Liityttehän seuraamaan!
YMMÄRRYS JÄLJELLÄ OLEVAN RUUTILANGAN LYHYYDESTÄ
… eli monet
yksittäiset tilanteet herättivät huomaamaan, että elämäni voi jäädä kesken. Mietin millaisen loppuelämän itselleni haluan. Miten
lyhentyvän lopun viettäisin? Onko minulla oikeus olla itsekäs? Lopulta
puntarointia, tilintekoa itseni kanssa ja päätös. Ajattelin, että olen ansainnut olla omissa
nahoissani täydemmin oma itseni - itsenäisenä. Tunnustan unohtaneeni aiemmin itseni ja tarpeeni.
LOPPUUN ASTI kappaleen sanat
koskettivat, osuivat, kaivaen vanhoja tuntemuksia pintaan.
ITSENSÄ UNOHTANUT
OMAT TARPEET,
HAAVEET,
ITSE SIVUUN
SIIRTÄMÄT.
MUIDEN HAAVEILLA
ELÄNYT,
AUTTANUT JA MAHDOLLISTANUT.
LÖYTYISIKÖ
SISÄLTÄ VIELÄ TUTTUA?
TUNNISTAISIKO
OMAKSEEN?
ENTÄ OMA TAHTOA JA TARPEET?
ENTÄ NE TOIVEET JO UNOHTUNEET?
MUUTOKSEN TUULISSA MUOTTIAAN HAKIEN,
MIELENRAUHAA JA TOIVEITAAN ETSIEN.
LÖYTÄISIKÖ VIELÄ SISIMPÄNSÄ?
JOTAIN VANHAA VIELÄ
TALLELLA,
PALJON UUTTA
MUUTTUNEESSA.
ITSENSÄ
UNOHTANUT,
TARPEENSA JA TAHTONSA LÖYTÄNYT.
TAHDON OLLA MULLE
JOKU,
JOTA EN OO
UNOHTANUT.
(Runon
viimeinen lause on LAINAUS laulusta LOPPUUN ASTI, jonka Pete Parkkonen esitti Vain
elämää 2022 formaatissa, tekijöitä en tiedä)
#ahdistus #haave #mielenrauha #myotatunto #onni #reunallapelottaa #runo #toivo
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti