Ihmisparkaa hioo kyyneleet

Elämä tarjoaa joskus sellaista,
jonka kohtaaminen tuntuu
olevan jo liikaa.

Jotain, joka horjuttaa, järkyttää tai
kaihertaa meitä rikki hitaasti puristaen.

Jokaisella on historiansa,
kokemuksensa ja sietokykynsä.

Kyyneleet

Oi, nuo sielumme peilit.

Kai meille lohdun merkiksi
on annettu kyyneleet,
joita vuodatamme.

Ne valuvat valtoimenaan
ja joskus hitaasti tihuttamalla.

Itkemme tunteiden purkautuessa.
Ja kun sietokykymme ei vaan riitä.

Sinnittelemme usein pitkään
taakkojemme alla,
kunnes romahdamme.

Itkua peitellään


Useimmiten haluamme peittää
liikutuksemme ja romahduksemme.
Siksi, itkemme itseksemme hiljaa.

Moni taitaa itkeä yön pimeydessä
tyynyään halaten
ja silmät tyynyyn pyyhkien

Syvä liikutus tai ahdistus voi vyöryä
voimalla päälle.
Itkemisen aikaa ja paikkaa ei 
voi aina valita.

Joskus on kyynelehdittävä vaikka
ruuhkabussissa aurinkolasit päässä
ennen kuin hakee lapset päiväkodista.

Keskellä päivää itkemme hiljaa ja
salaa vessassa. 

Jokainen ymmärtää mistä punaiset
itkusta turvonneet silmät ja
kasvot tarkoittavat.

Nolostumme, jos muut huomaavat itkumme
tai, että olemme itkeneet.


Suuret surut


Suru yhdistää menetyksissä.
Toisten tuki auttaa surevia.
Surun aallot laantuvat ajan myötä.

Joskus kohtaamamme on liikaa.
Sattuu kehoon ja sieluun.

Toisinaan vuodatamme kyyneleitä
katkeruuden, pettymysten takia.

Kyyneleet virtaavat fyysisissä kivuissa,
kun jokainen liike ja hetki on lähes liikaa.


Ajattelen, että itkun tehtävä
on suoda meille lohtua.
Se puhdistaa meitä  aiemmin tapahtuneista.

 

Kai ihmisparkaa
hioo kyyneleet.

Oleminen on melkein liikaa.
Heikko, hauraan hento.
Elämänlanka olematon.
Melkein puhallusta kestämätön.

Kivun porautuessa ja jäytäessä.
Elon vain tyhjyyttä tarjotessa,
häivähtää ajatus, että miten jaksaa.

Mielessä on tuhannet perkeleet.

Vaan ei auta.
Kai ihmisparkaa hioo kyyneleet.

Pienen ihmisen osa on jaksaa ja
tämä määrätty polkunsa kestää.

Sitä on kuin riivinraudan raastama.
Kai jostain ihmisyyden rippeistä karsittu.

Sielu on jo paljaaksi ajan myötä raastettu.

Ihmisparkaa hioo kyyneleet.

Ne hiljaa nieleskellen
salaa vuodatetut
ja pyytämättä

tuskana tarjotut.

💗

sarkasmilla - kevennystä - Kamala Luonto 20-2098

💗