.jpg)
Häät ja leikkaus elokuun lopulla 2020 jäivät taakse. Syövän suhteen oli tarjolla seurantaa. Leikkauksesta kivuttomaksi toipuminen vei pari kuukautta.
Naiseuteni oli hukassa kipujen ja arpien myötä. En ollut hehkeä morsio, eikä kuherruskuukautemme ollut kiihkeä leikkauksesta toipumisen aikoina. Henkinen kanttini oli vähän niin ja näin.
Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös
Facebookissa ja Instagramissa.
Sydänläpässä hyytymää ja vähän muuta
Sain etsiä uudelleen – ja pidempään – itsetuntoani ja naiseuttani. Halailua ja kainalossa olemista sain kyllä kokea usein. Tartuimme toisiimme kuin hukkuvat oljenkorteen.
Kai siksi, ettei elämä olisi liian imelää, marraskuussa 2020 tunsin rinnassani lisääntyvää painon tunnetta ja kipua. Tutkimusten jälkeen selvisi, että leikattuun sydämeni varaosaan, mitraaliläppään, oli muodostunut suuri hyytymä.
Hyytymisen seuranta täytyi jatkossa tehdä aina käsivarresta otetuilla laboratoriokokeilla. Ei tiedetty, voitaisiinko tehdä mitään, jos hyytymälääkkeen annoksen nostokaan ei avaisi hyytymää. Kardiologit olivat totisia.
Hyytymälääkkeen tavoitearvoa hilattiin yhä korkeammalle. Olo oli todella tukala.
Onnekseni parin kuukauden kuluttua arvot olivat normaalin rajoissa. Hyytymä liukeni tiiviin seurannan ja suurten lääkitysannosten avulla.
Jotta ei olisi liian helppoa, järjestin väsymyksessäni heti sydänepisodista selvittyäni itselleni kotitapaturman. Jalkapöydän luuni murskautuivat – niin maan perusteellisesti.
Kepeillä köpötin koko lopputalven, eikä jalkapöydästä koskaan tullut normaalia. Jalka jäi murskaksi, eikä hyytymiä voitu poistaa – taustani vuoksi ei voitu leikata. Kepit ja tukikenkä olivat alkuun seurana.
Eristäydyin kotioloihin, osin myös korona-ajan takia. Olimme alkuvuodesta 2021 henkisesti aivan loppu – kaiken tämän rumban ja hädän jälkeen.
