Sairastamisen opetuksia 6 – Ahdistus ja kuolemanpelko

Vakavasti sairaan on käsiteltävä ja kohdattava elämän rajallisuuden hyväksymisen ajatus. Se, että maanpäällisen aikamme pituus voi lyhentyä ja lähdön hetki voi olla, kenellä tahansa, hyvin lähellä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Aina ei kyetä parantamaan 

Sairautemme yritetään parantaa, jos se on mahdollista. Muiden sairastuneiden ja samassa "veneessä" olevien vertaistukea en voi suositella liikaa. Lukemalla, pohtimalla ja vaihtamalla ajatuksia muiden kanssa saa laajempaa ymmärrystä tästäkin vaikeasta aiheesta. Voimme joutua pohtimaan mitä kroppa kestää? Voimme joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki voitava on tehty. Yrityksistä huolimatta sairaus voi olla ottanut niskalenkin. Lopulta eteen voi tulla hetki, jolloin meidän täytyy hyväksyä se, että hoidot ja lääkkeet tuovat ainoastaan lisäkärsimystä.

Vakavan sairauden edettessä

Kulttuurissamme kuolema on siivottu ja ulkoistettu erilleen tavallisesta elämän kulusta. Elämästä luopumisen kertomiseen käytetään kiertoilmauksia. Jokainen on lopulta viimeisellä "portilla". Vakavasti sairas joutuu läheisineen elämästä luopumisen ajatuksen eteen. Sairas voi joutua monen vaiheen aikana useaan kertaan "porttien" lähelle ja takaisin. Joskus sinne joutuu äkkirysäyksellä.

Edunvalvontatestamentti, hoitotahto ja testamentti olisi hyvä olla tehtynä jo nuorena. Ne helpottavat läheistemme taakkaa. Kun nuo viimeiset maalliset asiat ovat tehtynä, voi keskittyä huolettomammin elämäänsä. Olisi hyvä, ettei siirtäisi vaikeita eikä kauniita asioita eteenpäin ajatellen - sitten joskus, Toisinaan lähdön hetki tulee niin pian, ettei ole voimia tai mahdollisuuksia niitä kertoa.
Mitä, jos kertoisimme isot ja tärkeät asiamme painamasta kun olemme vielä hyvissä voimissa? Saisimme olla rauhallisina, tietäen että jäljelle jääneet pärjäävät ja välimme ovat selvät.

Lääketiede, eikä mikään mahti maailmassa kykene aina pysäyttämään sairauden etenemistä. Loppusuoralla ja lähdön hetkellä olemme yksin ajatustemme ja tuntemustemme kanssa. Jäljellä olevan aikajanan lyhenemistä ei kukaan meistä pääse pakoon. Oman mielenrauhamme takia on tärkeää, että on pyrkinyt elämässään, tai edes ajatuksissaan, antamaan anteeksi heillekin, jotka ovat meitä satuttaneet. Samoin, jos on katunut ja pyytänyt anteeksi heiltä, joita on satuttanut ja joita kohtaan kokee tehneensä väärin. 

Viimeisinä aikoina voidaan luopua ns. "turhista" lääkkeistä. Silloin voi elää oman mielensä ja käsityksensä mukaista hyvää elämää. Viime hetkilläkin voi kohottaa lasin ja skoolata kiittäen elämälle. Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään omanlaisiaan ja hyviä. Tietenkin, voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.

Ahdistus ja kuoleman pelko

Uskon, että ahdistus kuolemaan liittyen helpottaa ajan myötä. Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen auttavat. Uskomustensa ja omatuntonsa mukaisesti olisi hyvä saada ajatuksensa, mielensä ja omatuntonsa tasapainoon ja rauhaa sielulleen.
Kuolema voi ahdistaa, sillä kaikki mitä tiedämme siitä, on lopulta arvoitusta. Tietomme pohjautuu olettamuksiin ja siihen mihin uskomme. Emme tiedä miltä kuoleminen tuntuu emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Moni pohtii asiaa uskonnon kautta. 

Ehkä ihminen muovautuu kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten, että hän voi rauhassa aloittaa loppumatkansa kohti maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.

Kristinuskon jälleennäkemisen toivo

Jokainen ajattelee omalla tavallaan elämästä ja siitä luopumisesta. Itse uskon ja nojaan Luojaan. Raamatun mukaan Taivas on ikuinen. Se antaa minulle rauhaa rauhattomuuteeni ja toivoa, sillä uskon jälleennäkemiseen.

USKON, ETTÄ AIVAN VIIMEISINÄ AIKOINA JA HETKINÄ TÄRKEINTÄ KUOLEVALLE JA HÄNEN LÄHEISILLEEN ON OLLA YHDESSÄ. SAADA OLLA JA NÄYTTÄÄ VÄLITTÄMISENSÄ.


Poimin alle linkkejä aiempiin kirjoituksiani, joissa on syvempää pohdintaa tähän kirjoitukseen liittyvistä aiheista  – mm. pelosta, ahdistuksesta, kuoleman läheisyyttä ja kuolevaisuuden ajatusta.


#ahdistus #alakulo #armo #rakkaus #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

 

Kirjoituksia:

Jos tietäisi

Oma kuolevaisuus

Kuoleman läheisyydessä

Elämä voittaa kuoleman

Jos lähtöjärjestys on väärä

Ahdistuksen alla

Tänään peilistä katsoo pelko

Ihan jotain muuta

Vertaistukea - Sydänyhteisön löytäminen

Lopulta olemme yksin

Sietää, sietää

Myötätunto

Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Ystävä - heikkoinakin päivinä

Kuva Microft 365 kuvapankki

On taas aika kiittää ystävyydestä. On ystävän päivä, jonka pitäisi olla ihan automaattisesti jokainen päivä. Toisinaan on hyvä kiittää ja erityisesti arvostaa kutakin olemassaolevaa ystävyyssuhdettamme. Hyvään ystävyyteen ei kuulu täydellisyyden tavoitteleminen. Aitous - saada olla ihan omana keskeneräisenä itsenään. 

Kiitos Ystävä, kun katsot sormiesi välistä puutteitani ja kompurointejani.  Tunnemme pohjamutia myöten. Tiedämme jo mitä omasta ja ystävämme sisimmästä löytyy. Meillä on yhteistä ja erillistä historiaa.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!



Olet hyvä ihminen ja ihana ystävä. Kiitos, että jaksat olla ..

 

YSTÄVÄ - HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ

 

OLEMME NÄHNEET TOISEMME

HUONOIMMILLAMME, PARHAIMMILLAMME.

KAIKEN ALTA HUOMATTU TOISTEMMME ERITYINEN.

 

OLEMME 

MARINOITUNEET MURHEISSA.

PILKKONEET HANKALAA PIENEMMÄKSI.

MAALANNEET TUMMAA VAALEAMMAKSI.

SANAILLEET, REPEILLEET, HAAVEILLEET .

ILON KYYNELISTÄ KEVENTYNEET.

 

OLEMME TOISIIMME TUKEUTUNEET, 

TOISIAMME KANNATELLEET.

ILMAA SAMANHENKISTÄ HENGITELLEET.

 

KIITOS YSTÄVÄ, ETTÄ JAKSAT MINUA 

HEIKKOINAKIN PÄIVINÄ.

 

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE 2024


#armo #kiitollisuus #myotatunto #onni #reunallapelottaa #runo #toivo #ystava

 

Kirjoituksia:

Ystävälle

Miten toivonkaan

Päästä irti

Merkitset, olet tärkeä

Empatiaa

Toivorikkaan ja hyvän elämän jäljillä -kirjoitukseni Karpatiat-lehteen

Kirjoitukseni Hyvä elämä ja armo - Siskot, matka, jolle kukaan ei halunnut-sivustolle

Omia polkujamme

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Sairastamisen opetuksia 5 – Töissä sairaana

vas. kuva 7/2002, oikea 11/2021

Moni sairastuu vakavasti ennen varsinaista eläkeikäänsä. Sairastuminen mullistaa työssä puurtaneen elämän. Vaikutukset tuntuvat sairaan elämän lisäksi monella tapaa hänen lähipiirissään ja työyhteisössään.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Eri ikäkausina ja elämänvaiheissa sairastuvilla on omat ongelmansa

Kun sairastuu vakavaan sairauteen, se on kamalaa kaiken ikäiselle. Lapsen sairaus on täyttä horroria. Nuoren aikuisen sairastuminen tuntuu julmalta vääryydeltä. Työelämässä puurtavilla on omanlaiset ongelmansa sairastuessaan. Sairauden myötä tarvitaan usein monenlaista sovittelua työssä jaksamisen takia. Usein sairaslomia ja erilaisia vaiheita riittää. Sairaan mielen myllerrystä eivät ulkopuoliset näe, mutta tilanne mullistaa hänen elämänsä monin tavoin. Olo junnaa ja vaihtelee. 

Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia, on sairastaminen erityisen haasteellista. Itse sairaalle se merkitsee lisähuolta ja monenlaista venymistä. Perheen keskinäiset roolit, lähipiirin ja laajemmin työyhteisön ja sairaan elämässä olleiden ihmisten suhteet saattavat muuttua. Yhtä kaikki – työikäinen sairas joutuu monenlaiseen mankeliin. 

Töissä pitäisi jaksaa - ja jaksaa. Meille on iskostettu, että ahkeuus palkitaa ja töitä pitää tehdä. Kun sairaus on astunut peruuntumattomasti kuvaan, nämä itsestäänselvyydet heittävät nopeasti ”häränpyllyä”. Töistä ja arkiaskareista voi tulla vuoren korkuisia esteitä. Niiden ylittäminen voi tuntua mahdottomalta. Välillä kaikkeen sairastamiseen liittyvään tuntuu tottuvan, mutta ajoittain katkeruus yrittää vallata mielen. Välillä voi tuntua hassulta kuunnella terveiden pikkumaisista flunssista tai arkipäivän pulmista. Voi mietityttää se, jos vointi aina vaan huononee ja lääkemäärät kasvavat? Epävarmuus voi syödä sisältä. Uupumus voi tuntua olevan aina läsnä ja keskittymiskyky voi totisesti olla hukassa tai nollissa.

On stressaaavaa huomata, että keho ei kertakaikkiaan kestä. Ei tottele, vaikka hampaat irvessä yrittäisi. Sitten sitä miettii, että kannattaako tehdä töitä, jos se vie kaikki voimat? Kolikon kääntöpuolena on mielekäs tekeminen, rahallinen korvaus ja muutama kiva työkaveri. Työ voi antaa paljon, mutta entä jos se imee ihan kaikki voimat. Ne voimat, jota pitäisi olla arkisiin puuhiinkin.
Töissä aika voi kulua eikä ehdi miettiä muuta - sitä ainaista omaa kehoaan tai väsyneitä ja pelokkaita ajatuksiaan. Rahaa jokainen tarvitsee ihan arjen ja asumisen menoihin. Vaa, mitä jos tuntuu kuin kaivaisi poteroa omalle arkulleen yrittäessään sinnitellä?? 
Entä, jos on vaikea keskittyä, entä jos alituiseen tarkkailee itseään ja pelottaa? Sitten taas muistaa lääkärin sanat: parempi. Lenkille ja salille, vaikka ei millään jaksaisi. Lisää lääkkeitä, oireita ja niiden sivuvaikutuksia. Mieli on taas herkillä. Masennus ja pelko voi vaania. Pelkoja, mitä sairauden edetessä vielä pitää kestää? Elämä on muuttunut selviytymistaisteluksi ja vauhti on hidastunut. Sellaista voi olla työssä sairaana sinnittelevän elämä. Vai, tuntuuko pitkä-aikaissairaat tutulta?

Löysin EVA:n tutkimuksen ansiotyön merkityksestä. EVA = Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n (voittoa tavoittelematon yhdistys), joka on vuonna 1974 perustettu ajatushautomo, joka edistää markkinataloutta ja jonka tavoitteena on suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestys. Se tuottaa tietoa ja näkemyksiä ajankohtaiseen julkiseen keskusteluun ja esittää reformeja poliittisille päättäjille). Tutkimuksen palkeista juuri nyt allekirjoitan itse seuraavat: keino rahoittaa aktiviteetteja, velvollisuus, ihmissuhteita, arjen rutiinia, statusta = olen ihminen, jatkuvaa rääkkiä, PAKOPAIKKAA ELÄMÄN MUILTA VAATIMUKSILTA. Viimeinen kolahti.Tässä linkki tutkimukseen EVA-ansiotyön merkitys itselle


Kadehdin terveyttä, sitä kaipaan. Vaivattomia ja kivuttomia päiviä. Ollaan kai sitten samalla viivalla kadehtimassa - vain eri kropissa ja elämäntilanteissa. Näillä eväillä jatketaan ja eletään hyvän huomisen toivossa.

Jokainen joutuu käymään omat karhunpaininsa työssä jaksamisen ja elämänvaiheidensa kanssa 

Muistan ne tuhannet venymiset, joita olen työvuosinani sairaana työssä, työmatkoilla ja muuten elämässäni sadatellut. 

Armollisuuden ja myötätunnon ajatuksia kaikille työikäisille vakavasti sairaalle.


#ahdistus #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki

 

Kirjoituksia::

Kun ei riitä - itselleen

Hoitoväsymys - Fatiikki

Miltä tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta

Kun sairastuu vakavasti

Vakavasti sairaan läheisille

Jos tietäisi

Itsetutkiskelua

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.