Ajatusteni lento takkuaa.
Ei ihme kai tässä synkässä ajassa.
Kotimme kumisee tyhjyyttään.
Krjoitusrauhani on käsin kosketeltavaa.
Olenko vain tarpeeeton kuluerä?
Tunnen putoavani syvälle tummuuteen.
Yksinäisyys
- ja se, etten vain kykene.
Se on niin konkreettista.
Jostain syystä
vanhat vaikeat muistot
lähtivät kummittelemaan.
Pintaan pyrki ahdistavia muistoja.
Ajatukseni poukkoilivat ja hakivat suuntaansa.
Seisoin suurten puiden alla mitättömänä
tummanpuhuvan mätänevän lammen seurana.
Tänään oli tavattoman vaikea päivä.
Muistoni tarjosivat vain mätiä mietteitä.
Turhautuneena puhalsin aamun kuuraa
Tunnistin tuhannet turhat ajatukseni.
Tämän kosketeltavan yksinäisyyden ja
tarpeettomuuden aaltoni - ja kateuden.
Liian nuorena jouduin työelämästä
sivuun siirtymään.
Olen kai monen silmissä
vain arvoton kuluerä.
Toisinaan sitä rämpii
niin sameissa ja tummissa vesissä.
Taas kerran
oli kasattava itsetuntonsa
ja tarpeellisuutensa rippeet.
Oli evääksi löydettävä
kiitollisuutta
siitä, että yhä elän.
💗
 |
| kevennykseksi 22-3424 |
💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti