Sairas saa haaveilla - itsesäälistä kiitollisuuteen

Maalaus: Susanna Huovinen

Heräsin mitä kauneimpaan
auringonpaisteeseen.
Luonto oli lumoavan kaunis.
Teki mieli tehdä ja rientää.

Todellisuus iski lämpötilaa miettiessä.
Sääennuste lupasi kunnon paahdetta.
Valoisuus ja vehreys on ihanaa.

Toisinaan mietin ja haaveilen siitä ...

Jos olisin terve 💗

Aamuinen tunne luonnon ja
kesän ihanuudesta kaihersi.
Annoin itselleni luvan haaveilla.

Kuvittelin ihmeparantuneeni.
Olin saman ikäisenä
samassa elämäntilanteessa.

En saa kicksejä
puutarhatöistä en siivouksesta.
Silti raivaisin ja siivoaisin.

Se ei tuntuisi miltään,
mutta sujuisi sukkelaan.
Puhtaan raikas tuoksu
leijailisi kodissamme.

Lähtisin juoksu‑ tai pyörälenkille.
Etsiytyisin kauniisiin paikkoihin.
Ottaisin maisemakuvia.

Olisin kirjoitusammatissa,
kai joku vapaa toimittaja.
Tai joku blogistinrenttu!!

Liksani olisi parempi kuin
työkyvyttömyyseläkkeeni.
Se mahdollistaisi harrastamisen ja
kaikenlaisen kivan menemisen.

Kokkaisin ja leipoisin
lanteen vatkatessa musiikin tahtiin.

Liikkuisin - oi niin paljon liikkuisin!!!
Pelaisin, juoksisin, leikkisin, hyppisin ja harrastaisin.

Pakottaisin puolison tanssikursseille
ja lenkeille mukaan.
Vatkaisin energialla
säälittäviä tanssimuuvejani.

Lähtisin useammin ja
kauemmas musaa kuuntelemaan
ja katsomaan urheilua.
Kävelisin ja seisoisin yleisössä
ja tanssisin ja tanssisin!!!

Matkustaisin ja kokisin.
Menisin kauniisiin paikkoihin.
Oii Madeiralle – jaksaisin levadatkin!!!

Yrittäisin järjestää tapaamisen
mahdollisimman monen
elämääni koskettaneen ihmisen kanssa.

Maailma on ihana paikka ja elämä on ihanaa.
Kaikesta ihanasta saa – ja pitää – haaveilla.

Lupa haaveilla💗

Askel kevyenä liikkuisin.
Hymy huulilla lenkkeilisin.
Menisin, tekisin, auttaisin.
Elämyksiin, musiikkiin uppoutuisin.
Ihan vaivattomasti  ihan helposti.
Paljon aikaan saisin.
Moneen ehtisin, kykenisin.

Hurmaannun maailman kauneudesta.
Ihanien ihmisten olemassaolosta.
Tästä maallisesta matkasta.

Ainutlaatuisesta taipaleesta.


Itsesäälistä

Itsesääli on kateuden pikkuveli.
Toisinaan huomaan orastavan itsesäälin.
Kateuden, joka vähän lamauttaa.

Ongelmia ja tilanteita
pitää katsoa suoraan silmiin.

Eppujen Urheiluhullu-biisi
antaa hyvän neuvon
”silloin minäkin päätin pakaroistani näistä
tehdä niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä!”

Jos ratkaisu on olemassa
ei muuta kuin härkää sarvista!
Pitää sukeltaa syvemmälle
ja kaivaa tie märehdinnästä
kohti kiitollisuutta.

Liikkuminen tekee hyvää ja
kohottaa mielialaa.
Aivot toimivat paremmin kun happi kulkee.
Parempikuntoisena jaksaa enemmän.

Pienissä krempoissa voi vaihtaa
hetkeksi liikkumisen muotoa.
Voi valita hitaampia 
vähemmän rasittavia lajeja.
Jos pystyt liikkumaan.
Liiku ja nauti.

Jos ihminen ei kykene itse,
on tärkeää, että hän saa apua.

Toivomme empatiaa ja kannustusta.
Toivomme tuskamme huomaamista.
Joskus ihan vaan paijaamista.

Kiitollisuus kaikesta hyvästä💗

Joskus saa märistä ja
rypeä itsesäälissä.

Sitten on aika ottaa sisäinen Justiina esiin.
On komennettava mielikuvakaulimen kera
itsensä ylös ja ulos ja valoa kohti kurottamaan.

Kaivetaan kauniita ja hyviä asioita.
arvomaailmamme mukaisia ja
meille voimaa antavia,

Niihin
kultahippusiin kannattaa tarrautua.

Voimanhippusia täältä sinulle.💗


Pääsääntöisesti pidän itseäni
ihan hyvänä ihmisenä.
Olen enimmäkseen sinut
itseni ja tilanteeni kanssa.

Silti kiukustun, kadehdin,
pahoitan mieleni
synkistelen ja vertailen.

Lopulta palaan pohdinnoissani
siihen, että on parempi
olla itselleen armollinen.

Vetäisi parantavalla siveltimellä
lempeitä ja korjaavia vetoja,
jokaiseen pieneen kärsivään
osuisi parantavilla vedoilla.

💗

💗
kuva Fans Of Snoopy and Peanuts Gang

💗