Vakavasti sairaan on käsiteltävä ja kohdattava ajatus elämän rajallisuudesta.
Se, että maanpäällisen aikamme pituus voi lyhentyä ja lähdön hetki voi olla – kenellä tahansa – hyvin lähellä.
Aina ei kyetä parantamaan
Sairautta yritetään parantaa, jos se on mahdollista.
Muiden sairastuneiden ja samassa ”veneessä” olevien vertaistukea en voi suositella liikaa. Lukemalla, pohtimalla ja vaihtamalla ajatuksia muiden kanssa saa laajempaa ymmärrystä tästäkin vaikeasta aiheesta.
Voimme joutua pohtimaan, mitä kroppa kestää.
Voimme joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki voitava on tehty. Yrityksistä huolimatta sairaus voi olla ottanut niskalenkin. Lopulta eteen voi tulla hetki, jolloin meidän on hyväksyttävä se, että hoidot ja lääkkeet tuovat ainoastaan lisäkärsimystä.
Muiden sairastuneiden ja samassa ”veneessä” olevien vertaistukea en voi suositella liikaa. Lukemalla, pohtimalla ja vaihtamalla ajatuksia muiden kanssa saa laajempaa ymmärrystä tästäkin vaikeasta aiheesta.
Voimme joutua pohtimaan, mitä kroppa kestää.
Voimme joutua kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki voitava on tehty. Yrityksistä huolimatta sairaus voi olla ottanut niskalenkin. Lopulta eteen voi tulla hetki, jolloin meidän on hyväksyttävä se, että hoidot ja lääkkeet tuovat ainoastaan lisäkärsimystä.
Vakavan sairauden edetessä
Kulttuurissamme kuolema on siivottu ja ulkoistettu erilleen tavallisesta elämänkulusta. Elämästä luopumisen kertomiseen käytetään kiertoilmauksia. Jokainen on lopulta viimeisellä ”portilla”.
Vakavasti sairas joutuu läheisineen elämän rajallisuuden ajatuksen eteen. Sairas voi joutua monen vaiheen aikana useaan kertaan porttien lähelle ja takaisin. Joskus sinne joutuu äkkirysäyksellä.
Edunvalvontavaltakirja, hoitotahto ja testamentti olisi hyvä tehdä jo nuorena. Ne helpottavat läheisten taakkaa. Kun nuo viimeiset maalliset asiat ovat kunnossa, voi keskittyä huolettomammin elämään.
Olisi hyvä, ettei siirtäisi vaikeita eikä kauniita asioita eteenpäin ajatellen – sitten joskus. Toisinaan lähdön hetki tulee niin pian, ettei ole voimia tai mahdollisuuksia kertoa niitä.
Mitä jos kertoisimme isot ja tärkeät asiamme painamatta mieltä silloin, kun olemme vielä hyvissä voimissa? Saisimme olla rauhallisempia tietäen, että jäljelle jääneet pärjäävät ja välit ovat selvät.
Lääketiede – eikä mikään mahti maailmassa – kykene aina pysäyttämään sairauden etenemistä. Loppusuoralla ja lähdön hetkellä olemme yksin ajatustemme ja tuntemustemme kanssa. Jäljellä olevan aikajanan lyhenemistä ei kukaan meistä pääse pakoon.
Oman mielenrauhamme vuoksi on tärkeää, että on pyrkinyt elämässään – tai edes ajatuksissaan – antamaan anteeksi niillekin, jotka ovat satuttaneet. Samoin on tärkeää katua ja pyytää anteeksi niiltä, joita on itse satuttanut.
Viimeisinä aikoina voidaan luopua niin sanotuista ”turhista” lääkkeistä. Silloin voi elää oman mielensä ja käsityksensä mukaista hyvää elämää. Viime hetkilläkin voi kohottaa lasin ja skoolata elämälle kiittäen. Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään omanlaisiaan ja hyviä – voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.
Kulttuurissamme kuolema on siivottu ja ulkoistettu erilleen tavallisesta elämänkulusta. Elämästä luopumisen kertomiseen käytetään kiertoilmauksia. Jokainen on lopulta viimeisellä ”portilla”.
Vakavasti sairas joutuu läheisineen elämän rajallisuuden ajatuksen eteen. Sairas voi joutua monen vaiheen aikana useaan kertaan porttien lähelle ja takaisin. Joskus sinne joutuu äkkirysäyksellä.
Edunvalvontavaltakirja, hoitotahto ja testamentti olisi hyvä tehdä jo nuorena. Ne helpottavat läheisten taakkaa. Kun nuo viimeiset maalliset asiat ovat kunnossa, voi keskittyä huolettomammin elämään.
Olisi hyvä, ettei siirtäisi vaikeita eikä kauniita asioita eteenpäin ajatellen – sitten joskus. Toisinaan lähdön hetki tulee niin pian, ettei ole voimia tai mahdollisuuksia kertoa niitä.
Mitä jos kertoisimme isot ja tärkeät asiamme painamatta mieltä silloin, kun olemme vielä hyvissä voimissa? Saisimme olla rauhallisempia tietäen, että jäljelle jääneet pärjäävät ja välit ovat selvät.
Lääketiede – eikä mikään mahti maailmassa – kykene aina pysäyttämään sairauden etenemistä. Loppusuoralla ja lähdön hetkellä olemme yksin ajatustemme ja tuntemustemme kanssa. Jäljellä olevan aikajanan lyhenemistä ei kukaan meistä pääse pakoon.
Oman mielenrauhamme vuoksi on tärkeää, että on pyrkinyt elämässään – tai edes ajatuksissaan – antamaan anteeksi niillekin, jotka ovat satuttaneet. Samoin on tärkeää katua ja pyytää anteeksi niiltä, joita on itse satuttanut.
Viimeisinä aikoina voidaan luopua niin sanotuista ”turhista” lääkkeistä. Silloin voi elää oman mielensä ja käsityksensä mukaista hyvää elämää. Viime hetkilläkin voi kohottaa lasin ja skoolata elämälle kiittäen. Voi pyrkiä tekemään viime hetkistään omanlaisiaan ja hyviä – voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan.
Ahdistus ja kuolemanpelko
Uskon, että kuolemaan liittyvä ahdistus voi helpottaa ajan myötä. Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen auttavat. Uskomustensa ja omatuntonsa mukaisesti olisi hyvä saada ajatuksensa ja mielensä tasapainoon ja rauha sielulleen.
Kuolema voi ahdistaa, sillä kaikki, mitä siitä tiedämme, on lopulta arvoitusta. Tietomme pohjautuu olettamuksiin ja siihen, mihin uskomme. Emme tiedä, miltä kuoleminen tuntuu emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Moni pohtii asiaa uskonnon kautta.
Ehkä ihminen muovautuu kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten, että hän voi rauhassa aloittaa loppumatkansa kohti maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.
Uskon, että kuolemaan liittyvä ahdistus voi helpottaa ajan myötä. Lukeminen, perehtyminen ja keskusteleminen auttavat. Uskomustensa ja omatuntonsa mukaisesti olisi hyvä saada ajatuksensa ja mielensä tasapainoon ja rauha sielulleen.
Kuolema voi ahdistaa, sillä kaikki, mitä siitä tiedämme, on lopulta arvoitusta. Tietomme pohjautuu olettamuksiin ja siihen, mihin uskomme. Emme tiedä, miltä kuoleminen tuntuu emmekä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Moni pohtii asiaa uskonnon kautta.
Ehkä ihminen muovautuu kovassa paineessa ja ahdistuksessa siten, että hän voi rauhassa aloittaa loppumatkansa kohti maallisen elämänsä helpottavaa päätepistettä.
Kristinuskon jälleennäkemisen toivo
Jokainen ajattelee omalla tavallaan elämästä ja siitä luopumisesta. Itse uskon ja nojaan Luojaan. Raamatun mukaan taivas on ikuinen. Se antaa minulle rauhaa rauhattomuuteeni ja toivoa – sillä uskon jälleennäkemiseen.
Uskon, että aivan viimeisinä aikoina ja hetkinä tärkeintä kuolevalle ja hänen läheisilleen on olla yhdessä. Saada olla ja näyttää välittämisensä.
Poimin alle linkkejä aiempiin kirjoituksiini, joissa on syvempää pohdintaa näihin teemoihin liittyen – muun muassa pelosta, ahdistuksesta ja kuolevaisuuden ajatuksesta.
Jokainen ajattelee omalla tavallaan elämästä ja siitä luopumisesta. Itse uskon ja nojaan Luojaan. Raamatun mukaan taivas on ikuinen. Se antaa minulle rauhaa rauhattomuuteeni ja toivoa – sillä uskon jälleennäkemiseen.
Uskon, että aivan viimeisinä aikoina ja hetkinä tärkeintä kuolevalle ja hänen läheisilleen on olla yhdessä. Saada olla ja näyttää välittämisensä.
Poimin alle linkkejä aiempiin kirjoituksiini, joissa on syvempää pohdintaa näihin teemoihin liittyen – muun muassa pelosta, ahdistuksesta ja kuolevaisuuden ajatuksesta.
