Liityttehän seuraamaan!
YMMÄRRYS JÄLJELLÄ OLEVAN AJAN LYHYYDESTÄ
... ja monet
yksittäiset tilanteet herättivät huomaamaan, että elämäni jäänee keskeneräiseksi. Mietin sitä millaisen loppuelämän haluan. Onko minulla oikeus olla itsekäs? Puntarointia, tilintekoa itseni kanssa ja päätös. Ajattelin, että ansaitsen olla omissa
nahoissani. Ajattelin, että voin olla itsenäisenä täydemmin oma itseni. Tunnustan unohtaneeni aiemmin itseni ja tarpeeni.
LOPPUUN ASTI kappaleen sanat
koskettivat ja osuivat. Ne nostivat vanhoja tuntemuksia pintaan.
ITSENI OLIN UNOHTANUT
OMAT TARPEET JA HAAVEET,
ITSE SIVUUN
SIIRTÄMÄT.
OLIN MUIDEN HAAVEILLA ELÄNYT.
AUTTANUT JA MAHDOLLISTANUT.
ETSIN
TAHTOANI JA TARPEITANI.
MIELENRAUHAA JA TOIVEITANI.
OLIN ITSENI UNOHTANUT.
TAAS TARPEENI JA TAHTONI LÖYSIN.
TAHDOIN OLLA MULLE
JOKU,
JOTA EN OO UNOHTANUT.
(Runon
viimeinen lause on LAINAUS laulusta LOPPUUN ASTI, jonka Pete Parkkonen esitti Vain
elämää 2022 formaatissa, tekijöitä en tiedä)
#ahdistus #haave #mielenrauha #myotatunto #onni #reunallapelottaa #runo #toivo
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti