Traumamuistojen käsittelyvaiheessa

Heikossa hapessa ennen sydänleikkausta
On kulunut reilu kuukausi pitkästä ja vaiherikkaasta sairaalareissustani. Sitä edelsi loppukesästä kiihtynyt vointini alamäki. Olin aloittanut keuhkosyövän täsmälääkkeen heinäkuun lopussa. Labratulokset tukivat sen olevan syyllinen, Asia ei ehkä ole noin yksinkertainen. Moninaisesti sairas on ongelma terveydenhuollolle. Oli raskasta toitottaa yhä uudelleen joka taholle olevansa hyvin huonossa hapessa. Palloteltiin ja asioita meni ristiin. Onneksi apu löytyi aivan kuin ihmeenä - viime hetkellä. Saan yhä olla ja elää, Kirjoittamaan vielä kykenen - jippii!

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

VAIHEITA OLI PALJON

Heinäkuussa 2024 oli kilpirauhasen imusolmukkeiden koepaloista todettu niiden olevan keuhkosyövän etäpesäkkeitä. Syöpäni siirtyi paikallisesti parantumattomasta levikkeeksi ja parantumattomaksi. Moninainen sairastamiseni asia yhdessä tuottaa minulle ja hoitotahoilleni harmaita hiuksia. Selitän aina oloani, kerron arveluni ja esitän toiveeni. Mieluusti heittäytyisin tavallisen potilaan rooliin ja hyppäisin vain valmiin hoitoprotokollan kyytiin. Luulen hoitahoilleni välillä kai se - pain in the ass eli paskamaisen sitkeä omia arvelujaan esittävä potilas. 

KEUHKOSYÖVÄN TÄSMÄLÄÄKE, OIREILUNI JA - MIKÄ MITÄKIN AIHEUTTI

19 päivän sairaalareissulla riitti vaiheita. 2014 tehdyssä avosydänleikkauksessa sain mitraalibioläpän. Se oli ehkä
täsmälääkityksen. Toisaalta labrat tukivat syyksi lääkkeen aloitusta. Lihakseni, ne vähät, tuntuivat haihtuvan ilmaan. Pian oma tuntemukseni todentui ja keuhkoissani näkyi pleuranestettä. Punktiota ei voitu tehdä tuos Sen tavoitearvo on hilattu korkeahkoksi, koska bioläppärakenteeseen on kahdesti kertynyt isoja hyytymiä. Jotta pleurapunktio voitiin tehdä piti hyytymislääkeannosta laskea hallitusti. Piti saada kardiologien ohjeet asiasta. Aikaa kului - usea viikko. Poiston aikaan nestettä oli yllättäen liian vähän, joten ei tehty mitään.

Ajateltiin, että liikkumistani voisi auttaa tahdistimen säätö. Sitä säädettiin. Ei auttanut. Täsmälääkkeen annosta jouduttiin pitkin syksyä pienentämään. Olin yhä riippuvaisempi muiden avusta ja kökötin pyörätuolissa pienilläkin reissuilla.  Kardiologikäynnillä ei näkynyt mitään isompaa muutosta. Silti, vointini laski huimaa vauhtia, kuin sen kuuluisan lehmän hännän.
Epätoivoisena viestittelin hoitotahoilleni. Ehdotin edes aiempaa röntgenkuvassa käyntiä. Ei ymmärretty. Lopulta tavallisessa röntgenkuvassa näkyi paljon pleuranestettä minua kehotettiin lähtemään HETI keskussairaalan ensiapuun. Kykenin vaivoin huohotellen kävelemään askeleen pari. Olin nukkunut jo pari kuukautta tyynyläjän auttaessa hengittämisessä, siis puoli-istuvassa ja peluranestekertymät veivät minut keuhko-osaston potilaaksi. Hyytymisarvoa piti saada pienemmäksi. Neste piti saada pian pois, sillä sitä oli hyvin paljon. Sitä ei kyetty poistamaan ennen kuin hyytymisarvo näytti sen olevan riittävän turvallista. Vaarana olisi ollut hallitsematon tilanne vuotoineen. 

TARTUNTAVAARAA, ODOTTELUA, KIPUJA JA HENKISTÄ TUSKAA


Keuhko-osaston kahden hengen huoneessa
huonekavereinani oli vuoron perään 3 eri tarttuvaa keuhkosairautta sairastavaa, Sairaalaverhon takaa kuulee. Kuulee, vaikka ei haluaisi. Jos joku niistä olisi tullut silloisen vointini päälle, tuskin tässä kirjoittaisin. 
Sain pottawc:n ja geriatrisen hoitotuolin oloani helpottamaan. Kökötin kaiken aikaa niin jyrkässä istuma-asennon kulmassa kuin vain mahdollista ja huohotin. Nukuin kai jokusen minuutin pätkiä. Valtavasti valvoin ja olin fyysisesti ja henkisesti hajalla.
Oli kivuliasta olla olemassa. Hengenahdistus - oli todella voimakas tukehtumisen tunne ja kipuja. 
Sain morfiinia, jotain hengityskaasuja/lääkkeitä, voimakkaita kipulääkkeitä, nukahtamislääkkeitä ja ties mitä. Kesästä alkaen ruokamääräni oli pienentynyt. Nestelastin poistoa odottaessa nautin päivittäin maksimimäärän nesteenpoistolääke Furesista. Lääke alentaa verenpainetta ja vaikuttaa myös hyytymiseen. Kykenin syömään päivässä ehkä saman määrän kuin 1-vuotias. Sen aivan väkipakolla. Sain energiapitoisia drinksuja ja lisäravinteita. Makuaistini katosi.

TOIMENPITEITÄ, KARDIOLOGIALLE JA HUSIIN SYDÄNSELVITTELYIHIN


Pyhinä ja viikonloppuisin sairaaloissa tehdään vain pakollinen. Ensimmäisessäen pleurapunktio, noin 1.9 litraa pleuranestettä poistettiin. Paljon enemmän oli, mutta enempää ei kerralla voitu poistaa. Huomattiin, että sydämessä ei ole kaikki hyvin. Siirryin Sydänsairaalan potilaaksi. 
Poiminta sanelusta: "45 asteen kulmassa maatessa potilas 4l happivirtauksella kokee hengenahdistusta eikä tutkimusta kovin pitkään siedä. Maaten ei kestä olla. Siirrettiin HUSiin. Ja: "Potilas nestelastisssa. Keuhkoissa vaimeat hengitysäänet, sydämestä voimakas systolinen sivuääni. Jaloissa aavistuksen turvotusta. Mitraaliläpän osalta avosydänleikkaus ei tässä tulisi kyseeseen. Tällä hetkellä hoidetaan nestelastia, pyritään järjestämään uusi pleurapunktio hengenahdistuksen lievittämiseksi ja uusien näytteiden ottamiseksi. Happilisä tarpeen mukaan, tarv NIV. " 
Viestitin lähimmilleni: "Järjestin vähän draamaa. Sydän meni ensin tunneiksi eteisvärinään ja lopulta hetkeksi kammiovärinään. Nukutuslääkäri laittoi 2 laskimo - ja 1 valtimokatetrin. Sain suonensisäistä ja muuta lääkettä.  Rytmi kääntyi normaaliksi." Oli ollut varsin paljon kammiobigeminiaa. 2 kardiologia keskusteli kanssani DNR-päätöksestä eli elvyttämättä jättämispäätöksestä. Terveyskylän määritelmä asiasta: " ... tarkoittaa luonnollisen kuoleman sallimista tilanteessa, jossa paranemisen edellytyksiä ei ole.
Vointini ja tilanteeni oli niin huono, etten kokenut, että voisin enää kestää juuri enempää - yhtään mitään saati pitkään. 
Uusi viikko koitti vaikean yön jälkeen. Tehtiin sydänultraus, tehtiin TEE-tutkimus eli inhahko ruokatorven kautta tehtävä sydämen ultraus. Viisaat löivät viisaat päänsä yhteen. Pleurapunktioista otetuista näytteistä ei voitu todentaa syövän levinneen pleuraan. Viisaat ajattelivat. että  olisi mahdollista asentaa minulle verisuoniteitse uusi läppärakenne - ViV-toimenpiteellä. Sellaisia tehdään erityisesti aorttaläpän pettäessä. Mitraaliläpän rakenne on monimutkainen eikä HUSissakaan kai tuota operaatiota ole tehty isoja määriä. Yksi läppäpurjeista oli revennyt ja mitraaliläppävuoto oli merkittävä. Sydämessäni kävi holtiton pyörre 'jos oikein ymmärsin.
Tutkimusten jälkeen heräsi toivo siitä, että läppä voitaisiin korjata. Sydänvalvonnan täyttyessä minut siirrettiin 
tavalliselle kardiologian osastolle. Olin shokissa, sillä olin vasta saanut elvyttämättä jättämispäätöksen. Mietin kontrastia, että toisaalla höyryten mietittiin isolla joukolla sitä, miten minut voitaisiin pelastaa. Tämä kontrasti aiempaan - ota vuoteesi ja käy- yhtäkkiä. Tuntui oudolta. Terveydenhuollon alasajoa ja yt-neuvotteluja käytiin. Lyhytnäköistä typeryyttä. 
Tehtiin uusi tt-kuvaus. Sain tiedon, että "kuvat analysoitu, anatomia on suotuisa ja sinut on hyväksytty toimenpiteeseen". Etsin zeniläistä mielenrauhaa. 
Tehtiin 3.s pleurapunktio, jossa poistettiin iso määrä nestettä. Ajatus oli, että juuri ennen leikkausta saatiin nestelastia poistamalla leikkausriskejä vähemmiksi. 
Hiukseni olivat olleet jo marraskuun lopulta pesemättä. Mieheni toi sairaalaan shampooni ja hoitoaineen. En ollut itsekseni kyennyt peseytymään enää kahteen aiempaan kuukauteen. Väsyin pesutuolilla niin, että pesu tehtiin vain varpaista napaan. Seuraavana päivänä pestiin loppukroppa hiuksineen. Oli itkettävän ihana olo olla puhtailla hiuksilla, keholla ja asulla. Olin varma, että operaation jälkeen menisi taas kauan, ennen kuin pesuoperaatio voisi olla mahdollinen. Jos menehtyisin, niin en sentään olisi ihan Haisuli.
En kenenkään mielestä tuoksahdellut. Oletan, että aineenvaihduntani oli jo pitkään käynyt niin hitaalla, että kehoni toiminnot olivat menneet säästöliekille.  Jo aamuvarhain tapahtui. Olin aamun ensimmäinen potilas leikkaussalissa. Muistan, että piuhoja kehoon ja jokunen sana ja ...- heräsin kirkkaaseen valoon. Joitain tunteja tilannettani tutkailtiin ja tasattiin. Siirsivät huoneeseeni. Seuraavana päivänä oli lyhyt lopputarkastus ja ambulanssilla matkaan. Neljä päivää olin toipumassa Sydänsairaalassa. Sain oman pönttövessan, hoitotuolin ja rollaattorin. Aloitin muutaman metrien matkojen siirtymiset rollaattorin kera. Olin niin tottunut hengenahdistuksen pakokauhun omaiseen tunteeseen, että tuntemus oli jäänyt syvälle. Nukuin yhä lähes istuen. Jouluaaton aattona myöhään illalla tehtiin kardiologin lopputarkastus ja juteltiin jatkoista. Pääsin KOTIIN.
Olin tavattoman puhki ja poikki. Hoksasin, että ei oltu juteltu nukahtamis- tai kipulääkkeistä. Olin saanut niitä 3,5:n viikon sairaalareissulla melkoisen määrän. Tajusin, että kroppani oli varmasti niihin tottunut ja voisi tulla melkoisia vieroitusoireita. Mies teki tyynyvuoresta nukkumispesän. Nukuin hetkiä, kuten jo kauan kotona ja sairaalassa. Heräsin paniikkiin noin kahden aikaan yöllä. Tiesin, että lääkkeet eivät ole ratkaisu. Oli levoton olo ja monenlaista. Sanoisin, että kymmenisen päivää, kunnes aloin kyetä nukkumaaan pidemmin. Minä ja mieheni olimme aika zombie-hahmojen kaltaisessa tilassa. Ensinnä kuukausien huolesta, tuosta kamalasta sairaala-ajasta ja molempien kroonisen univajeen takia. 
Olen ollut kotona nyt reilun kuukauden. 12 terveysreissua on tehty. Pyörätuoli ja rollaattori ovat olleet käytössä kun liikumme asioilla tms.. Lihakseni eivät ole pulpahdelleet esiin, mutta pääsen kävelemään hitaasti omin jaloin kotona tai rollaattorin kera pikku siirtymiä. 
Tietynlaisia aiemmasta poikkeavaa oirehdintaa on. Olen päättänyt olla kiitollinen jokaisesta elinpäivästä, jonka vielä saan.
Tämä on jo aika mones jatkoajan jatkoaika, jonka olen saanut. 

Kiitos Luojalle, että elämäni sai jatkua 💗

#armo #keuhkosyopa #kiitollisuus #onni #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #toivo


Kirjoituksia:









Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Aina jotain vailla

Meillä inhimilliseksi kutsutuilla on aika usein hankalaa. Muistelemme menneitä ja koettua. Toivomme tulevalta monenlaista. Vertailemme. Kaihoamme toiseen vuodenaikaan ja kaipaamme enemmän ja parempaa. Voi meitä! Miksi olemme Aina jotain vailla?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle. Liityttehän seuraamaan!

MIELEN SEKAMELSKA

Mielemme kaipaa pakoa tylsyydestä ja rutiineista. Olisipa helppoa, jos epämieluisat asiat voisi viedä vintillie tomua keräämään. On tervettä haaveilla ja tavoitella parempaa. Tuntuu, että nykyelon kiivas rytmi sovelluksineen on tehnyt meistä kovin kärsimättömiä. Monella on etsinnässä mielenrauha ja mielihyvä. Aikoja menneen muistelulle luvan kanssa olisi hyvä järjestää. Niiden vastapainoksi olisi mielessämme haaveiden ja pyrkimysten tuumailua.
Toivon, että oppisimme olemaan enemmän elossa tässä nykyhetkessä. Toivon, ettemme olisi ... 


AINA JOTAIN VAILLA

 

TUHAT RAUTAA TULESSA,

PYRKIMYKSIÄ JA TOIVEITA.

AINA MUISTI JOTAIN TYÖNTÄÄ.

EI HETKEEN OSAA KIINNITTYÄ,

EMME OSAA ILMAN VERTAILUA 

JA VAATIMUKSIA OLLA.

 

AINA JOTAIN VAILLA.

AIVOITUKSIA SINKOILEMASSA.

TURHANAIKAISIA TUUMAAMASSA.

 

MIKSI  - AINA JOTAIN VAILLA,

VAIKKA ELÄMÄ ON LÄSNÄ 

IHAN VAIN HETKESSÄ TÄSSÄ?


#ahdistus #armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo

 

Kirjoituksia:

Jos murehdin turhaan

Herkistellään aistejamme

Mielenrauhaa

Etsin kultaista keskitietä

Kontrasteja elämän

Jos eläisi täysin palkein

Aina on lupa haaveilla

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.