Lääketiede – ei mikään mahti maailmassa –
aina kykene pysäyttämään sairauden etenemistä.
Vakavasti sairas joutuu läheisineen
elämän rajallisuuden ajatuksen eteen.
Kulttuurissamme kuolema on usein siivottu,
ulkoistettu erilleen tavallisesta elämänkulusta.
Elämästä luopumisesta puhutaan kiertoilmauksin.
Silti maanpäällisen aikamme pituus voi lyhentyä
ja lähdön hetki voi olla – kenellä tahansa –
hyvin lähellä.
Toisinaan lähtö tulee niin pian,
ettei ole voimia tai mahdollisuuksia
kertoa niitä kaikkein tärkeimpiä asioita.
Siksi edunvalvontavaltakirja, hoitotahto
ja testamentti olisi hyvä tehdä jo nuorena.
Niiden valmiina oleminen helpottaa läheisten taakkaa.
Kun viimeiset maalliset asiat ovat kunnossa,
voi keskittyä – ihan vaan elämään.
Vakavasti sairastuessa joudutaan pohtimaan,
mitä oma kroppa kestää.
Voi tulla eteen tilanne,
jossa kaikki mahdollinen on jo tehty.
Silloin tulee hetki,
jolloin on hyväksyttävä se,
että hoidot ja lääkkeet toisivat
enää vain lisäkärsimystä.
Sairas voi joutua monen vaiheen aikana
useaan kertaan lähtöporttien reunalle –
ja takaisin.
Viime aikoina voidaan luopua
niin sanotuista ”turhista” lääkkeistä.
Silloin voi elää oman mielensä
ja käsityksensä mukaista hyvää elämää.
Viime hetkilläkin voi kohottaa lasin,
skoolata elämälle kiittäen.
Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään
omanlaisiaan ja hyviä –
voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.
Olen huomannut, että vaikeita, kauniita
ja syviä asioita on helppo siirtää eteenpäin.
Ajattelee, että sitten joskus.
Joskus se hetki tulee liian myöhään.
Minua on auttanut se,
että olen yrittänyt sanoa sen,
mikä on painanut mieltä.
Jos puhuminen on tuntunut vaikealta,
olen kirjoittanut.
Ja vasta sitten puhunut.
Mielenrauhan vuoksi on tärkeää,
että on pystynyt – edes ajatuksissaan –
katumaan ja pyytämään anteeksi niiltä,
joita on itse satuttanut.
Ja antamaan anteeksi niille,
jotka ovat satuttaneet meitä.
Ahdistus ja kuolemanpelko
Kuolemaan liittyvä ahdistus voi helpottaa ajan myötä.
Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen
voivat auttaa.
Kuolema voi ahdistaa siksi,
että kaikki, mitä siitä tiedämme,
on lopulta arvoitusta.
Emme tiedä, miltä kuoleminen tuntuu
emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Ehkä ihminen muovautuu
kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten,
että hän voi rauhassa aloittaa
loppumatkansa kohti
maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.
Jokainen ajattelee omalla tavallaan
elämästä ja siitä luopumisesta.
Osa saa lohtua uskonnosta,
osa jälleennäkemisen toivosta.
Uskon, että aivan viimeisinä aikoina
tärkeintä kuolevalle ja hänen läheisilleen
on olla yhdessä.
ja
Saada olla
ja näyttää välittämisensä.
💗
