Lasteni kasvaessa äiti, äiti - huudot vähenivät. Turvana oleminen ja opastaminen alkoi kääntyä toisinpäin.
Nuoret alkoivat olla nokkelampia kuin minä.
Äidin roolista hellittäminen
Parhaani olen äitinä tehnyt.
Olin ennen muuta onnellinen siitä,
että elinpäiväni riittivät.
Siis siihen, että näin molempien
lasteni 18-vuotispäivät.
Se kin ei matkan varrella ollut
mitenkään itsestään selvää.
Ajattelin, kyllä he pärjäävät.
Itseäni ja tarpeitani etsin.
Ajatushautumoa ja mietintä-
myssyä pidin.
Kuka minä olen ja missä menen.
Kaiken pohjalla painoi se,
että jäljellä oleva aikani
jäänee lyhyemmäksi.
Ja, se, kun vielä vähän kykenin.
Mietin, millaisen loppuelämän haluan.
Onko minulla oikeus olla itsekäs.
Puntaroin ja päätin,
että haluan olla yksin.
Tahdoin olla täydemmin oma itseni,
Olin aiemmin siirtänyt sivuun paljon
toisten vuoksi.unohtanut itseni ja tarpeeni.
Erosin. Muutin.
Uskalsin hypätä itsenäiseen elämään.
Itseni olin unohtanut💗
on tarpeita ja toiveita.
Olin kipuillut sisintäni kaivaen.
Hämäläisittäin ymmärsin.
Itseni olin ihan unohtanut.
Tahdoin olla
mulle joku
Vain elämää-ohjelmassa Pete Parkkosen
Loppuun asti ‑kappaleen sanat koskettivat.
Sanoituksessa on kovin monta kerrosta ...
Viimeinen fraasi on lainaus kappaleesta Loppuun asti,
kuva Facebook - Poetry mattters 💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti