RUNO - POIKA POIKKESI

.. juu, ei se jääkiekkopokaali sentään, vaan ihan oma poikani. Poikkesi pitkästä aikaa. Kolmen vuoden jälkeenkään en ole ihan sisäistänyt, että nuoreni asuvat omillaan. Sitä ehti tottua parissa vuosikymmenessä.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

VAIKKA ISOIKSI TIETÄÄ, NIIN PIENINÄ PITÄÄ 

Tapaamiset ovat erilaisia, kun toisen omat tavarat ja elämä on muualla. Muistelin omaa itsenäistymisprosessiani. Silloin eli sitä vapautumista, omaa elämää. Ystävät ja omat asiat, niitähän sitä vaan janosi, opintojen ja työn lisäksi. Vaikka välillä ihmetteli, että ihan itte. Kaikki.

POIKANI

 

PIENENPIENESTÄ NYYTISTÄ,

TOUHUAJASTA TAAPERO,

AUTOMERKKIEN ASIANTUNTIJA,

PIIRROSTEN SARJATUOTTAJA,

NÄPPÄRÄ LEGORAKENTAJA.

 

REPPUMIES KOULULAINEN,

ILTAPÄIVÄKERHOLAINEN,

TOUHUAVA FUTARI,

TIETOKONEPELURI,

INNOKAS UIMARI.

 

DATATAITURI,

LÄÄKINTÄMIES,

OPISKELIJA,

AIKAMIES.

 

ITSELLINEN,

OMANLAINEN.

AINA ÄIDIN MIELESSÄ,

AINA ÄIDIN SYDÄMESSÄ.

Linkki:

Facebook Watch - Kids say - The Floor is Lava!

#ilo #kiitollisuus #laheinen #mielenrauha  #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Kirjoituksia:

Äitienpäivänä

Ajan kulumisesta 

Vanhemmiten 

RUNO - Tapaaminen livenä

RUNO - Iloa etsimässä

RUNO - Retroa

RUNO - Elämä koulii

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.