Runo - Miten toivonkaan

Kirjoitin eilen lyhyesti kardiologikäynnistäni. Puhuttiin tulevaisuudestakin. Palatessa näin auringon häivähtävän. Miten toivonkaan, että pystyisin paremmin paremmin tulevien päivien tuoman. Etten keskittyisi turhaan, huonosti oleviin, huomisen häämöttäviin. Josko oppisi paremmin hyväksymään itsensä ja elämänsä, sellaisena kuin se on. Antaisi itsensä olla ihan kokonaan tällainen kuin on.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!


MITEN TOIVONKAAN

 

MITEN TOIVONKAAN

RAUHOITTUVANI HETKEEN,

ILMAN KUROTTELUA TULEVAAN.

ILMAN ODOTUSTEN LISTAA,

ILMAN MENNEEN PAINOA,

ILMAN LUULOJA JA PELKOA.

 

MITEN TOIVONKAAN 

OSAAVANI KESKITTYÄ

MUURAHAISEN MARSSIIN,

MEHILÄISEN MESIMATKAAN.

 

MITEN TOIVONKAAN 

HYVÄKSYVÄNI ITSENI,

SISÄLLÄ KANTAMANI.

SYYLLISTYMÄTTÄ

VERTAILUUN JA KATEUTEEN.

 

MITEN TOIVONKAAN

SÄILYTTÄVÄNI UTELIAISUUDEN,

LÖYTÄVÄNI UUTTA TYYTYVÄISYYTTÄ,

ILON, ONNEN, RAKKAUDEN JA MIELIHYVÄN.

 

Kevennykseksi Kamala Luonto 21-3211

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo


Kirjoituksia:

RUNO - Jos eläisi täysin palkein 



RUNO - Sielun rauhaa

Kokemukseni Keuhko- ja monielinsarkoidoosi

Kontrolli- ja tutkimuskäynnit

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Ei kommentteja: