![]() |
| Kuva Suomen Ev.lut. kirkko |
Joskus elämä voi tuntua loputtomalta vastoinkäymisten marssilta. Vaikeat asiat ja ajat voivat karsia elämää pelkistetymmäksi. Vaikka elämä heittää eteemme monenlaista, siellä pohjalla on silti aito ihminen.
Sielussamme voi olla säröjä.
Kuten kuvassa sanotaan –
sillä tavalla valo pääsee sisään.
Kaikissa meissä on säröjä
Kaikissa meissä on säröjä,olivat karvaasti oppineet,siipeen saaneetja kompuroineet.Tutuksi oli tullutpettymysten polku.Elämän tyhjiin imemät,jäljellä ihmisen rippeet.Olivat niin monin tavoinkyllästyneitä jo elämään,sen hyvään enää uskomaan.Silti – etsivät epätoivoisinakaiken voittavaa rakkautta.Olivat unohtaneettotuuden ikiaikaisen:kaikissa meissä on säröjä.
Kaikissa meissä on säröjä,
olivat karvaasti oppineet,
siipeen saaneet
ja kompuroineet.
Tutuksi oli tullut
pettymysten polku.
Elämän tyhjiin imemät,
jäljellä ihmisen rippeet.
Olivat niin monin tavoin
kyllästyneitä jo elämään,
sen hyvään enää uskomaan.
Silti – etsivät epätoivoisina
kaiken voittavaa rakkautta.
Olivat unohtaneet
totuuden ikiaikaisen:
kaikissa meissä on säröjä.

