vanhemmiten
ei jaksa
puolitotuuksia
eikä sovittelua
ei niele
ihan mitä vain
eikä enää luovu
periaatteistaan
rauhaa sitä
alkaa kaivata
ja tasapainoa
ikä on käsite
joka elää ajassa
mummoni viisikymppisenä
odotti jo noutajaa
minä kutsun itseäni
keski‑ikäiseksi
keho muuttuu
mieli muuttuu
askel lyhenee
mutta katse
sen kuin kirkastuu
luopumiset pelottavat
sairastuminen
ja yksin jääminen
silti
asiat tapaavat hoitua
aina ne jollain tavalla
ja jossain ajassa
olet arvokas
ihan jokaisena
ikävuoden lukemana
jonka luoja suo
elämää ei tarvitse ajatella
kuolemanvakavasti
ajallaan synnytään
sitten eletään
ja kuollaan
kun aikamme koittaa
vain matkamme pituus vaihtelee
iloa ei voi olla liikaa
joten
yritetään pitää
pieni pilke
silmäkulmassa
ajan kulumisen hidas prosessi
keho ja mieli mukautuvat
tilanteen ja
ajan kulumisen myötä
hiljalleen luovutaan
jostain
kun
omat tarpeet
yksinkertaistuvat ja kirkastuvat
rauha elämässä
rehellisyys ja merkitys
nousevat
tärkeämmiksi
kuin miellyttäminen
tai suorittaminen
| kevennykseksi - sarkasmilla kamala Luonto 21-2997 |