Kirjoitin eilen lyhyesti kardiologikäynnistäni. Puhuttiin
tulevaisuudestakin. Palatessa näin auringon häivähtävän. Miten toivonkaan, että
tyyntyisin hyväksymään paremmin tulevien päivien tuoman. Etten keskittyisi
turhaan, huonosti oleviin, huomisen häämöttäviin. Josko oppisi paremmin hyväksymään
itsensä ja elämänsä, sellaisena kuin se on. Antaisi itsensä
olla ihan kokonaan tällainen kuin on.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
MITEN TOIVONKAAN
MITEN TOIVONKAAN
RAUHOITTUVANI HETKEEN,
ILMAN KUROTTELUA TULEVAAN.
ILMAN ODOTUSTEN LISTAA,
ILMAN MENNEEN PAINOA,
ILMAN LUULOJA, PELKOA.
MITEN TOIVONKAAN
OSAAVANI KESKITTYÄ
MUURAHAISEN MARSSIIN,
MEHILÄISEN MESIMATKAAN.
MITEN TOIVONKAAN
HYVÄKSYVÄNI ITSENI,
SISÄLLÄ KANTAMANI.
SYYLLISTYMÄTTÄ
VERTAILUUN, KATEUTEEN.
MITEN TOIVONKAAN
SÄILYTTÄVÄNI UTELIAISUUDEN,
LÖYTÄVÄNI UUTTA TYYTYVÄISYYTTÄ,
ILON, ONNEN, RAKKKAUDEN, MIELIHYVÄN.
Kevennykseksi Kamala Luonto 21-3211 |
#armo #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo
Kirjoituksia:
Kokemukseni Keuhko- ja monielinsarkoidoosi
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti