Toisinaan meille
suodaan vaikea osa.
Olla rinnallakulkijana
seuraamassa ja toivomassa
toiselle parempaa
kykenemättä auttamaan.
Se syö kuin rotta,
ihan säälimättä
armotta sisältäpäin.
Sen kanssa on elettävä.
Voi miten toivon,
että vielä tulisi jotain.
Jotain, joka muuttaisi jotain
edes joksikin aikaa.
No, mielellään lopullisesti.
On hyväksyttävä se,
mitä tuleman pitää.
On katsottava kauas eteen,
keskittyen hetkiseen.
On mietittävä mahdollisen
menetyksen sijaan mitä jäi.
Elomme tuo toisinaan eteen
ihan hyllyvää.
Sitä kovin epävarmaa.
On katsottava kaukaisuuteen
huomattava pienuutensa.
Tässä on vaan elettävä elämäänsä,
vaikka toisen elämä on ihan
vaakalaudalla.
Vaikka toisen koko elämä on
ihan vaakalaudalla.
💗
💗
🙏
