

Jossittelu on turhaa ja silti moni siihen sortuu.

Minäkin, joskus elän jossitellen.

Voisiko vaan tyytyä vähempään?

Voisiko tavoitteeksi asettaa,

että arvojensa mukaan porskuttaa.

Ja, ettei niin kovasti koko ajan lisää.

Kuulostelisi ja ihan pieniä rauhassa tuumaisi.

Tekisi vähän vähemmän ja huomioisi enemmän.

Jättäisi aikaa olemiseen ja ajatusten selvittämiseen

Voisitko tyytyä vähempään?

💗

Kevennykseksi Clear Athelstan

💗