RUNO - TUMMUVA MIELI TUMMUVASSA AJASSA

Olin tottunut siihen, etten puhukaan vain seinille ja mielikuvitusystävilleni, vaan ihka oikealle ihmiselle. Kotimme kumisee tyhjyyttään ja kirjoitusrauha on käsin kosketeltava. Silti tunnen putoavani syvälle tummuuteen. Yksinäisyys ja se ettei kykene, on niin kovin käsin kosketeltavissa. Myös vanhat vaikeat muistot tulivat kummittelemaan. Mieheni palasi työelämään pitkän ja kivisen sairastumisepisodin jälkeen. Jippii! Se toki oli suotavaa ja niin kuuluukin olla. Valoa näkyvissä taloudellemme.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!


TUMMUVA MIELI TUMMUVASSA AJASSA

 

AJATUSTEN LENTO TAKKUAA,

EI IHME KAI - SYNKKENEVÄSSÄ AJASSA.

 

YHTEYSHÄIRIÖITÄ AIVOTOIMINNASSA,

PINTAAN PYRKIVIÄ HAJANAISIA,

TUMMANPUHUVIA MUISTOJA,

TUNTEMUKSIA, TYHJYYDEN AJATUKSIA.

 

MIELEEN NOUSEE MAALAUKSEN TUMMA LAMPI,

SAMEAVETINEN, TUMMANPUHUVA, TYYNIPINTAINEN.

SUURIEN PUIDEN YMPÄRÖIMÄ, SYNKEÄ, KUIN AHDISTETTU.

 

MIELI TURTANA, SUUNTAANSA ETSIVÄNÄ,

HILJAISUUDESSA POUKKOILEVANA.

 

SEISON SUURTEN PUIDEN ALLA MITÄTTÖMÄNÄ, KYSYVÄNÄ,

TUMMANPUHUVAN LAMMEN REUNALLA.

PUHALLAN JOKA HENKÄYKSELLÄ AAMUN KUURAA,

HENGITTÄEN PIMEÄSSÄ USVASSA HAPEKASTA ILMAA.

 

MÄDÄNTYVIEN LEHTIEN VIENO TUOKSU KUVASTAA TUMMIA MIETTEITÄ.

ENTISIÄ MUISTOJA PINTAAN NOSTAEN, VAIKEITA TUNTOJA TARJOILLEN.

 

LAMMEN YMPÄRI TALLUSTAESSA PUHDISTAN MIETTEET,

LÖYDÄN, TUNNISTAN TUHANNET TURHAT AJATUKSET.

TUMMIEN VARJOJEN REUNUSTAMAA POLKUA SEURATEN,

HUOMAAN YKSINÄISYYDEN, TARPEETTOMUUDEN AALLON.

 

KATKERUUDEN, LIIAN NUORENA SIVUUN SIIRTYNEEN,

TUNNISTAN KATEUDESTA VIHERTYNEEN MIELENTILAN.

KUN EI ENÄÄ KONKREETTISESTI HYÖDYLLINEN,

TOISTEN SILMISSÄ YHTEISKUNNAN ARVOTON LOINEN.

 

TOISINA PÄIVINÄ ON SUKELLETTAVA TURVALLISUUDEN KUPLAANSA,

TIPAHDETTAVA MIELI PALJAANA ETSIMÄÄN KIITOLLISUUTTAAN

ETSITTÄVÄ RIPAUKSITTAIN ITSETUNTOAAN, TARPEELLISUUTTAAN,

USKOTTAVA SIIHEN, ETTÄ RIITTÄÄ IHAN TÄLLAISENA - ITSELLEEN.


#ahdistus #alakulo #armo #reunallapelottaa #runo #toivo


Kirjoituksia:

RUNO - Itsensä unohtanut

RUNO - Kun ei riitä itselleen

RUNO - Itsetutkiskelua

Kuka minä olen?


RUNO - Lempeydellä

Miltä tuntuu? Ajatuksia ja kokemuksia sairastamisesta

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

Ei kommentteja: