Traumamuistojen käsittelyvaiheessa

Heikossa hapessa juuri ennen sydänleikkausta

Reilu kuukausi on kulunut vaiherikkaasta usean viikon sairaalareissustani. Monisairas on ongelma terveydenhuollossa = minä. Apu löytyi minulle aivan kuin ihmeenä - aivan viime hetkellä. Yhä olen, elän ja kirjoitan. Ihmeellistä. Ihme. Olen tuumaillut sairaalareissuni vaiheita. Ihan pyytämättä muisti syöttää muistoja. No, näitä on käytävä läpi - ja päästävä yli.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

Tartuntavaaraa ja henkistä tuskaa

Heinäkuussa 2024 kilpirauhasen imusolmukkeiden koepaloista löytyi keuhkosyövän etäpesäkkeitä. Syöpäni siirtyi paikallisesti parantumattomasta levikkeeksi ja parantumattomaksi. Moninaisen pitkän ja monipolvisen sairastamiseni myötä minusta on kehkeytynyt se terveydenhuollon kauhupotilas - olen kai se- pain in the ass eli pashamaisen sitkeä omia arveluitaan esittävä besser-wisser potilas.

Sairaalareissullani riitti vaiheita. 2 sairaalaa, kummassakin 2 osastolla + ccu ja ensia-avut molemmissa. Pleuranestekertymät veivät minut ensin keuhko-osaston potilaaksi. Poistoa ei voitu tehdä, koska minulla on leikatun sydänläppäni takia hyytymislääke Marevan käytössä. Hyytymisarvo piti saada pienemmäksi. Tehtiin DNR-päätös, joka on elvyttämättä jättämispäätös. Siis luonnollisen kuoleman salliminen tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole.

Olin keuhko-osastolla, jossa huonekavereinani oli kolmea eri tarttuvaa keuhkosairautta sairastavaa. Ihmettelen yhä sinne sijoittamistani. Kökötin jyrkässä istuma-asennon kulmassa ja huohotin. Nestelastin poistoa odottaessa nautin päivittäin maksimimäärän nesteenpoistolääkettä. Kykenin syömään päivässä ehkä saman määrän kuin 1-vuotias. Makuaistini katosi.

Husiin sydänselvittelyihin

Keuhkoissa oli tuolloin hyvin vaimeat hengitysäänet ja sydämestä kuului voimakas sivuääni. Mitraaliläpän osalta avosydänleikkaus ei ollut mahdollinen vointi takia. Siirsivät kardiologiselle polille. Sitten ambulanssilla HUSin CCU:lle. Tehtiin toinen pleuranesteen poisto. Tuli äkkitilanne ja annettiin toinen DNR-päätös.

Ihmeiden ihme. Uusi viikko koitti vaikean yön jälkeen. Tehtiin sydänultraus, tehtiin TEE-tutkimus eli ruokatorven kautta tehtävä sydämen ultraus. Keksivät - ehkä voisi olla mahdollista asentaa minulle verisuoniteitse uusi läppärakenne. Moisia on tehty muutamia aorttaläpän pettäessä.
Mitraaliläpän rakenne on ymmärtääkseni sydänläpistä monimutkaisin. Oli monia vaiheita. Pitkien tutkimusten ja varmasti monien viisaiden kokoontuessa sain tiedon, että halusivat yrittää pelastaa minut tuolla leikkauksella.
Leikkaus tehtiin ja sen sanottiin onnistuneen. Minut siirrettiin Husista jo puolentoista päivän päästä oman "hyvinvointialueeni" kardiologian osastolle toipumaan. Olin 4 päivää Sydänsairaalassa. Sain siellä taas oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin. Aloitin parin metrin siirtymiset rollaattorin kanssa.

Olin tottunut hengenahdistuksen pakokauhun omaiseen tunteeseen. Se muisto jäi syvälle. Nukuin ja olin vain istuma-asennossa. Myöhään jouluaaton aattona tehtiin kardiologin lopputarkastus. Halusin pois siitä kaikesta vaikka olin hutera kuin haavan lehti. Pääsin kotiin jouluaaton aaton iltana noin ilta kahdeksalta.

Olin aivan puhki. Hoksasin, - ei oltu juteltu nukahtamis- tai kipulääkkeistä. Olin saanut ties mitä ja miten paljon 3,5:n viikon sairaalareissulla. Tajusin, että kroppani oli niihin tottunut ja tulisi vieroitusoireita.

Mies teki minulle nukkumispesän. Nukuin hetkiä, kuten jo kauan ennen sairaalareissua oli ollut kotona ja sairaalassa. Meni ainakin kymmenen päivää ennen  kuin kykenin nukkumaaan pidempiä jaksaoja. Olimme muutamat ensimmäiset viikot ihan zombie-hahmojen kaltaisessa tilassa. 

Olen ollut kotona nyt tammikuun 2025 lopulla reilun kuukauden. 12 terveysreissua on tehty. Pyörätuoli tai rollaattori on käytössä kun liikumme. Lihakseni eivät ole pulpahdelleet esiin, mutta pääsen kävelemään hitaasti omin jaloin kotona tai rollaattorin kera pikku siirtymiä. 
Keuhkosyövän täsmälääke ei ehkä ollut syy sydänläppäni romahtamiseen. Ehkä aiemmat vaikeat hyytymävaiheet bioläpässä olivat "syöneet läppärakennetta. Kuka sen ihan varmasti tietää?

Olen kiitollinen jokaisesta elinpäivästä, jonka saan.
Tämä on jo aika mones jatkoajan jatkoaika, jonka olen saanut.  Olen kiitollinen, että näistä 

Käänteisistä lottovoitoista huolimatta tässä porskutan -> PS. KIRJA on yhä myynnissä Mediapinnalla  Tässä linkki, jossa lisätietoa TÄSSÄ linkissä tietoa kirjastani Käänteisiä lottovoittoja (mainosteksti kirjasta lisättu myöhemmin).

Kiitos Luojalle, että elämäni sai jatkua 💗

#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #toivo

Kirjoituksia:

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi

Kokemukseni - Mitraaliläppävuoto ja avosydänleikkaus

Kokemukseni - Rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus

Kokemukseni - Nopeat takykardiat ja ablaatio

Sydänsairaudestani Rosie.fi:ssä

Kokemukseni - Mikrovaskulaarivaurio

Kokemukseni - Syöpä vs. harvinaissairaus

Joka henkäyksellä on merkitystä

Jos eläisi täysin palkein

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

Aina jotain vailla

Meillä inhimilliseksi kutsutuilla on aika usein jotain pielessä. Muistelemme menneitä ja koettua. Toivomme tulevalta monenlaista. Vertailemme. Kaihoamme toiseen vuodenaikaan ja kaipaamme enemmän ja parempaa. Voi meitä! Miksi olemme Aina jotain vailla?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

Mielen sekamelska

Mielemme kaipaa pakoa tylsyydestä ja rutiineista. Voi kun epämieluisat asiat voisi viedä vain vintille tomua keräämään. 

On tervettä haaveilla ja tavoitella parempaa. Tuntuu kuitenkin, että nykyelon kiivas rytmi sovelluksineen on tehnyt meistä liian kärsimättömiä. Moni kaipaa mielenrauhaa ja mielihyvää. Tuntuu, että menneiden hyvien aikojen ja tapahtumien muisteleminen tekee meille hyvää.  Niiden vastapainoksi vielä hippunen nykyhetken ja tulevien haaveiden ja pyrkimysten tiirailua.

Toivon, että oppisimme olemaan enemmän elossa tässä nykyhetkessämme. Ettemme olisi ihan ...

AINA JOTAIN VAILLA

 

TUHAT RAUTAA TULESSA,

PYRKIMYKSIÄ JA TOIVEITA.

AINA MUISTI JOTAIN TYÖNTÄÄ.

EI HETKEEN OSAA KIINNITTYÄ,

EMME OSAA ILMAN VERTAILUA 

JA VAATIMUKSIA OLLA.

 

AINA JOTAIN VAILLA.

AIVOITUKSIA SINKOILEMASSA.

TURHANAIKAISIA TUUMAAMASSA.

 

MIKSI  - AINA JOTAIN VAILLA,

VAIKKA ELÄMÄ ON LÄSNÄ 

IHAN VAIN HETKESSÄ TÄSSÄ?

#armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

Jos murehdin turhaan

Herkistellään aistejamme

Mielenrauhaa

Etsin kultaista keskitietä

Kontrasteja elämän

Jos eläisi täysin palkein

Aina on lupa haaveilla

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.