Pitkäaikaissairaan on lopulta hyväksyttävä, että sairaus jää osaksi hänen elämäänsä – kaikkine karvoineen ja tosiasioineen. Hänen on elettävä muuttuneiden suunnitelmien ja haaveiden kanssa. Ennen muuta hänen täytyy sovittaa elämänsä haaveineen kuhunkin aikaan sopivaksi.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.
Aika ja itsemyötätunto
Aika on lääkettä traumoille ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu ja muuttuneen huonon mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu.
Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä – nimittäin rutiineja. Päivärytmiä: syömisiä, lääkkeiden napsimista, hoitokäyntejä, ulkoiluja ja virkistäytymistä. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä ja elämyksiä.
Aikajanaa tarkastellessa huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo viikatemiehen korjaavan mukaansa. JEE!!
Uusi arki ja oleminen löytyvät jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä sekä kysymyksiä: miksi minulle ja miksi nyt?
Jossain vaiheessa sairas kampeaa mielen pimeältä puolelta elävien joukkoon – osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Lopulta havahtuu huomaamaan: aurinko paistaa, voin istahtaa tähän, linnut laulavat ja jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisia.
Aika on lääkettä traumoille ja mielelle. Parempina päivinä voi unohtua aiemman kaihoilu ja muuttuneen huonon mustaama ajatusmaailma. Elämän jatkuessa ihminen tottuu.
Tapaa ja tottumusta kannattaakin pitää yllä – nimittäin rutiineja. Päivärytmiä: syömisiä, lääkkeiden napsimista, hoitokäyntejä, ulkoiluja ja virkistäytymistä. Voimien mukaan arkisia asioita, läheisiä, ystäviä ja elämyksiä.
Aikajanaa tarkastellessa huomaa selvinneensä. Tässä sitä ollaan, vaikka luuli jo viikatemiehen korjaavan mukaansa. JEE!!
Uusi arki ja oleminen löytyvät jokaiselle sairastuneelle aina jollain tavalla. Matkaan kuuluu itkupotkuraivareita (ainakin mielessä), itsesääliä sekä kysymyksiä: miksi minulle ja miksi nyt?
Jossain vaiheessa sairas kampeaa mielen pimeältä puolelta elävien joukkoon – osa mielialalääkkeidenkin auttamina. Lopulta havahtuu huomaamaan: aurinko paistaa, voin istahtaa tähän, linnut laulavat ja jäätelö maistuu. Onni on saada elää ja yhä kokea päivien vaihtumisia.
Haaveet omannäköisiksi ja sopiviksi
Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan mielessään arvojaan. Se voi auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omassa arvoasteikossa.
Ystävät – ja ihmiset ylipäätään – näyttävät usein todellisen luonteensa sairaan sairastuessa. Osa poistuu tai jää taka-alalle. Lähellä ja tukemassa on ydinjoukko: ne, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein juuri he osoittavat teoillaan ja kohtaamisillaan, että sairas on heille tärkeä.
Elämä voi muuttua ja olla rajoitetumpaa kuin aiemmin. Usein sairastunut muuttuu myös sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs ja päättää asioista, joihin voi vaikuttaa. Hän tekee elämästään omannäköistä, valitsee tekemisiä ja asioita, joista saa hyvän mielen.
Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen sisin tulee aidommin esiin.
Sairastuminen voi opettaa kirkastamaan mielessään arvojaan. Se voi auttaa huomaamaan, etteivät ulkokultaiset asiat ole enää kovin korkealla omassa arvoasteikossa.
Ystävät – ja ihmiset ylipäätään – näyttävät usein todellisen luonteensa sairaan sairastuessa. Osa poistuu tai jää taka-alalle. Lähellä ja tukemassa on ydinjoukko: ne, joista sairastunut saa voimaa ja iloa. Usein juuri he osoittavat teoillaan ja kohtaamisillaan, että sairas on heille tärkeä.
Elämä voi muuttua ja olla rajoitetumpaa kuin aiemmin. Usein sairastunut muuttuu myös sisäisesti. Ajattelen tätä prosessia mielen korkeakouluna. Sairas saa olla itsekäs ja päättää asioista, joihin voi vaikuttaa. Hän tekee elämästään omannäköistä, valitsee tekemisiä ja asioita, joista saa hyvän mielen.
Ajattelen, että sairastumiskriisin myötä ihmisen sisin tulee aidommin esiin.
Pelkistetympi elämä on riittävää
Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara paikka. Kyyneleillä ja kiroilulla on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä ja parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vaihtuvat.
Jokainen löytää ajan myötä oman tapansa olla ja elää. On hyvä muistaa, että elämä on sarja toistoja – prosessi, joka tuo mukanaan erilaisia tilanteita ja elämyksiä.
Sairastamisen myötä ihmisistä, jopa läheisistä, voi paljastua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa tai halua kulkea sairaan rinnalla. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja – ja itsensä kiviriipaksi heittäytyviä – ei tarvitse kannatella.
Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkouden ja keskeneräisyyden. Ne, jotka eivät kestä, saavat mennä. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.
Kipua ja sairastumiskokemusta voi pitää yhtenä osana muiden elämän tapahtumien joukossa. Siten voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muillekin kuin vaikeille ajatuksille. Jotkut päivät ovat terveilläkin todella vaikeita.
Silti voimme muistaa, että talven jälkeen tulee aina uusi kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei tarvitse – eikä kannata – katsoa. On ihan hyvä olla vain ja huomata elävänsä.
Toimeliaalle tiputus sairasuralle voi olla ankara paikka. Kyyneleillä ja kiroilulla on tehtävänsä. Aika kuluu vääjäämättä ja parantaa. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vaihtuvat.
Jokainen löytää ajan myötä oman tapansa olla ja elää. On hyvä muistaa, että elämä on sarja toistoja – prosessi, joka tuo mukanaan erilaisia tilanteita ja elämyksiä.
Sairastamisen myötä ihmisistä, jopa läheisistä, voi paljastua ikäviä puolia. Kaikki eivät jaksa tai halua kulkea sairaan rinnalla. Haluan ajatella tätäkin asiana. Kiviriippoja – ja itsensä kiviriipaksi heittäytyviä – ei tarvitse kannatella.
Sairas voi antaa anteeksi toisten heikkouden ja keskeneräisyyden. Ne, jotka eivät kestä, saavat mennä. Ihmisiä ja asioita tulee ja menee elämässämme.
Kipua ja sairastumiskokemusta voi pitää yhtenä osana muiden elämän tapahtumien joukossa. Siten voi elää rauhallisemmin ja jättää tilaa muillekin kuin vaikeille ajatuksille. Jotkut päivät ovat terveilläkin todella vaikeita.
Silti voimme muistaa, että talven jälkeen tulee aina uusi kevät ja huominen voi olla parempi. Toisinaan pidemmälle ei tarvitse – eikä kannata – katsoa. On ihan hyvä olla vain ja huomata elävänsä.
Mielenrauhaa – aitoutta
Voimavaraksi voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota on rakastanut. Sairas – ja jokainen – saa olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita.
Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiäsi – sinusta välitetään.
Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johdattaa pohtimaan arvoja ja elämää syvemmin. Se voi kirkastaa asioita, jotka terveenä touhutessa jäivät toistuvasti sivuun.
Elämä voi selkeytyä, ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää.
Aloita hyväksymällä sairas elämäsi – ja rakasta aitoa itseäsi.
Voimavaraksi voi ottaa sen kaiken, josta on aikanaan aidosti pitänyt ja jota on rakastanut. Sairas – ja jokainen – saa olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota on saanut kokea. Vielä voi tapahtua kivoja asioita.
Olet yhä tärkeä ja arvokas. Usko läheisiäsi – sinusta välitetään.
Ole aito itsesi. Tarkkaile ja huomioi elämää rauhassa. Katso myötätunnolla elämäsi ihmisiä ja muitakin. Hidastetumpi elämä voi johdattaa pohtimaan arvoja ja elämää syvemmin. Se voi kirkastaa asioita, jotka terveenä touhutessa jäivät toistuvasti sivuun.
Elämä voi selkeytyä, ja sairaallakin voi olla aidosti ihan hyvää elämää.
Aloita hyväksymällä sairas elämäsi – ja rakasta aitoa itseäsi.
