 |
| Helena Turpeinen – Pisarapallero |
Kukaan ei selviä kivuitta elämästä.
Ei fyysisiltä eikä henkisiltä.
Jokainen tarvitsee jossain vaiheessa
toisilta olkapäätä tukea.
Voisimme yrittää katsoa erimielisyyksissä
asioita vastapuolen silmin.
Myötätunnon opettelu helpottaa olemistamme. Myötätuntoisuus tasaa mielen kuohuja.
On kaikenlaisia kaunoja ja keskeneräisyyksiä.
Kommunikaation takkuja
Ne kaikki tunnejumit synnyttävät epävarmuutta
alakuloa jakyvyttömyyttä uskoa parempaan.
Pitkään tummissa tunteissa vellonut
voi katkeroitua ja unohtaa,
että pimeän lisäksi on vaaleaa
tavallista ja hyvää toivovaa.
Toisinaan meidän on kaivettava
ripaus kiukkua ja sisunrippeitä
päästäksemme toimintamoodiin.
Satuttaneelle voi antaa palautetta
ja kertoa miltä tuntui ja tuntuu nyt.
Toisinaan emme enää voi kysyä
tai toinen ei vaan vastaa.
On todettava, näin oli,
sattui se siitä ja eteenpäin.
Voimme suunnata tarmomme
askeleemme asioihin ja
seuraan joka tuo elämäämme
hyvää, kivaa ja mielekästä
tai jopa mahtavaa.
Ollaan kiitollisia, vielä elämme.
💗Huokauksia, vellovia huokauksia.
Ihan välähdyksinä mielessä tilanteita.
Syvälle uponneita sanoja.
Asioita, joista olisi pitänyt sanoa,
mutta ei sanonut.
Niistä mitä teki, vaikka ei olisi kannattanut.
On ihmisiä, niitä luottamuksen rikkoneita.
Rukoilen, tarvitsen, huokaan ja toivon armoa
kyetäkseni elämään täydemmin.
keskittyäkseni ihan vain käsillä olevaan.
Tarvitsen toivoa ja huokaan.
Suuntaan hyvään ympärilläni ja
elämässäni toivoon ajatusteni pohjalla.
 |
Sarkastisena kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjisklippi 19–2373 |
💗
