Pääsääntöisesti pidän itseäni
ihan hyvänä ihmisenä.
Olen enimmäkseen sinut
itseni ja tilanteeni kanssa.
Silti kiukustun, kadehdin,
pahoitan mieleni
synkistelen ja vertailen.
Lopulta palaan pohdinnoissani
siihen, että on parempi
olla itselleen armollinen.
Huomatessani harmaan sävyt
…yritän siirtää mietteitäni
valoisampaan suuntaan.
Tilanteeni on omanlainen.
Miettiessäni huomaan olevani
siitä huolimatta tavattoman onnekas.
Tässähän yhä elän ja olen.
Käännän toisinaan, vaikka vähän väkisin.
katseeni pikku navastani laajemmalle
hyviin, kauniisiin asioihin.
Kirjoitusidea syntyi
kuunneltuani
Lassi Valtosen musiikkia
ja hänen
otsikon mukaista lauluaan
Etsin kultaista keskitietä - kadehdin💗
Turhaudun,kyllästyn
ja taas kadehdin.
💗
Lukiessani menopäivityksiä.
Hengästyttäviä tekemisiä,
Kesästä nauttimisia.
Enemmän ja vähemmän pelkään
itsesääliin tipahtamista.
Siinä kieriskelemistä.
Pohdin vointini nykytilaa,
elämysten sivuuttamista.
Mietin kaikkea hyvää ja kaunista
Mietin kaikkea hyvää ja kaunista
mielihyvää, mielenrauhaa antavaa.
Toivoa tuottavaa.
Kaikesta hyvästä kiitän.
Rakkaudesta.
Läheisistä, ystävistä.
Läheisistä, ystävistä.
Elämän yltäkylläisyydestä.
Olen oppimatkalla.
Etsin kultaista keskitietä
keskenkertaisena ihmisenä.
Valitan ja kadehdin
vaikka tiedän
tämä on
oppimatkani
💗
Kirsin musacornerin suositus:
