 |
| Kuva Microsoft 365 kuvapankki |
Ajatuksiaan pitää välillä tuulettaa. Vanhat opit eivät aina ole parempia kuin uudet. Voimme oppia toisiltamme eloa helpottavia asioita. Sitten on niitä elinvoimaan vaikuttavia. Voimme oivaltaa paljon olemalla vastavuoroisesti toinen toisillemme tukena.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
IHMISENÄ IHMISELLE - AUTTAMINEN
Pahoittelut etukäteen sillä kirjoitus tulee sisältämään monta jossittelua ja kainoja toiveita. Sillä, uskokaa tai alkaa Kevään ihanuus ei ole sitä kaikille. Väsyneenä - henkisesti ja fyysisesti, jää usein junnaamaan omaan ajatuskehäänsä. Ei ole helppo löytää voimia nousta, jos on eristäytynyt omaan elämänkuvioonsa.
Aina ei tarvitsisi tehdä ja oppia vaikeimman tai kantapään kautta. Kannattaisi uskaltautua seuraamaan, kysymään ja katsomaan miten muut tekevät ja ratkaisevat pulmiaan. Apua saadessa jää enemmän voimavaroja tehdä ja olla.
Toivoisin, että oppisimme kertomaan mieltämme ja
arkeamme koskevista asioista, ainakin luotetuille. Olisi hyvä, jos voisimme ajoittain olla toisillemme olkapäinä, kuuntelijoina ja tukijoina.
HENKISESTÄ LAMAANNUKSESTA YLÖS
Fyysisiin kremppoihin tottuu ja sopeutuu, jollain tavalla ja jollain aikajanalla. Mielen hyvinvointiin vaikuttavien asioiden ja tilanteiden kanssa on usein tiukempaa - terveillä ja sairailla. Omaan näköalattomuuteen jää usein kiinni. Märehtii, pohtii lisää, valittaa toiselle, joka saattaa kompata, että kamalaa (sen enempää miettimättä).
Pitäisi uskaltaa kaivaa syvemmältä niitä perussyitä ja katsoa peiliin, että mikä sen kauheuden takana on. "Kyllä se siitä, jaksamista" - sanonnat lohduttavat hetken. Jos manailua, huokauksia ja märehtimisiä alkaa olla jonoksi asti, pitäisi läheistenkin pysähtyä. Aina voi kysyä: Hei, miten voisin auttaa?
Monella on yllään jonkinlainen pärjäämisen panssari, jota ei monelle uskalla raottaa. Painetaan menemään hampaat irvessä. Surullista, sillä emme voi tietää mitä toistemme maskien alla on menossa. Emme voi tietää, milloin olemme itse se apua tarvitseva.
KEVÄT - IHANA, KAMALA
Kelloja käännettiin, valon määrä lisääntyy, katupöly ja
siitepöly lentävät. Jokaisella on heikko kohtansa ja vuodenaikansa. Päivämäärät
vilistävät. Alakulo hellittää otettaan usein perusasioilla – lepoa, liikettä,
säännöllisyyttä, unta ja sopivasti seuraa. Keväällä hormonitkin heräävät.
Kevät on silti yllättävän monelle vaikeaa aikaa.
Alakulon tuhma isoveli masennus ei katso vuodenaikoja, eikä taltu pelkällä ystävän toivotuksella - kyllä se siitä. Pitkäaikaissairailla mielessä voi tuntua ja olla Hoitoväsymys (lue kirjoitus aiheesta alta). Alla linkeissä ehkä joitain hyviä ajatuksia jaksamiseen, toivon.
Kesäaika ja kellon rukkaaminen on omasta ja tutkijoidenkin mielestä ihan kauhea vikatikki ihmisen koneistolle. Lukekaa fiksumpaa faktaa alta - Ylen kirjoitukseen aiheesta pääset klikkaamalla alta.
Yritetään huomata kanssakulkijat ja tuupitaan toisiamme aina vähän valoa päin!
Linkki:
 |
| Kamala luonto 20-2893 |
#alakulo #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
Miltä
tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta
RUNO
- Kun ei riitä - itselleen
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti