Vanhemmiten

Maalaus Susanna Huovinen   

Lienet kuullut tokaisun: ”Odotas, kun tulet tähän ikään?” Usein mietin, että niin varmaan. Kyllä se niin vaan on. Ei jaksa enää puolitotuuksia, ei sovittelua eikä suostu nielemään ihan mitä vaan. Enää ei ole valmis luopumaan periaatteistaan. Vanhetessa huomaa kaipaavansa rauhaa ja tasapainoa.


Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

Ikääntyminen

Yleistäminen on tyhmää ja turhaa - ja silti luokittelemme toisiamme. Vanhuuden käsite on viime vuosikymmeninä mennyt uusiksi. Poikkeus vahvistaa säännön. 70-luvun alussa mummoni täyttäessä 50 hän hoki onnittelijoille, että kohta se noutaja tulee. Olen yli 50-vuotias ja ajattelen olevani keski-ikäinen. Eliniän ennusteet ovat petraantuneet roimasti elinaikanani. 50-vuotiaalle sanotaan nykyään, että olet Parhaassa iässä. Vireät nykyeläkeläiset tekevät vaikka mitä. Korkeaan ikään ehtineet skarpit ja hyväkuntoiset ihmiset antavat toivoa muillekin.

Suhtautuminen ikääntymiseen

Solujemme vanhenemisprosessi on yksilöllinen. Kehomme ja mielemme muuttuu koko ajan. Ikääntyminen koskee jokaista eläväistä. Askel lyhenee, motoriikka rapistuu ja muistikaan ei aina pysy skarppina. Vanheneminen voi tuoda eteen muuttoja ja luopumisia, vaikka sen kuuluisan ”kuolinsiivouksen” myötä. Tylsät puuhat voi hoitaa painamasta: paperiasiansa, pohtia edunvalvontavaltuutusta, materiansa jakamista ja testamenttiakin. Mammonalleen voi miettiä arvostamansa kohteen. Varojaan voi sijoittaa jo nyt ihan itseensä ja läheisiinsä. Itselleen ja loppuelämän valinnoilleen pitäisi olla rehellinen. Ovatko ne aidosti sinun vai läheistesi toiveita?

Toisille voi eläköitymisen myötä tulla jopa masennus rutiinien ja ihmissuhteiden kadotessa. Ei heti hoksaa, että on ansainnut vapaa-aikansa. Osalle on tuskallista ajatella ikääntymistä ja elämästä luopumista. Vanheneminen voi olla vapauttavaa, etenkin jos on onni olla hyvässä kunnossa – fyysisesti ja henkisesti.

Sairastaminen ja sairastuminen on kaikkina ikäkausina pelottavaa. Etenkin, jos vakava sairaus asettuu kroppaan. Joutuuko sairaalaan tai hoitokotiin, saako apua kotiin jne. Mihin rahat riittävät, jos sairastuu? Kuka auttaa, jos ei pärjää? Peloille ja kauhuskenaarioiden pohtimiselle ei kannata antaa valtaa. Asioilla on tapana järjestyä.

Olet Arvokas

Elämän ei pitäisi olla kuolemanvakavaa. Suunta on kaikilla sama. Toivottavasti en jää menneisyyden ansaan ja hehkuta miten ennen oli paremmin. Jotain olikin, mutta suuri osa muistoista lienee nostalgiaa. Jälkipolville voi olla kiintoisaa kuulla arkisesta elämästä eri vuosikymmeninä. Voi kertoa miten itse sai toimia television kaukosäätimenä - ja siitä, kun perheessä oli yksi lankapuhelin. Ei ollut nettiä eikä lapsuudessani sen olemassaoloon olisi uskonut kukaan, ainakaan enempää kuin ufoihin.
Ikääntyminen raihnauksineen ja vaikeuksineen ei ole aina helppoa. Jos säilyttää uteliaisuuden, se auttanee. Ettei jämähdä, eristäydy ja jää liikaa märehtimään turhanaikaisia. Aivotoimintaansa voi yrittää piristää. Pähkäillä ja lukea, opetella uutta, ratkoa ristikoita, pelata vaikka korttia, väritellä kuvakirjoja ja mitä vaan. Kaikki asiat eivät ole kalliita. Hyväkuntoiset voivat kirmailla urheiluharrasteissa, luonnossa, lumenluonnissa ja halonhakkuussa. 

Ilon kautta

Täytettyään 40, jos herätessä ei kolota, tietää, että on joko kuollut tai onnekas. Muistamattomuus vaikeuttaa, mutta voi tuottaa hauskoja tilanteita. Jos metsästää lukulasejaan 2 tuntia päivässä, siinäpä ajankulua. Toisinaan muisti voi toimia armeliaasti niin, että ne kipeät ja ikävät asiat painuvat unholaan. Jotkut ovat sanoneet, että palaamme lapsenkaltaisiksi. Armollista, eikä aina niin kamalaa. Monilla iäkkäillä ja sairailla asiat tuntuvat olevan pääsääntöisesti ihan hyvin.

Aina meidän ei kannata pelätä pahinta ja uhrata aikaa mitä jos- skenaarioihin. Olisi hyvä opetella olemaan sinut itsensä kanssa. Huomata, että yksikään henkäys ei ole itsestäänselvyys vaan kiitollisuuden aihe.
Omalla kohdallani usko ruokkii toivoa. Ne antavat minulle sisäisen rauhan. On lohdullista ajatella, ettei elämän päättyminen ole loppu tai kuolema tulisi liian aikaisin. Elämällä on aina sama kaava - synnytään, eletään ja kuollaan, vaikka sen pituus on erilainen.

Toivottavasti moni saa elää antoisia hetkiä ja aikoja ihan loppuun asti.

Elämässä ei ole koskaan liikaa iloa, naurua ja pilkettä silmäkulmassa. Asioihin voi suhtautua kevyemminkin. Klikkaa lukemaan MTV/Studio55:n hulvattomaan linkki

 Tästä tiedät olevasi viisikymppinen .... tai lähellä sitä.

Sarkasmilla - Kamala luonto 21-2997

#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

Kiitävä lapsuuden aika

Ajan kulumisesta

Meistä on moneksi

Aitoon kanssakäymiseen

Sinä riität

Kosketus olkapäälle

Myötätunto

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.