Läpi vaikeuksien
Musiikki on ollut meille tapa
selviytyä. Biisien tekeminen, soittaminen ja hiominen ovat auttaneet purkamaan
kipuja ja tuntoja silloin, kun sanat eivät ole riittäneet.
Mieheni aloitti kitaransoiton
teini‑ikäisenä ja kappaleiden tekemisen parikymppisenä. Elämä vei välillä
toisaalle: perustyö kutsui ja matkan varrella tuli vuosia, joina musiikki jäi
syrjään. Fyysinen työ ja elämän hankaluudet veivät välillä voimia ja uskoa.
Silti kitara pysyi ystävänä – vaikka sitä ei aina jaksanut koskea.
Mitä rakastaa, sitä pitäisi tehdä
Tavatessamme elämämme mullistui nopeasti. Mieheni on joutunut kokemaan, millaista on rakastaa vaikeasti sairasta. Myös tappiomielialan hetkiä on ollut, mutta olemme yrittäneet valaa toisiimme uskoa.
Intohimo on löytynyt yhä uudelleen. Se voima, joka syntyy siitä, että tekee jotakin sydämestään – ei siksi että täytyy, vaan siksi että rakastaa sitä.
Olen saanut kulkea mieheni rinnalla hänen musiikkimatkallaan: kuunnella, kommentoida, heitellä ideoita ja joskus pyöritellä riimejä yhdessä. Arjen pyörittäminen ja musiikin synty ovat kulkeneet käsi kädessä.
Albumi
Mieheni esikoisalbumin nimi on Till the End. Nimikkokappale kertoo minusta.
Kaikissa kappaleissa mieheni laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Rumpujen rytmiä ja tempoa ohjasi Sami Laakso, basson matalat äänet ja rytmisen perustan loi Topi Karvonen. Osan sovituksista teki kitaransoiton velho Jarmo Hynninen, joka soittaa kappaleilla myös sähkökitaraa.
Olen ylpeä mieheni musiikista. Ja ehkä vähän siitäkin, että elämäni cv:ssä lukee levylaulaja, vaikka onneksi epävireiset huokaukseni kuuluvat vain parissa biisissä (jos osaa kuunnella).
Jos haluat kuunnella tai seurata
Kotikutoinen video kuvistamme koostettuna – mieheni rakkauslaulu minusta: Till the End, linkki alla
