kotimme kumisee
tyhjyyttään
ja
kirjoitusrauhani
on
käsin
kosketeltava 💗
💗
tunnen
putoavani
syvälle
tummuuteen
💗
yksinäisyys
ja se
etten
vain
kykene 💗
on
niin
kovin
konkreettista
💗
vanhat
vaikeat
muistot
kummittelevat
mielessäni
💗
mieheni
palasi
työelämään
pitkän
kivisen
sairastumisepisodin
jälkeen
💗
jippii
💗
se
oli
hänelle
ja
taloudellemme
suotavaa
💗
niin
sen
kai
kuuluukin
olla
💗
tummuva mieli
tummuvassa ajassa 💗
💗
ajatusten
lentoni
takkuaa 💗
ei
ihme
kai
synkässä
ajassa 💗
💗
pintaan
pyrkii
ahdistavia 💗
💗
mieli
poukkoilee
suuntaansa
etsien 💗
suurten
puiden
alla
mitättömänä 💗
tummanpuhuvan
lammen
reunalla 💗
💗
puhallan
aamun
kuuraa 💗
💗
muistot
tarjoavat
vain
mätiä
mietteitä 💗
💗
tunnistan
tuhannet
turhat
ajatukset
💗
yksinäisyyden
ja
tarpeettomuuden
aallot 💗
💗
kateuden
–
liian nuorena
sivuun
siirretyn
💗
monen
silmissä
olen
liian nuorena
sivuun siirretty
ja
melko
arvoton
💗
on
puskettava
läpi
tummuuden 💗
löytääkseen
kiitollisuuden 💗
💗
taas kerran
on
kasattava 💗
itsetuntonsa
ja
tarpeellisuutensa 💗
💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti