 |
| Kuva Microsoft 365 kuvapankki |
Ajatuksiaan pitää välillä tuulettaa. Vanhat opit eivät aina ole parempia kuin uudet. Voimme oppia toisiltamme eloa helpottavia asioita. Voimme oivaltaa paljon olemalla vastavuoroisesti toinen toistemme tukena.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
IHMISENÄ IHMISELLE - AUTTAMINEN
Pahoittelut etukäteen, sillä kirjoitus sisältää monia jossitteluja ja kainoja toiveita. Sillä, uskokaa tai alkaa Kevät ei ole kaikille ihanaa aikaa. Väsyneenä - henkisesti ja fyysisesti, jää usein junnaamaan omaan ajatuskehäänsä. Ei ole helppoa löytää voimia nousta, jos on eristäytynyt omaan elämänkuvioonsa. Aina ei tarvitsisi tehdä ja oppia vaikeimman tai kantapään kautta. Kannattaisi uskaltautua seuraamaan, kysymään ja katsomaan miten
muut tekevät ja ratkaisevat pulmiaan. Apua saadessa jää enemmän voimavaroja tehdä ja olla.
Toivoisin, että oppisimme kertomaan mieltämme ja
arkeamme koskevista asioista, ainakin luotetuille. Olisi hyvä, jos voisimme ajoittain olla toisillemme olkapäinä, kuuntelijoina ja tukijoina.
YLÖS HENKISESTÄ LAMAANNUKSESTA
Fyysisiin kremppoihin tottuu ja sopeutuu, jollain
tavalla ja jollain aikajanalla. Mielen hyvinvointiin vaikuttavien asioiden ja tilanteiden kanssa on usein tiukempaa - terveillä ja sairailla. Omaan näköalattomuuteensa voi jäädä kiinni. Sitä märehtii, pohtii lisää, valittaa muille, jotka saattavat kompata, että kamalaa on (sen enempää
miettimättä).
Meidän pitäisi uskaltaa kaivaa niitä
perussyitä syvemmältä. Pitäsi katsoa peiliin, että mikä sen kauheuden takana on. "Kyllä se siitä,
jaksamista" - sanonnat lohduttavat hetken. Jos manailua, huokauksia ja märehtimisiä alkaa olla jonoksi asti, pitäisi läheisten pysähtyä. Aina voimme kysyä: Hei, miten voisin auttaa?
Monella on yllään jonkinlainen pärjäämisen panssari, jota emme uskalla oikein muille raottaa. Painetaan menemään vaikka hampaat irvessä. Surullista, sillä emme voi tietää mitä toistemme maskien alla on menossa. Emme voi tietää, milloin me tarvitsemme apua.
KEVÄT - IHANA JA KAMALA
Kelloja käännettiin, valon määrä lisääntyy, katu- ja
siitepöly lentävät. Jokaisella on heikko kohtansa ja vuodenaikansa. Alakulo hellittää otettaan usein perusasioilla – lepoa, liikettä,
säännöllisyyttä, unta ja sopivasti seuraa. Keväällä hormonitkin heräävät.
Kevät on silti yllättävän monelle vaikeaa ja monelle kovin kiireistä aikaa.
Alakulon tuhma isoveli masennus ei katso vuodenaikoja, eikä se taltu pelkällä toteamuksella - kyllä se siitä. Pitkäaikaissairailla voi olla Hoitoväsymys (lue kirjoitus aiheesta alta).
Kesäaika ja kellon rukkaaminen ovat omasta ja tutkijoidenkin mielestä ihan kauhea vikatikki ihmisen sisäiselle koneistolle. Lukekaa faktaa alta.
Yritetään huomata kanssakulkijat ja tuupitaan toisiamme aina vähän valoa päin!
Linkki:
 |
| Kamala luonto 20-2893 |
#alakulo #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
Miltä
tuntuu? - Tuntemuksia ja ajatuksia sairastamisesta
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti