Reunalla pelottaa

Jokainen meistä
toivoo
tulevansa
hyväksytyksi
ja huomatuksi.

Haluamme,
että muut näkisivät
meissä piilevän hyvän.

Toivomme,
että meitä katsottaisiin
lempeän hyväksyvästi.

Sairauteni ei näy ulospäin.
Kortisoniturvotuksen aikana
minua on luultu juopoksi –
ja nuorempana
myös raskaana olevaksi.

Liikun hitaammin kuin ikäiseni.
Rollaattorin kanssa kulkiessa
katseet käännetään nopeasti pois.

Sairas –
sen moni hoksaa vasta apuvälineestä.

Toivomme,
että meidät hyväksyttäisiin
eri yhteisöissä ja ryhmissä:
työyhteisöissä, harrastuksissa, arjessa.

Jokainen on usein
paljon muuta kuin se,
mitä ensisilmäyksellä
näemme tai oletamme.

On hyvä oppia toimimaan
kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Se on kärsivällisyyden
ja ihmisyyden harjoittelua.

Omanarvontuntomme vahvistuu,
kun tulemme hyväksytyiksi
sellaisina kuin kulloinkin olemme.

Toivon,
että meidät kohdattaisiin
ilman lokerointia.

Ja toivon,
että jokainen löytäisi
kirjoituksistani
edes pienen pysähdyksen
tai ajatuksenpoikasen.

Majava ja riekko (19‑2381)
Kamala Luonto – 21‑3041