Juhlapäivä - blogin käyntikerrat yli 30 000.
Mieltä lämmittää.
Kiitos.💗
Suunnataan katseet eteenpäin.
Muistetaan, haaveilu ei maksa.
Vointikuulumisia - ohita vaan
Vointini on jatkunut alavireisenä.
Olen kärvistellyt toista viikkoa.
Päivät on menneet lekotellen
ja labroissa.
Ärsyttää - ottaa pattiin
kuin pientä oravaa
tämä olo.
Mies on passannut ja paaponut.
Tehntyt ruoat ja siivonnut,
Kirjoittaa vielä jaksan. 😉
Eilisen labran ja monen lepopäivän jälkeen
pieni kävelylenkki - hyvin hitaasti.
Pihassa kokeilimme sulkapalloa.
Piti keskeyttää 15 pisteen jälkeen
rintakivun iskiessä kunnolla.
Napapiikeillä viikonlopun yli.
Uusi viikko alkaa labrakäynnillä.
Ketutus- ja itsesäälihetki.
Mielessä verbaalimanailua.
Vaihdan suuntaa
eteenpäin katsomiseen ja
haaveilun kultaiselle keskitielle.
Niin tuttua kauraa ja haaveita
Voinnin vaihtelu ja huonot olot,
voi- niin tuttua kauraa.
Kynnys lähteä apua hakemaan
on korkea sairauksieni
moninaisuuden ja
harvinaisluonteen takia.
Uskon, että minulla on kotona
sopivat tropit - voin kärvistellä.
Tylsää tämä on, mutta sairaalan
hupiranneke on tuhat kertaa
tylsempää.
Mieluummin
Hiihtelen hiljaa hissutellen
villasukissa kotilattioilla,
Uneksin paremmasta
huomisesta.
Mieheni on puhkunut
minuun uskoa itseeni
ja toivoa rintaani:
Hän on sanoittanut
miten huippu olen.
Itsetuntoni on
suhteemme aikana
kohonnut huimasti.
En enää
AINA pyydä anteeksi
olemassaoloani
en pakita
heti sivuraiteelle
no, ainakaan niin usein kuin ennen.
Kannustavaa palautetta
kirjoittamisesta
Kiitos te ihanat💗
