![]() |
| kuvan lähde epäselvä |
viime ajat ovat romahduttaneet
uskoa hyvinvoinnin
jatkuvaan kasvuun
monen arki on ottanut
osuman
toisensa perään
meille pienille tapahtuu
toisinaan
odottamattomia
ja vaikeita
tarvitsemme uskoa huomiseen
asiat on otettava sellaisina
kuin ne ovat
toisinaan vaikeita asioita
tapahtuu arvaamatta
hetkessä elämä voi muuttua
siltä voi
pudota pohja
toimimme ja reagoimme
tapahtuneeseen
kovin eri tavoin.
kriisien vaiheissa voidaan
oireilla eri aikaan
aiemmin tukipilarina toiminut
voi romahtaa
heikoksi ajateltu
voi ryhtyä toimimaan
arkeen kiinnittyen
voi auttaa
jos ei pysähdy
liikaa
miettimään
miksi‑kysymystä
voimaannumme
löydettyämme kaltaisiamme
huomatessaan muita
elämän nuijimia
mutta yhä tolpillaan olevia
ymmärrämme
elämän jatkuvan
toisia kuuntelemalla,
lukemalla ja pohtimalla
voi huomata
ettei selviämiseen ole
valmiita vastauksia
tapahtuneet ja muuttuneet
on hyväksyttävä
sellaisinaan
mielen pohjaan padotun
voi ulvoa
puhaltaa pois
kannattaa ruotia
kaikkea sitä
mitä asioiden muuttuminen
on nostanut mieleen
kriiseissä löytää
itsensä ja toisensa rajat
sekä sietokyvyn
äärirajoilla ymmärryksemme
kasvaa –
toivo on lähellä
ajan myötä
osaamme ja jaksamme
ajatella
muita
samankaltaisissa tilanteissa
olleita
alamme kiinnostua siitä
mitä muut ovat tehneet
vastaavissa tilanteissa
moni voi imeä
pesusienen lailla
kokemustietoa
tieto ei aina
lisää tuskaa
toisten kokemasta
voi löytää itselleen
ohjenuoria
ja pelastusrenkaita
voimme löytää matkaevääksemme
hyviä ajatusten muruja
joita voi kokeilla
olisiko ilmassa jo
toivon tuntua
orastavia ajatuksia
jolloin hoksaa
olevansa hiljalleen
palaamassa tolpilleen
ihmismieli ei ole kauan
seesteinen.
se soutaa
elämän aaltojen vietävänä.
heittelehtii,
välillä ankkuroituen tukevasti
sataman suojaan
toisinaan uskallamme hypätä
elämän matkaan
sen tuulista huolimatta
lähdemme taas lenkille
ja jatkamme elämäämme
niin on tehtävä
– kaikesta
huolimatta
usko huomiseen
ihmiskunta on löytänyt tiensä
eteenpäin
mitä kamalimmista tilanteista
aina jollain tavalla
jokaisella on lupa
romahtaa
taakkojensa alla
Meillä
on lupa olla heikko
ottaa tukea vastaan
eElämän arvaamattomuus
koskettaa
jossain vaiheessa
jokaista
kaikkeen emme voi varautua
elämä
on aina
vähän kesken
ehkä voisimme hyväksyä sen
että elämä on kuin aallokkoa
joskus peilityyntä
ja vesi lämmintä
kuin linnunmaito
toisinaan
vain viileää
pientä liplatusta
pahimmillaan se on
julma, pimeää
pelottavaa
myrskyisää
mutta –
myrskytkin laantuvat
aikanaan
aina joskus ja jostain
paistaa
risukasaankin
auringonkajo näkyy
pilvien lomasta
ikään kuin
luvaten toivoa
uskothan huomiseen

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti